Minulla on suuri ongelma ja toivoisin jos joku täällä osaisi neuvoa/opastaa tai kenties jos jollakin olisi samanlainen tilanne?
Olen aloittanut katekumeeniaikani katolisessa kirkossa (eli ns. katoliseksi harjoitteluaika ennen vahvistuksen sakramentin saamista), mutta nyt yhä enemmän luettuani katolisessa ja ortodoksisesta uskosta, olen huomannut että minua kiinnostaa ortodoksisuus yhä enemmän. Katolisesta uskosta löydän vikoja ja asioita joita en voi hyväksyä, mutta olen ajellut, että ne on vain pakko hyväksyä jos haluaa olla kirkon jäsen. (ne "viat" eivät liityä esim. aborttiin tai avioeroon vaan pikemminkin kirkkojärjestykseen). Ortodoksisessa kirkossa ainakin tältä näkymältä näyttää ettei vastaavia ongelmia olisi? Minulla nyt on yksi ja sama onko papit naimisissa vai ei :)
Voiko tämä olla viesti, että minun kotini olisi ehkä sittenkin ortodoksisessa kirkossa vai onko se vain nöyryyden puutetta tms? Itse olen jo sisäistänyt itseni katoliseksi, mutta jostain syystä ortodoksinen kirkko vetää puoleensa. Millainen tie sitten melkein-katolisesta on ortodoksisen kirkon jäseneksi onko jollakin joitakin kokemuksia tms?
Olen aloittanut katekumeeniaikani katolisessa kirkossa (eli ns. katoliseksi harjoitteluaika ennen vahvistuksen sakramentin saamista), mutta nyt yhä enemmän luettuani katolisessa ja ortodoksisesta uskosta, olen huomannut että minua kiinnostaa ortodoksisuus yhä enemmän. Katolisesta uskosta löydän vikoja ja asioita joita en voi hyväksyä, mutta olen ajellut, että ne on vain pakko hyväksyä jos haluaa olla kirkon jäsen. (ne "viat" eivät liityä esim. aborttiin tai avioeroon vaan pikemminkin kirkkojärjestykseen). Ortodoksisessa kirkossa ainakin tältä näkymältä näyttää ettei vastaavia ongelmia olisi? Minulla nyt on yksi ja sama onko papit naimisissa vai ei :)
Voiko tämä olla viesti, että minun kotini olisi ehkä sittenkin ortodoksisessa kirkossa vai onko se vain nöyryyden puutetta tms? Itse olen jo sisäistänyt itseni katoliseksi, mutta jostain syystä ortodoksinen kirkko vetää puoleensa. Millainen tie sitten melkein-katolisesta on ortodoksisen kirkon jäseneksi onko jollakin joitakin kokemuksia tms?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos ortodoksinen kirkko houkuttelee, tutustu siihen tarkemmin. Epävarmassa tilanteessa ei kannata kiiruhtaa kumpaankaan suuntaan. Osallistu useasti ortodoksiseen jumalanpalveluselämään, keskustele halutessasi papin (sekä katolisen että ortodoksin) kanssa asiasta. Tee niin kuin tuntuu parhaalta, älä niin kuin pitäisi.
Loppujen lopuksi teologisesti ajatellen roomalaiskatolinen kirkko ei niin kauhean kaukana ole ortodoksisesta kirkosta - lähinnä ulkoisilta puitteiltaan ja hallintorakenteiltaan.
Jos kuitenkin päädyt ortodoksiseen kirkkoon, on tie Kirkkoomme samanlainen kuin liittyminen katoliseen kirkkoon: katumusen, mirhavoitelun ja ehtoollisen sakramentit.
toisiaan ortodoksinen ja katolinen kirkko todellakin: itse asiassa on kysymys yhden ja saman katolisen, apostolisen kirkon läntisestä ja itäisestä haarasta, jotka vain ovat ajautuneet eroon toisistaan.
Ulkoisissa muodoissa erot lähinnä ovat. Tietetty ongelma on toki paavin asema ja lännessä hyväksytyt Maria-dogmit. Kotona tunnen olevani niin katolisessa kuin ortodoksisessa kirkossakin...
