Itse olen melko tiukan linjan fennomaani ja omasta puolesta kannatan vapaata kielivalintaa ja yksikielistä Suomea. Olen myös demokratiaa ja laillisuutta kannattava. Viimeisin Helsingin yliopiston tekemä tutkimus sai minut hieman epäröiväksi. Jos kerran nuoret haluavat opiskella ruotsia, niin mielestäni minulla yksilönä ei siihen ole mitään sanottavaa, saamansa pitää.
Myös kaksikielisyys Suomessa näyttää nauttivan suuren enemmistön kannatusta, tai ainakaan sitä ei vastusteta laajalti. Siksi omasta puolestani olen vain omien periaatteitteni vuoksi pakoitettu asiantila vain hyväksymään.
Vaikka oma mielipiteeni on toinen ja katson, että vapaa kielivalinta ja yksikielinen Suomi olisi parempi ratkaisu koko Suomelle, niin viimekädessä voin tyytyä vain demokratian pelisääntöihin.
VASTAAJaa viesti
Myös kaksikielisyys Suomessa näyttää nauttivan suuren enemmistön kannatusta, tai ainakaan sitä ei vastusteta laajalti. Siksi omasta puolestani olen vain omien periaatteitteni vuoksi pakoitettu asiantila vain hyväksymään.
Vaikka oma mielipiteeni on toinen ja katson, että vapaa kielivalinta ja yksikielinen Suomi olisi parempi ratkaisu koko Suomelle, niin viimekädessä voin tyytyä vain demokratian pelisääntöihin.
VASTAAJaa viesti
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vaikka näen paljolti samoin, niin yksi HY:n tutkimus on täysin merkityksetön pakkokielen asemaa ratkaistaessa ja poistaessa, koska kysymys on täysin poliittinen. Jos ihmiset haluavat opiskella ruotsia, niin tietenkin se on mahdollista senkin jälkeen kun sen pakkokieliasema on poistettu. Silloinhan vasta varsinaisesti kysymys on vapaasta kielivalinnasta, jossa kieliä opiskellaan oman kiinnostuksen ja arvioidun tarpeen mukaan.
Luulen että pakkoruotsista tullaan luopumaan vielä lähivuosina. Kansan keskuudessa pakkoruotsilla ei ole kannatusta, ja mikäli asia nostetaan tarpeeksi tärkeäksi, niin RKP:n rahkeet hoitaa asiaa yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Kaksikielisyys on enemmänkin sellainen keskipitkän aikavälin kysymys, joka liittyy siihen että Suomen väkiluku kasvaa, jolloin ruotsinkielisten prosenttiosuus pienenee koko ajan. Lisäksi Suomeen alkaa muodostua muitakin suuria vähemmistöjä, joilla on ihan rationaaliset perusteet vaatia samanlaista kohtelua kuin ruotsinkielisillä, eli muutos on väistämätön.
Kyse on oikeastaan siitä että paitsi demokratian pelisäännöistä, niin kyse on myös demokratian hengestä ja periaatteista, kun pakkoruotsi ja kaksikielisyysasioiden päätökset tehdään aina jossain kabinettien kätköissä, ilman että niitä oikeasti nostettaisiin demokraattisen käsittelyn ja julkisen keskustelun pääaiheeksi.
Oma kantani:
- En ole kieltämässä tai lopettamassa ruotsin opiskelua tai opettamista.
- En ole lopettamassa kaksikielisyyttä, mutta kaksikielisyys ei tarkoita sitä, että suomenkieliset puhuvat ruotsia, vaan sitä että ruotsinkieliset puhuvat ruotsia, viranomaisissa on riittävä määrä ruotsinkielisiä työntekijöitä ja loput hoidetaan käännöstoimistolla tai niillä suomenkielisillä, jotka vapaaehtoisesti ovat opiskelleet ruotsia.
Ruotsin pakollisuus on saanut ruotsinkielisten parissa aivan liian suuren merkityksen. He ottavat pakkoruotsin vastustamisen henkilökohtaisena loukkauksena. Siinä suhteessa heiltä on aikaa sitten mennyt suhteellisuudentaju.
