Tällä palstalla on paljon keskusteltu evoluutiosta ja otettu siihen kantaa; minä tahtoisin nyt puhua luomisesta ja vilauttaa sitä näkemystä, jonka olen saanut vastaanottaa.
Evoluutiossa puhutaan lajien synnystä, luomisessa puhutaan elämänkatsomuksesta.
Evoluutiossa puhutaan tieteestä, luomisessa puhutaan kunnioittamisesta.
Evoluutiossa puhutaan tieteellisistä tuloksista ja julkaisuista, luomisessa puhutaan Jumalan ilmoituksesta ja Jumalan innoituksessa sisimmässämme.
Kuten huomaamme, nämä kaksi puhuvat täysin eri kieltä.
En halua ottaa kantaa evoluutioon, sillä en ole riittävän perehtynyt siihen. Haluan ottaa kantaa luomiseen, sillä uskon, että minulla on käsitystä ja kokemusta siitä, mitä se tarkoittaa.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa ihmisessä on piirteitä Jumalasta, kyky "nähdä" Hänet samastumisen kautta. Jos kerran meissä on samaa, kykenemme ymmärtämään Häntä.
Siksi Jumala loi ihmisen paratiisiin, että voimme keskustella keskenämme. Samankaltaisuus auttaa ymmärtämään toista. Samankaltaisuus on sielun kumppanuutta.
Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Hänestä tuli kaiken elollisen herra. Hän sai käskyttää koiria ja lehmiä, ja viljellä ja varjella parhaan kykynsä mukaan. Kaikki oli helppoa, kun se valmiina annettiin. Maa ei kasvanut orjantappuraa ja ohdaketta.
Parasta oli kuitenkin jokapäiväinen juttutuokio Luojan kanssa. Illan viiletessä Aadan ja Eeva kuulivat Jumalan käyskentelevän puutarhassa. "Aadam, Eeva, missä te olette?"
Ensimmäistä kertaa ihminen ei vastannut tuohon kutsun. Hän tiesi olevansa hukassa.
On tärkeä ymmärtää, mikä oli tuo puu, johon e i s a a n u t koskea. Se oli hyvän ja pahan tiedon puu, eli lyhyesti ilmaistuna: tiedon puu! Näetkö yhteyden? Ihminen hankkiessaan tietoa on ylen tyhmäksi tullut. Hän on saanut tietoa hankkiessaan iankaikkisen kiellon paratiisista, ellei Jumalan Pojan veri tee hänestä jälleen lapsen kaltaista. Mitä tuo lapsen kaltaisuus tarkoittaa?
Se on Isään luottamista. Se on sen ymmärtämistä, että Isä tietää paremmin, ja että Isän ohjeita on kunnioitettava.
Tällainen ajattelu on meille monelle hyvin vierasta, sillä olemme tottuneet siihen, että kaikki pitää kyseenalaistaa, mihinkään ei saa uskoa, ja kenelläkään ei ole auktoriteettia.
Auktoriteetti ei tarkoita pelkoa. Joka pelolla hallitsee, ei saa täyttä kunnioitusta. Joka rakkaudella hallitsee, ei välttämättä saa täyttä kunnioitusta. Tarvitaan siis molempia. Tarvitaan tervettä pelkoa auktoriteetia kohtaan, mutta myös tervettä rakkauden kokemista, joka perustuu siihen, että toinen tietää ja ymmärtää paremmin. Hän tietää, mikä on minulle parhaaksi, ja että tämä h a l u a a toimia minun parhaakseni.
Kun ihminen lankesi syntiin paratiisissa, hän rikkoi Jumalan auktoriteettia vastaan. Hän halusi itse selvittää asioita. Hänestä tuli kuin lapsi, joka kyseenalaistaa vanhempiensa sanoman, että kuumaan kattilaan ei tule koskea. Me tiedämme kaikki, mitä siitä seuraa. Lapsi, joka tuon teki vanhempaansa uhmaten, ei ymmärtänyt. Jos hyvin käy, hän uskoo ensi kerralla, kun vanhempi kieltää jotain. Mutta jos uhma ja kapina on saanut hänestä otteen, hän´ei usko. Ja hän saa kärsiä.
Jotain tällaista meni rikki ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Jotain peruuttamatonta, viatonta ja puhdasta.