En nyt halua olla tungettelev, mutta kysynpä silti mitkä ovat katolisuudessa ne viat ja asiat joita et voi hyväksyä? Ehkä ne kuultuani voin yrittää vastata myös alkuperäiseen kysymykseesi.
noh vaikka tuossa sanoin ettei avioero olisi yksi näistä niin tarkemmin ajateltuani se on. Avioliitto on pyhä en sitä kiellä, mutta elämässä voi tapahtua mitä vain. Minusta kirkolla ei ole oikeutta kieltää keneltäkään Jumalan rakkautta.
Toinen ongelma katolisen kirkon eräiden johtohahmojen kuvitelmat, että vain katoliset voivat pelastua. Samoin kuin kirkon kannat esim. ehkäisyyn Afrikassa, ymmärrän kyllä syyt, mutta en ymmärrä miksi kirkko tekee näin. Raamatussa ei puhuta ehkäisyn kieltämisestä. Se on kirkon oma lisäys oppeihin. Samoin opit Mariasta. Arvostan kovasti Mariaa, mutta en niin paljon kuin kirkko edellyttää.
Ja noh paavius ei sinänsä häiritse minua, mutta mieluummin kannatan ortodoksista kirkon hallinta tapaa, jossa yksittäinen piispa ei voi hallita koko maailmaa. Lisäksi uskon Pyhän hengen tulevan yksin Isästä. Katolisen kirkon pariin pesyitynyt omituisia kerhoja esim. inkvisitio (tai nykyään sitä taidetaan sanoa "kirkon ulkosuhteiden toimistoksi tms..), katolisen kirkon harjoittamaan vainoa esim. ortodokseja kohtaan kautta aikojen, katolisella kirkolla tuntuu olevan myös halu rankaista. Katumus on tärkeää en sitä kiellä, mutta sen perusteella ei pitäisi kieltää syntisiltä seurakuntalaisilta kirkon suojaa. Kirkolla ei ole oikeutta sulkea ihmistä pois Jumalan luota. Ja kristittyyn elämään tarvitaan nimenomaan seurakuntayhteyttä. Kuinka silloin voi harjoittaa kristittyä elämää jos kirkko exkommuninoi sinut, silloin tuskin enää koskaan palaat kirkon luo. Minulla on sellainen käsitys ortodoksisesta kirkosta, että se suhtautuu jäseniinsä äidillisellä lempeydellä ja ymmärtää, että elämässä tapahtuu kaikenlaista.
Minua ei itseäni uhkaa minkäänlainen exkommuniointi tai vastaava enkä ole rikkonut kirkon opetuksia vastaan, mutta nuo opetukset sotivat omatuntoani vastaan. Protestantisiin kirkkoihin en usko, vaan uskon todella vain katoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon, mutta olen tilanteessa jossa en tiedä kumpi olisi minun kotini. Vai olenko niin syntinen etten kelpaa kirkolle, näinkin on annettu ymmärtää.
hieman kommentoida. Ihan ensiksi kiitos, että kerroit ajatuksistasi.
Ensiksikin avioerosta. Ortodoksinen kirkkokin on kyllä periaatteessa aina vastustanut avioeroa ja uudelleenvihkimistä. Pääosin kirkon kanta on "muuttunut" nykysuuntaan. Mutta oikeassapa olet, että tässäkohden katolilaisuus on jyrkempi. Toisaalta, eivät katolilaiset kyllä kiellä keneltäkään Jumalan rakkautta, vaikka eukaristian kieltäminen voi toki siltä täysin tuntua. Sitten voi tietysti pohtia, mihin laitetaan raja. Ihminen on erehtyväinen ja syntinen, mutta eipä ortodoksinen kirkkokaan vihi seitsemättä kertaa eronnutta. Ja tässäkin tapauksessa on silti kyse erehtyvästä ihmisestä.