Eihän homojen oikeuksienkaan turvaamiseksi heteroja pakoteta opiskelemaan "edes vähän" homoseksiä. Eihän vasenkätisten hyväksyminen täysivaltaisiksi kansalaisiksi edellytä sitä, että jokainen oikeakätinen opiskelee "edes vähän" kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Eihän ortodoksien tai muslimien oikeuksien toteuttamiseksi jokaisen luterilaisen tai ateisitin tarvitse osallistua "edes vähän" ortodoksien tai muslimien uskonnollisiin menoihin. Sivaritkin saavat palvella isänmaata vakaumuksensa mukaisesti eivätkä loukkaannu, vaikka suurin osa asevelvollisista ei lainkaan tutustu sivarin arkeen.
Mutta ruotsinkielinen loukkaantuu, kun joku ilmoittaa, että haluaa kielelliseen sivistykseensä kuuluvan ruotsin kielen sijasta esim. ranskaa tai venäjää.
Sitten ruotsinkielinen menee poliitikon luo pyytämään tukea, että onhan kaikkien pakko lukea ruotsia, jotta minä saan olla olla ruotsinkielinen.
Suhteellisuudentajua, arvoisat ruotsinkieliset!
Pakkoruotsi är inget problem,det är den här negativa attityden mot finlandssvenskar i allmänhet som är sårande.Inte vill någon som hela sitt liv har arbetat och skött sig bli kallad parasit.Ingen blir heller glad om ens modersmål skälls till världens fulaste och hemskaste språk som finns.Det får man ofta läsa på den här debatten.
Ruotsinkieliset voidaan ottaa huomioon yhteiskunnassa ostamalla heille menolippu Ruotsiin ja Ruotsin passi.
Go home hurris är väl en rätt så typisk kommentar,och sedan sägs det att det är pakkoruotsi som är problemet.
Laskepa viestit ja niiden vakavuus tässä ketjussa. Minkä painoarvon annat viiden pitkän ja asiallisen viestin rinnalla yhdelle tyhmälle heitolle?
Pidän ruotsista, olen aina pitänyt.
Todellisuus on kuitenkin sellainen, että kouluissa tällä hetkellä tylysti hukataan monen lahjakkaan ihmisen mahdollisuuksia sitomalla heidät pakolliseen ruotsiin. Koska ruotsi on aivan omaa luokkaansa pakollisuuden suhteen, siitä ei saa edes vapautuksia. Joskus aiemmin muutama lukivaikeuden omaava tai maahanmuuttaja vapautettiinkin, mutta nykyisin, kun luokissa niin moni on joko jonkin tason dysleksikko tai maahanmuuttajataustainen, ei mitään vapautuksia enää anneta. Sehän tuhoaisi koko pakkoruotsijärjestelmän. Pakkoruotsi perustuu sille, ettei voi opiskella mitään ilman, että pystyy suorittamaan lopulta virkamiesruotsin. Tätä oikeutta mahdollisesti joskus suorittaa virkaruotsi puolustetaan yksilöiden tärkeimpänä oikeutena. Se on tärkeämpää kuin oikeus valmistua peruskoulusta, tärkeämpää kuin oikeus saada opiskella matemaattisia aineita, mikäli niihin olisi kykyä, tärkeämpää kuin oikeus ylläpitää omaa kotikieltä tai yhteyksiä omassa taustassa oleviin kulttuureihin.
Ruotsin merkitys on olematon. Muutamat kyllä lähtevät opiskelemaan ruotsinkielisiin oppilaitoksiin, joku lähtee Ruotsiinkin, mutta valtaosa suomalaisista ei ikinä ruotsiaan tarvitse. Suurin osa unohtaa ruotsin koulujen loputtua.
Erilaisten suomalaisten oikeus olisi olla opiskelematta ruotsia, mikäli eivät sitä erityisesti halua. Mutta tätä oikeutta ei ole.
Sen sijaan pakkoa opiskella ruotsia on ryhdytty kutsumaan oikeudeksi. Ei pakko vaan oikeus, toistelivat ruotsinkieliset pakkoruotsi-illassa osoittaen aivan käsittämätöntä halveksuntaa muita kuin ruotsinkielisiä suomalaisia kohtaan.
