Tässä pieni mietelmä elämästä kuinka hyvätuloinen työ voi myös tuottaa samalla tapaan tuskaa kuin köyhyyskin...
---------------------------------------- clip --------------------------------------
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin.
Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt saaliin hankkimiseen. Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi. "Miksi sitten et kalastanut kauemmin ja enemmän?" kysyi turisti.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin
täyttämään hänen ja perheensä tarpeet. Vieras ihmetteli: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?" "Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni.
Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa pidempään joka päivä. Sitten voit myydä ylimääräiset kalat ja voit ostaa isomman veneen. Se tuo enemmän rahaa, ja voit ostaa monta troolaria. Sen sijaan, että möisit kalat välittäjälle, voit neuvotella suoraan jalostamon kanssa ja ehkä perustaa oman. Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa
Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin.
Sieltä käsin voit sitten johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä noin 20-25 vuotta", vastasi turisti.
"Ja sitten?"
"Siitä vasta varsinainen hauskuus alkaa", vastasi turisti.
"Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entä sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimo kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
---------------------------------------- clip --------------------------------------
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin.
Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt saaliin hankkimiseen. Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi. "Miksi sitten et kalastanut kauemmin ja enemmän?" kysyi turisti.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin
täyttämään hänen ja perheensä tarpeet. Vieras ihmetteli: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?" "Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni.
Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa pidempään joka päivä. Sitten voit myydä ylimääräiset kalat ja voit ostaa isomman veneen. Se tuo enemmän rahaa, ja voit ostaa monta troolaria. Sen sijaan, että möisit kalat välittäjälle, voit neuvotella suoraan jalostamon kanssa ja ehkä perustaa oman. Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa
Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin.
Sieltä käsin voit sitten johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä noin 20-25 vuotta", vastasi turisti.
"Ja sitten?"
"Siitä vasta varsinainen hauskuus alkaa", vastasi turisti.
"Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entä sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimo kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sylikkäin ahneessa pimeydessä
Sylikkäin ahneessa pimeydessä
hiljaa kiihkeästi kuiskien
me laskimme
vähiä kolikoitamme:
Vaikka kuinka teimme välillä
palavan halun ihmeitä
toisillemme
oli kiviä aina
paljailla sormilla laskiessa
yksi enemmän kuin leipiä
Varjojen vitkastellen väistyessä
kuiskasimme silti
huutoa pidätellen
raukeina toistemme voimasta:
Yksinkertaisesti ja vaatimattomasti
voit elää
muttet
pienesti ja matalasti. Et, et, et!
Tämä on aikuisten rakastavaisten
raakaa työtä:
roikkua rohkeina
yhden hiuskarvan varassa
syvien rotkojen yllä
(Aistien alamainen, 1995)
.
Pojilleni
Ylittäkää sillat
tavalla millä tahansa
vaikka ne olisivat
kuun haurasta kuvajaista
Särkekää muurit
muureissa
irrottamillanne kivillä
Missä joki tulvii yli
siellä olkaa avulias uoma
Missä pelko kahlitsee
siellä olkaa
uskaliaampia kuin olettekaan
Houkutusten hetkellä
älkää kääntykö odottamaan
niitä jotka pyytävät
teitä hidastamaan
sillä he eivät muuta halua
kuin itse johdattaa kulkua
Malttakaa mielenne,
riemuiten istuttakaa siemenenne:
Katsokaa taaksenne
vasta kun olette
kyllin vahvoja kestämään
katoavaisuuden haikeutta
(Duende, 1996)
.