Mitä sitten tulee siihen ketkä voivat pelastua niin aiva yhtä kristallinkirkas on ortodoksienkin oppi ettei Kristuksen Kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Tämän tulkinta on sitten eri asia, se kun tarkoittaa niin paljon enemmän ja syvemmin kuin mitä pikaiselta lukaisulta voisi väittää. Kyllä virallinen katolinen oppi tarjoaa pelastusmahdollisuutta Jumalan kaikkivaltiuteen perustuen monille niille, jotka voisivat ulkoisesti tarkasteltuna näyttää että pelastus on heidän ulottumattomissaan. Mitä sitten tulee "eräisiin johtohahmoihin" niin niitä kyllä löytyy ortodoksisestakin kirkosta, siis ihmisiä ja mielipiteitä. Niitten varaan ei kuitenkaan kannata uskoaan laittaa.
Raamatussa ei käytetä sanaa ehkäisy ja ortodoksit jättävät asian kristityn omalle tunnolle. ´
Mariasta usein katoliset sanovat sanakääntein jotka kuulostavat että Marialla itsessään olisi valtaa. Mutta kyllä katolilaiset ja ortodoksit ovat ihan samoilla linjoilla: Marian pyhyys ja suuruus on hänen Poikansa suuruutta ja pyhyyttä, jota hän Äidilleen lahjoittaa. Mariankin on verellään lunastanut nimenomaisesti Kristus.
Ortodoksisessakin kirkossa käytetään joskus suorastaan "ylisanoja" Marian suhteen, mutta nekin tulee ymmärtää täysin edellämainitussa valossa.
Paavi toimii pääsääntöisesti yhdessä piispojen kanssa kun tehdään "isoja" päätöksiä.
Tuo Pyhän Hengen lähteminen ja lähettäminen eivät liene oikeita ristiriitoja: Pojan kautta ja Isästä, pikemminkin hieman sanoilla vääntelyä. Katolisenkin opin mukaan Kolminaisuudessa Isä on kaiken alkulähde.
Katolisen kirkon historiassa ja tietyissä ajanjaksoissa joissa kirkko on elänyt on toki valtavasti tapahtunut asioita joita on nykypäivänä vaikea ymmärtää. En puolustele mitään vääryyksiä, mutta on joskus ihan hyvä miettiä mikä on koko totuus.
Lisäksi valitettavasti kyllä ortodoksisenkin kirkon historiasta löytyy aikoja jolloin on väkivaltaa ja vainoa käytetty. Ja onpa kirkossa jäseniä jotka ihmettelevät joidenkin Venäjän kirkon pappien erittäin kielteistä ja jyrkkää suhtautumista ei-ortodokseihin.
Varmasti molemmista kirkoista löytyy ymmärrystä ja rakkautta syntistä ihmistä kohtaan. Ja valitettavasti molemmista löytyy myös kylmiä ja tuomitsevia ihmisiä. Niin pappeja, nunnia kuin maallikkojakin.
Mutta jos itse sydämessäsi koet ortodoksisen kirkon enemmän kodiksesi kuin katolisen, niin seuraa tässä omaatuntoasi. Ei ole väliä mitä muut ajattelevat että sinun tulisi tehdä. On kyse sinun jumalasuhteestasi. Kuuntele sydäntäsi, voit jopa kuulla Isän puhuvan sinulle.
Aurinkoista Kesää.
kirkkoa katolisesta ortodoksiseksi..
Katolinen kirkko pitäytyy paremmin alkuperäisessä opetuksessa ja ei lisäile korvasyyhyn mukaan myönnytyksiä avioeroon ja ehkäisyyn..
Myöskin katolinen luostarilaitos on ulospäinsuuntautuvaa ja muita auttavaa toisin kuin ortodokseilla.
Tämä on mielipiteeni.
Muusta en tiedä kuin, että venäjän ortodoksipapeilla on erittäin hyvä syy suhtautua katolisiin erittäin kielteisesti. Jos muistamme esim. mitä jesuiitat keskiajalla Venäjälle toivat niin ei ole ihme, että 1990-luvulla asti (monta sataa vuotta siis) jesuiitoilla ei ollut mitään asiaa Venäjälle. Tälloin voit myös itse miettiä mikä on koko totuus. Sillä tuo Venäjällä tapahtunut pitkälle prosessin tarkoitus oli käännyttää koko Venäjä ja vaihtaa tsaari, etkö itsekin vähän ahdistuisi tuollaisesta?