Meillä täytyy voida kehittää kouluja ja koulutusta muista kuin pakkoruotsi-näkökulmista. On voitava antaa erilaisille nuorille mahdollisuus painottaa enemmän tai vähemmän kieliä ja nimenomaan erilaisia kieliä. Näin eletään muuallakin maailmassa.
Suomessa kasvatustieteen edustajat ovat yhtä sidottuja pakkoruotsimantraan kuin poliitikotkin. Meille on muodostunut tiukka järjestelmä, jossa ilmaus siitä, ettei olekaan pakkoruotsin kannalla, on rasismia. Vielä ikävämpää on, etteivät kasvatuksen asiantuntijat voi kritisoida pakkoruotsitutkimusta, siis esimerkiksi sitä "melkein kaikki tykkäävät ruotsista"-tutkimusta, jota ei ole missään annettu julkiseen tutkailuun. Onhan todella hyvä, jos puolet oppilaista suhtautuu positiivisesti ruotsin opiskeluun. Mutta voi olla, että puolet oppilaista suhtautuisi positiivisesti myös pakkosaksaan. Mitä tällaisella tutkimuksella sitten tulee todistetuksi?
Tällä hetkellä ikävin asia on se, että ruotsinkieliset mediat, poliitikot ja kellokkaat ovat omaksuneet linjan, jossa suomenkieliset jaetaan kunnollisiin ja kunnottomiin sen perusteella, hyväksyvätkö he pakkoruotsin vai eivät. Ihan tavallisenoloiset ihmiset voivat ilmoittaa vapaassa maassa, että mielenosoitus pakkoruotsia vastaan osoittaa ruotsivihan nousseen huikeasti. Ikään kuin suomalaisilla ei olisi edes oikeutta kyseenalaistaa lastensa nykyistä kielipalettia olematta rasisteja. Tämä on loukkaavaa ja PELOTTAVAA!
Pidän englannista, olen aina pitänyt (OK valehtelen).
Todellisuus on kuitenkin sellainen, että kouluissa tällä hetkellä tylysti hukataan monen lahjakkaan ihmisen mahdollisuuksia sitomalla heidät pakolliseen englantiin. Koska englanti on aivan omaa luokkaansa pakollisuuden suhteen, siitä ei saa edes vapautuksia. Joskus aiemmin muutama lukivaikeuden omaava tai maahanmuuttaja vapautettiinkin, mutta nykyisin, kun luokissa niin moni on joko jonkin tason dysleksikko tai maahanmuuttajataustainen, ei mitään vapautuksia enää anneta. Sehän tuhoaisi koko pakkoenglantijärjestelmän. Pakkoenglantii perustuu sille, ettei voi opiskella mitään ammattia ilman englantia. Tätä oikeutta englantia puolustetaan yksilöiden tärkeimpänä oikeutena. Se on tärkeämpää kuin oikeus valmistua peruskoulusta, tärkeämpää kuin oikeus saada opiskella matemaattisia aineita, mikäli niihin olisi kykyä, tärkeämpää kuin oikeus ylläpitää omaa kotikieltä tai yhteyksiä omassa taustassa oleviin kulttuureihin.
Englannin merkitys Suomessa on olematon. Muutamat kyllä lähtevät opiskelemaan englanninkielisiin oppilaitoksiin, joku lähtee USAakin, mutta valtaosa suomalaisista ei ikinä englantiaan tarvitse. Suurin osa unohtaa englannin koulujen loputtua.
Erilaisten suomalaisten oikeus olisi olla opiskelematta englantia, mikäli eivät sitä erityisesti halua. Mutta tätä oikeutta ei ole.
Sen sijaan pakkoa opiskella englantia on ryhdytty kutsumaan oikeudeksi. Ei pakko vaan oikeus, toistelevat pakkoenglannittajat osoittaen aivan käsittämätöntä halveksuntaa muita kuin englantia osaavia kohtaan.