Mutta Jumalalla on valmiina suunnitelma tuon ihmiskunnan pelastamiseksi. Hän antoi rakkaan poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
"Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja t i e t o k a t o a a. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoiminen on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. ---
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1.Kor.13:8-10, 13
Evoluutiossa puhutaan lajien synnystä, luomisessa puhutaan elämänkatsomuksesta.
Evoluutiossa puhutaan tieteestä, luomisessa puhutaan kunnioittamisesta.
Evoluutiossa puhutaan tieteellisistä tuloksista ja julkaisuista, luomisessa puhutaan Jumalan ilmoituksesta ja Jumalan innoituksessa sisimmässämme.
Kuten huomaamme, nämä kaksi puhuvat täysin eri kieltä.
En halua ottaa kantaa evoluutioon, sillä en ole riittävän perehtynyt siihen. Haluan ottaa kantaa luomiseen, sillä uskon, että minulla on käsitystä ja kokemusta siitä, mitä se tarkoittaa.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa ihmisessä on piirteitä Jumalasta, kyky "nähdä" Hänet samastumisen kautta. Jos kerran meissä on samaa, kykenemme ymmärtämään Häntä.
Siksi Jumala loi ihmisen paratiisiin, että voimme keskustella keskenämme. Samankaltaisuus auttaa ymmärtämään toista. Samankaltaisuus on sielun kumppanuutta.
Jumala loi ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Hänestä tuli kaiken elollisen herra. Hän sai käskyttää koiria ja lehmiä, ja viljellä ja varjella parhaan kykynsä mukaan. Kaikki oli helppoa, kun se valmiina annettiin. Maa ei kasvanut orjantappuraa ja ohdaketta.
Parasta oli kuitenkin jokapäiväinen juttutuokio Luojan kanssa. Illan viiletessä Aadan ja Eeva kuulivat Jumalan käyskentelevän puutarhassa. "Aadam, Eeva, missä te olette?"
Ensimmäistä kertaa ihminen ei vastannut tuohon kutsun. Hän tiesi olevansa hukassa.
On tärkeä ymmärtää, mikä oli tuo puu, johon e i s a a n u t koskea. Se oli hyvän ja pahan tiedon puu, eli lyhyesti ilmaistuna: tiedon puu! Näetkö yhteyden? Ihminen hankkiessaan tietoa on ylen tyhmäksi tullut. Hän on saanut tietoa hankkiessaan iankaikkisen kiellon paratiisista, ellei Jumalan Pojan veri tee hänestä jälleen lapsen kaltaista. Mitä tuo lapsen kaltaisuus tarkoittaa?
Se on Isään luottamista. Se on sen ymmärtämistä, että Isä tietää paremmin, ja että Isän ohjeita on kunnioitettava.
Tällainen ajattelu on meille monelle hyvin vierasta, sillä olemme tottuneet siihen, että kaikki pitää kyseenalaistaa, mihinkään ei saa uskoa, ja kenelläkään ei ole auktoriteettia.
Auktoriteetti ei tarkoita pelkoa. Joka pelolla hallitsee, ei saa täyttä kunnioitusta. Joka rakkaudella hallitsee, ei välttämättä saa täyttä kunnioitusta. Tarvitaan siis molempia. Tarvitaan tervettä pelkoa auktoriteetia kohtaan, mutta myös tervettä rakkauden kokemista, joka perustuu siihen, että toinen tietää ja ymmärtää paremmin. Hän tietää, mikä on minulle parhaaksi, ja että tämä h a l u a a toimia minun parhaakseni.
Kun ihminen lankesi syntiin paratiisissa, hän rikkoi Jumalan auktoriteettia vastaan. Hän halusi itse selvittää asioita. Hänestä tuli kuin lapsi, joka kyseenalaistaa vanhempiensa sanoman, että kuumaan kattilaan ei tule koskea. Me tiedämme kaikki, mitä siitä seuraa. Lapsi, joka tuon teki vanhempaansa uhmaten, ei ymmärtänyt. Jos hyvin käy, hän uskoo ensi kerralla, kun vanhempi kieltää jotain. Mutta jos uhma ja kapina on saanut hänestä otteen, hän´ei usko. Ja hän saa kärsiä.
Jotain tällaista meni rikki ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Jotain peruuttamatonta, viatonta ja puhdasta.