Avioliitto on pyhä eikä pidä seitsemättä kertaa eronnutta vihkiä. Mutta pitää muistaa, että mitä jos toinen aviopuoliso päättääkin lähteä? Hylätä sinut kokonaan tai jos aviopuolisosi on alkoholisti ja väkivaltainen? Jätetty katolinen ei saa kirkon mukaan enää koskaan tuntea avioliiton ihanuutta. Koskaan, vaan jo se on tarpeeksi tuskallista tulla jätetyksi, mutta että kirkkokin tavallaan syyllistää lisää. Ja katolisen kirkon mukaan alkoholistista ja väkivaltaisesta miehestä/vaimosta ei saa erota. Erota ei saa turhista syistä, mutta kaikki syyt eivät ole turhia.
Katoliset kieltävät joiltakin Jumalan rakkauden (eivät voi sitä kieltää, mutta toimivat aivan kuten voisivat kieltää). Nimenomaan sulkemalla seurakunnan ulkopuolelle, ja samalla opettavat ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Jumala varmasti armahtaa nämäki jotka kirkko on pois sulkenut, mutta kirkko ei toteuta tehtäväänsä ottamalla Jumalan oikeuksia.
Varmasti löytyy ortodokseiltakin johtohahmoja, mutta ei samanlaisia, esim. paavi on useamman kerran kävellyt kirkolliskokouksen yli esim. ehkäisyasiassa. Joten paavi pääsääntöisesti ei toimi piispojen kanssa yhteistyössä, häntä ei ole velvoitettu siihen. Hänellä on korkein valta kirkossa (tietysti Isä Jumala pois luettuna)
Ortodoksinen kirkko ei ole muuttanut periaatteessa oppiaan alkukirkon seitsemännen synodin jälkeen - katolinen kirkko sen sijaan on lisäillyt jälkeenpäin oppeja mm. Mariasta.
Mitä luostarilaitokseen tulee, ei ulospäinsuuntautuneisuus välttämättä ole se luostarikilvoituksen tärkein asia. Jos itse menisin luostariin, menisin sinne rukoilemaan, hiljentymään ja tekemään työtä - lastentarhanopettajaksi voin maallikkonakin ryhtyä.
Katolinen kirkko hyväksyy asumuseron, jos alkoholismin, väkivaltaisuuden tai muun, esimerkiksi lasten kasvatukseen liittyvän syyn takia se on järkevää. Siihen, voiko puolisostaan erossa olevaa vihkiä uudelleen (eli onko sakramentaalinen avioliitto ylipäätään purettavissa) voi vain todeta, että kirkkoisien yksimielinen kanta on katolisten takana - ainoastaan siitä oli ensimmäisillä vuosisadoilla erimielisyyttä, tuleeko väkivaltainen tai hylännyt puoliso ottaa takaisin pöytään ja vuoteeseen. Ortodoksit hyväksyivät sakramentaalisen avioliiton purkamisen ja uudelleenvihkimisen vasta valtion painostuksesta.
Katoliset eivät kiellä Jumalan rakkautta yhtään enempää kuin Paavali kieltää sen käskemällä erottaa seurakunnasta väärää oppia tai moraalitonta käytöstä edustavat jäsenet tai sanomalla, että ehtoollisen "arvottomalla tavalla" nauttiva nauttii sen tuomiokseen. Jumala rakastaa JOKAISTA, mutta erottaminen ehtoollisyhteydestä on kirkon keino saada syntinen tai harhaoppinen katumaan ja palaamaan yhteyteen kirkon kanssa. Näin myös ensimmäisten vuosisatojen kirkko teki, eikä sitä pidetty Jumalan rakkauden kieltämisenä.
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta - tämä on kirkon ainainen opetus (ja ylijyrkässä muodossa esiintyy sekä katolisten että ortodoksien puolella). Mutta se ei tarkoita, että "koska eläessään se-ja-se oli ortodoksi, hän on nyt Helvetissä", sillä kirkon näkymättömät rajat ulottuvat sen näkyvien rajojen ulkopuolelle, eikä kukaan, joka ilman omaa syytään ei ole Kristuksen ainoan lauman näkyvien rajojen sisäpuolella, joudu Helvettiin sen takia.