Meillä täytyy voida kehittää kouluja ja koulutusta muista kuin pakkoenglantii-näkökulmista. On voitava antaa erilaisille nuorille mahdollisuus painottaa enemmän tai vähemmän kieliä ja nimenomaan erilaisia kieliä. Näin eletään muuallakin maailmassa.
Suomessa kasvatustieteen edustajat ovat yhtä sidottuja pakkoenglantimantraan kuin poliitikotkin. Meille on muodostunut tiukka järjestelmä, jossa ilmaus siitä, ettei olekaan pakkoenglannin kannalla, on rasismia. Vielä ikävämpää on, etteivät kasvatuksen asiantuntijat voi kritisoida pakkoenglantitutkimusta, siis esimerkiksi sitä "melkein kaikki tykkäävät englannista"-tutkimusta, jota ei ole missään annettu julkiseen tutkailuun. Onhan todella hyvä, jos puolet oppilaista suhtautuu positiivisesti englannin opiskeluun. Mutta voi olla, että puolet oppilaista suhtautuisi positiivisesti myös pakkosaksaan. Mitä tällaisella tutkimuksella sitten tulee todistetuksi?
Tällä hetkellä ikävin asia on se, että englanninkieliset mediat, poliitikot ja kellokkaat ovat omaksuneet linjan, jossa suomenkieliset jaetaan kunnollisiin ja kunnottomiin sen perusteella, hyväksyvätkö he pakkoenglannin vai eivät. Ihan tavallisenoloiset ihmiset voivat ilmoittaa vapaassa maassa, että mielenosoitus pakkoenglantia vastaan osoittaa englantivihan nousseen huikeasti. Ikään kuin suomalaisilla ei olisi edes oikeutta kyseenalaistaa lastensa nykyistä kielipalettia olematta rasisteja. Tämä on loukkaavaa ja PELOTTAVAA!
Mikä on pakollinen englanti? A1 kieleksi ei ole pakko valita englantia ja aivan jokainen kunta tarjoaa ja järjestää myös muun kielistä opetusta, siis aivan jokainen!
Jos kunnassa ei ole muuta opetusta niin se johtuu siitä että oppilaat ovat valinneet
vapaaehtoisesti (tai vanhempien valitsemana) englannin. Jo kolme oppilasta riittää kieliryhmän perustamiseen kunnassa.
B1 kieli on pakollinen ruotsi. Ja ainoat kielet mitkä on pakko lukea on A1 ja B1.
"A1 kieleksi ei ole pakko valita englantia ja aivan jokainen kunta tarjoaa ja järjestää myös muun kielistä opetusta, siis aivan jokainen!"
Näin se netti fenno huijaa itseään. Monessa kunnassa A1-kieleksi on tarjolla vain yksi vaihtoehto: englanti. Esimerkkinä vaikkapa Ylöjärvi: Peruskoulun 3.-6. luokilla opetetaan 3. luokalta alkavana pakollisena alkavana A-kielenä englannin kieltä (A1 -kieli). Pienin mahdollinen A1 -kielen opetusryhmä on 12 oppilasta.
"B1 kieli on pakollinen ruotsi."
B1 -kieli on pakollinen toinen kotimainen, siis joko suomi tai ruotsi. B1 -kieli voi olla myös jokin muu kieli sellaisille jotka opiskelevat A1- tai A2 suomea/ruotsia, useimmiten se on pakkoenglanti.
Taas nettisveko on tehnyt provoaloituksen. Taas suru esiintyy suomalaisena ja vielä oikein fennomaanina.
Provo on niin ilmiselvä, että naurattaa. Huippuna on tuo svekotutkimukseen vetoaminen! ;)
Tietysti provo, mutta sellainen, johon kannatti vastata ikään kuin se olisi totta.
Koska pakon kannattajat luulevat, että vapauden kannattamisesa on kyse vain vihasta ruotsia kohtaan, he tekevät provoja. Kun niihin aidosti vastataan, joku saattaa jopa ymmärtää, ettei kyse tosiaankaan ole mistään vihasta.