Mutta Jumalalla on valmiina suunnitelma tuon ihmiskunnan pelastamiseksi. Hän antoi rakkaan poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.
"Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja t i e t o k a t o a a. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoiminen on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. ---
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." 1.Kor.13:8-10, 13
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luomisen ongelma on siinä että todisteet puuttuvat.
Se miten lajit ovat syntyneet ei ole mikään mielipidekysymys tai uskonasia. Se on tapahtuma joka on tapahtunut ja siihen on selitys.
Paras selitys on se jolla on todisteet tukenaan. Ainoa tällainen, ainakin toistaiseksi on evoluutioteoria.
Todisteet ovat Sinussa itsessäsi. Kykenet saamaan yhteyden Luojaasi Jeesuksen Kristuksen sovitustyön perusteella, nöyrtymällä ja taipumalla Hänen edessään.
Nöyrtyminen on sen myöntämistä, että elämää (ja kuolemaa) ei voi hallita, ikuisuuttaan ei voi valita, kaikkea ei voi tietää. Että on korkeampi Voima, joka päättää asioista, joihin katseeni ei yllä.
Jeesus kehotti etsimään, anomaan ja kolkuttamaan. Hän lupaa, että jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Kuka on se isä, joka lapsen pyytäessä leipää antaa tälle kiven, ja tämän pyytäessä kalaa antaa hänelle käärmeen? (Matt.7) Jumalan (Isän) lahjat ovat hyviä, ja ne ovat meille parhaaksi.
Jeesus on elämän puu. Hän on itse Elämä. Hänessä me löydämme kaiken, mitä elämäämme nyt ja tulevaisuudessa tarvitsemme.
Hän näyttää meille paratiisiin tietä, jossa väliverhoa ihmisen ja Jumalan välillä ei ole, jossa keskustelemme kasvoista kasvoihin ja näemme toistemme kirkkauden.
Meidät on luotu ikuisiksi iloiksi Kristukselle, Jeesukselle, ja sellaisiksi Hän tahtoo meidät jo tässä ajassa, ja myöhemmin taivaan kirkkaudessa.
Sellaiseksi Hän tahtoo Sinutkin!
"Todisteet ovat Sinussa itsessäsi."
Eivät ole. Fakta on fakta, uskoi siihen tai ei, oli sitten yhteys luojaan tai ei.
Evoluutioteorian todisteet ovat samat kaikille. Ei ole väliä missä päin maailmaa olet, evoluutioteorian faktat ovat kaikkialla samat.
Luomisen "todisteet" taas muuttuvat sen mukaan minkä uskontokunnan edustajan kanssa juttelet.
Kuten sanoin, se miten lajit ovat syntyneet ei ole mikään mielipidekysymys tai uskonasia. Se on tutkittu fakta.
Voit toki kieltää evoluutioteorian todisteet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että evoluutioteoria pysyy faktana.
Hyvä aloitus ja "omaperäinen" ilman tavanomaisia uskonnollisia kliseitä. Tähtikin (*) kirjoittaa asiallisesti omista näkemyksistään. Aloittaja perustaa näkemyksiään Raamattuun, tähti tieteeseen.
Minä en ole asiantuntija raamatuissa enkä tieteissä. Asiallisen keskustelun seuraaminen tuntuu kuitenkin hyvältä palstalla.
Minusta tuntuu, että aloituksen tekijä on "Jeesuksen rakas". Herra meidät kuitenkin perinpohjin tuntee eikä hän halua tähdenkään jäävän tuntemisestaan paitsi.
yksin armosta.
Viisaana ja koulutettuna ihmisenä ymmärrät hyvin kreationismin pohjautuvan itsepetokseen ja haihatteluun. Lukuisat osat Raamatusta ovat vertauskuvallisia ja niiden vääntäminen konkreettisiksi tapahtumiksi on hölmöä. Tämän lisäksi koko joukko tarinoita on ilomiselvästi muilta kansoilta lainattiuja.
Usko on ihmisen psyykessä. Se on joko opittua tai omaksuttua. Kukaan ei tule esim. kristinuskon mukaiseen uskoon ilman sitä, että joku asioita opettaisi.
Uskominen itsessään ei todista mistään mitään. Jokaisen aivot toimivat omalla tavallaan.