"esim. paavi on useamman kerran kävellyt kirkolliskokouksen yli esim. ehkäisyasiassa."
Paavi ei kävellyt Vatikaanin II kirkolliskokouksen yli tässä asiassa - hän keskeytti keskustelun, mahdollisesti juuri siksi, ettei kirkolliskokous päättäisi kirkon kaksituhatvuotisen opetuksen vastaisesti keinotekoisen ehkäisyn olevan sallittua. Mutta hän ei muuttanut kokouksen päätöstä, ainoastaan esti sen, että sellainen päätös olisi voinut MAHDOLLISESTI syntyä.
"Joten paavi pääsääntöisesti ei toimi piispojen kanssa yhteistyössä,"
Paavi nimenomaan toimii pääsääntöisesti yhteistyössä piispojen kanssa. Jos pystymme nimeämään joitakin kertoja, joissa hän on toiminut toisin, se ei tarkoita, että hän ei toimisi "pääsääntöisesti" yhteistyössä.
"häntä ei ole velvoitettu siihen. Hänellä on korkein valta kirkossa (tietysti Isä Jumala pois luettuna)"
Pitää paikkansa, mutta se on eri asia kuin se, etteikö hän yleensä tekisi niin. Samoin piispan tulee johtaa hiippakuntaansa yhdessä papiston ja maallikkojen kanssa, mutta silti hänellä on rakkaudessa valta päättää toisinkin kuin he haluaisivat.
Eiköhän "monta sataa vuotta" ole niin pitkä aika että anteeksiannollekin olisi jo vuoro.
Mutta kuten sanoin, jos koet ortodoksisuuden "omaksesi" niin tee kuten itse tiedät että sinun täytyy tehdä.
Rousku no mutta etkös ole itse kuullut tästä eräästä Pyhän Marian kirkossa (ja Oulussakin) pidetystä saarnasta, jossa kielletään naiselta miehensä luota lähteminen ilman mitään syytä?
Ja kun ottaa huomioon Piispan lausunnot erityisesti kanonisee oikeuteen liittyvät perustelut, että papit eivät saa lisätä omia juttujaan kirkon oppiin. Tämän tarkoittaa nimenomaan sitä, että kyseinen pappi joka saarnasi puhuu kirkon opin mukaan? Vai miksi pappia ei ole jo lähetetty pois Suomesta jos hän kerran saarnaa väärin? Niin, että tietosi asumuseron sallimisesta ovat nyt kyllä vähän jäljessä :)Asumuseroa ei siis sallita eikä kyseessä ole alkuvuosisatojen juttu vaan ihan 2000-luvun juttu.
Tuntisit kirkkosi paremmin.
"Paavi ei kävellyt Vatikaanin II kirkolliskokouksen yli tässä asiassa - hän keskeytti keskustelun, mahdollisesti juuri siksi, ettei kirkolliskokous päättäisi kirkon kaksituhatvuotisen opetuksen vastaisesti keinotekoisen ehkäisyn olevan sallittua. Mutta hän ei muuttanut kokouksen päätöstä, ainoastaan esti sen, että sellainen päätös olisi voinut MAHDOLLISESTI syntyä."
En tiedä sitten, mutta ihan näin maallikkona voisi sanoa, että tämä kuulostaa nimenomaan silti, että paavi käveli piispojen vallan yli? Se kumoaakon jonkun päätöksen on lähes sama kuin estää toisia tekemästä päätöksiä sillä toimivallalla joka heille kuuluu?
Voin (ja sinäkin voit!) vain vedota katekismuksen opetukseen, jonka moni äärikonservatiivi voisi tuomita nykyajan haihatteluksi, mutta joka on täysin yhteensopiva kirkon tradition kanssa. En ole kuullut tai lukenut kyseistä saarnaa enkä uskalla kommentoida sitä toisen käden tiedon perusteella, mutta TÄMÄ ON KUITENKIN KATOLISTA OPETUSTA.