"vapaa kielivalinta ja yksikielinen Suomi olisi parempi ratkaisu koko Suomelle" ei tämä mielestäni ole lähelläkään svekomaniaa. Tarkoitin että vaikka itse kannatan yksikielistä Suomea ja vapaata kielivalintaa ilman pakkoruotsia, niin näyttää että kansan suuri enemmistö suhtautuu asiaan suorastaan välinpitämättömästi. Asiaa ei pidetä kertakaikkiaan niin tärkeänä, että sen vuoksi vaivattaisi päätä saatika noustaisiin barrikaadeille.
Niinkuin sanoin itse olen vahvasti sitä mieltä, että Suomelle olisi hyödyllisempää vapaampi kielipaletti koulussa ja ruotsin kielen karsiminen jokaisista kissanristiäisistä, mutta se on vain yksimielipide monien joukossa ja pahoin pelkään, että mielipidettäni ei kovin suuri osa suomalaisia jaa.
"näyttää että kansan suuri enemmistö suhtautuu asiaan suorastaan välinpitämättömästi"
Miten kansa suhtautui neuvostomyönteiseen puheeseen. Ihan samalla tavalla hiljaa. Kun liturgia sitten Neuvostoliiton myötä kaatui, oli helpotus valtava ja äkkiä uskallettiin sanoa, mitä aina oli ajateltu.
Minusta oleellista totuutta kertovat ne lukuisat gallupit, joissa ns. rahvas on päässyt sanomaan, että vapaaehtoinen ruotsi on paras ruotsi.
Etkö ole koskaan viritellyt aiheesta keskustelua ns. tavallisten kanssa? Itse yllätyin sitä, että jopa ruotsinopettajat ovat vapaaehtoisen ruotsin kannalla, kun sitä heiltä pienessä porukassa kyselee. Vastaavasti olen jututtanut monia ihmsiä ja tulos on aina sama. Ei pakkoa kannateta, sitä siedetään. Mutta avoimesti eivät ihmiset uskalla ruotsia kritisoida, koska lähellä on aina ruotsinkielisiä ystäviä, työkavereita, sukulaisia - ja heidän reaktionsa vapaaehtoiseen ruotsiin on käsittämättömän raju ja leimaava.
Ollaan siis huolissamme tästä leimaamisesta, mikä hiljentää ihmisten aidot kannat, niin että voivat näkyä vain nimettomissä gallupeissa. Mutta onneksi edes siellä.
Lisään vielä että koen todella törkeänä epäkohtana ruotsinkieliset kiintiöt opiskelupaikkoihin ja erityisesti yliopistoihin. Jos minun mielipidettä toteutettaisiin, niin ruotsin kielistä korkeakoulusta ei olisikaan. Kaikki ruotsinkieliset opiskelisivat suomeksi ja saisivat sitten valmistuttuaan puhua mitä kieltä haluavat ja palvella omiaan. Ei kai suomeksi opetettu tutkinto ole estänyt ruotsinkielistä välittämättä tietoaan ja osaamistaa omilleen.
Mutta vielä kertauksena: Turha näitä loppujenlopuksi on inttää, ei nämä kieliasiat syystä tai toisesta kiinnosta Suomen suurta enemmistöä.
Minun puolestani meillä voi olla sekä ruotsinkielistä että englanninkielistä koulutusta ja vielä yhteistyötä naapurimaiden kanssa, jotta osia tutkinnoista voitaisiin suorittaa etäkursseina eri kielillä.
Reiluus sisäänpääsyssä on sitten toinen asia.
Kaikki muut tutkimukset sekä arkikemus kertoo kyllä aivan toista kuin tuo ruotsinkielisten rahoittama sokerikuorrutettu "tutkimus".
Esim. TOKI-projekti on tutustumisen arvoinen.
http://www.oph.fi/julkaisut/2011/opetushallituksen_TOKI_hankkeen_2007_2010_loppuraportti
Pakkoruotsi on poistettava, se riittää. Muulla tavalla ruotsin kielen helliminen ei kosketa jokaikistä suomalaista. Pakkoruotsin poistaminen normalisoi tilanteen.
Riippumatta tästä aloituksesta, on jo ilmassa, että eri palstoille ilmaantuu ns. feikkifennomaaneja, jotka sitten muotoilevat näkemyksiään niin, että keskustelu häiriintyy entisestään.