Katolisen kirkon katekismus, kohta nro 1649 (käännös omani): Silti on olemassa tilanteita, joissa eläminen yhdessä tulee käytännössä mahdottomaksi useanlaisista syistä. Sellaisissa tapauksissa kirkko hyväksyy parin fyysisen eron ja erillään elämisen. Aviopuolisot eivät lakkaa olemasta mies ja vaimo Jumalan edessä, eivätkä siten ole vapaat solmimaan uutta liittoa. Tällaisessa vaikeassa tilanteessa paras ratkaisu olisi, jos mahdollista, yhteen palaaminen. Kristillinen yhteisö on kutsuttu auttamaan näitä henkilöitä elämään tilanteessaan kristillisellä tavalla ja uskollisuudessa aviositeelleen, joka pysyy mahdottomana purkaa.
"En tiedä sitten, mutta ihan näin maallikkona voisi sanoa, että tämä kuulostaa nimenomaan silti, että paavi käveli piispojen vallan yli? Se kumoaakon jonkun päätöksen on lähes sama kuin estää toisia tekemästä päätöksiä sillä toimivallalla joka heille kuuluu?"
En tunne tilanteen yksityiskohtia, mutta on selvää, että kirkolliskokouksessa kokouksen ja paavin valta ovat toisiinsa sidotut; on täysin kokouksen johtajan arvovallan piirissä päättää käsiteltävistä asioista, teki hän sen sitten estääkseen jonkin päätöksen syntymisen tai muusta syystä. Loppujen lopuksi kirkon sana ehkäisyn synnillisyydestä on Humanae Vitaen myötä sanottu; jos siis keskustelu olisi johtanut sen sallimiseen, sen keskeyttäminen oli kirkkoa virheeltä suojelevan Pyhän Hengen työtä.
Lisäksi, ettei pointti unohtuisi, huomautan, että oli juuri tämä tapaus niin tai näin, alkuperäinen väitteesi oli silti epätotta.
Tässä vielä kirkko-oikeudenkin pohjalta asumuserosta. Joten jos joku tätä tulkitsee epäreilusti (vaikkapa näin: "Kyllä teoriassa voi olla syitä asumuseroon, mutta käytännössä ne vain eivät ole koskaan tarpeeksi painavat! Joten jokainen asumusero on syntiä!") niin totta kai hän on väärässä. Tässä on kuitenkin paavin, Vatikaanin ja katolisen kirkon vahvistama normi. Huomaa myös, että sanat "oikeuttava syy" (engl. lawful reason) eivät tarkoita painavinta mahdollista syytä; silloin käytettäisiin sanoja raskas syy (engl. grave reason).
Codex Iuris Canonici, kirja IV, otsikko VII, luku IX, artikla 2, kaanonit 1151-1155 (käännös omani):
Kaanon 1151: Puolisoilla on velvollisuus ja oikeus pitää yllä yhteistä avioelämäänsä, ellei oikeuttava syy vapauta heitä siitä.
Kaanon 1152 § 1: On hartaasti suositeltavaa, että puolison, kristillisen rakkauden motivoimana ja perheen hyvästä huolehtivaisena, ei tulisi kieltäytyä antaa anteeksi aviorikoksen tehneelle kumppanille, eikä hänen tulisi hajottaa avioelämää. Siitä huolimatta, jos tämä puoliso ei ole joko selvästi tai sanattomasti antanut anteeksi toisen virhettä, hänellä on oikeus katkaista yhteinen avioelämä, edellyttäen, ettei hän ole antanut suostumustaan aviorikokseen, eikä ollut sen syy, eikä myöskään itse tehnyt aviorikosta.
§ 2: Sanaton anteeksianto tapahtuu, jos syytön puoliso, tultuaan tietoiseksi aviorikoksesta, on omasta tahdostaan osallistunut aviosuhteeseen toisen puolison kanssa; näin kuitenkin oletetaan, jos syytön puoliso on pitänyt yllä yhteistä avioelämää kuuden kuukauden ajan, eikä ole kannellut asiasta kirkolliselle tai valtiolliselle viranomaiselle.
§ 3: Kuuden kuukauden sisällä siitä, kun syytön puoliso on oma-aloitteisesti keskeyttänyt yhteisen avioelämän, hänen on tuotava tapaus asumuseron puolesta päätösvaltaiselle kirkolliselle viranomaiselle. Tutkittuaan kaikki asianhaarat tämän viranomaisen on harkittava, onko syytön puoliso mahdollista saada antamaan virhe anteeksi ja olemaan pitkittämättä asumuseroa pysyvästi.
Kaanon 1153 § 1: Puoliso, joka aiheuttaa vakavan ruumiin- tai sielunvaaran toiselle puolisolle tai lapsille, tai muuten tekee yhteiselämän kohtuuttoman vaikeaksi, antaa toiselle puolisolle perusteen lähteä joko paikallisen viranomaisen päätöksellä tai, jos viivästys muodostaa vaaran, jopa omalla päätösvallallaan.
§ 2: Kaikissa tapauksissa missä syy asumuseroon päättyy, yhteisen avioelämän tulee jatkua, ellei kirkollinen viranomainen määrää toisin.
Kaanon 1154: Kun puolisoiden asumusero on tapahtunut, lasten asianmukaisesta ylläpidosta ja kasvatuksesta on huolehdittava aina ja hyvissä ajoin.
Kaanon 1155: Syytön puoliso voi kiitettävästi päästää toisen puolison uudelleen avioelämään, missä tapauksessa hän luopuu oikeudesta avioeroon.
Viimeinen sana kuuluu tietenkin "asumuseroon" eikä "avioeroon".
Mutta edelleen jää avoimeksi kysymys: Mitä jos toinen aviopuoliso lähtee ja hylkää esim. vaimonsa ja lapsensa? Eikä ole aikeissakaan tulla takaisin? Joutuuko silloin hylätty puoliso elämään koko elämänsä yksin ja hylättynä eikä hänellä ole enään koskaan oikeutta avioliiton onneen?
"Mutta edelleen jää avoimeksi kysymys: Mitä jos toinen aviopuoliso lähtee ja hylkää esim. vaimonsa ja lapsensa? Eikä ole aikeissakaan tulla takaisin? Joutuuko silloin hylätty puoliso elämään koko elämänsä yksin ja hylättynä eikä hänellä ole enään koskaan oikeutta avioliiton onneen?"
Riippuu muutamastakin seikasta.
Ensinnäkin siitä, oliko avioliiton solmiminen pätevä. Tämän ratkaisee kirkollinen viranomainen, jos on syytä olettaa toisin. Jos solmiminen ei ollut pätevä, sakramentaalista avioliittoa ei koskaan ollutkaan eli se julistetaan mitättömäksi.
Toiseksi siitä, olivatko molemmat puolisot vihkiessä kastamattomia ja hylätty osapuoli saanut kasteen myöhemmin; jos näin, liitto purkautuu hylätyn osapuolen solmiessa uuden liiton.
Kolmanneksi siitä, oliko kastettujen (tai kastetun ja kastamattoman) ihmisten välinen avioliitto saatettu täydelliseksi aviovuoteessa vihkimisen jälkeen eli ovatko mies ja vaimo tulleet yhdeksi lihaksi; ilman tätä avioliitto on vain ratifioitu vihkimisessä, ja paavi voi oikeuttavasta syystä, toisen tai molempien osapuolten pyynnöstä, purkaa liiton.
Lyhyesti sanottuna: sakramentaalista, ratifioitua ja aviovuoteessa täydelliseksi saatettua liittoa ei voi purkaa muuten kuin toisen puolison kuollessa. Tämä johtuu yksinomaan Raamatusta löytyvistä Jeesuksen ja Paavalin sanoista ja siitä, miten niitä on kirkon alusta asti tulkittu (Luuk. 16:18, 1. Kor. 7:10-11).
Varhainen kirkko oli tässä asiassa yksimielinen, mutta ajan myötä idässä uudelleenvihkiminen hyväksyttiin valtion painostuksesta: 500-luvun puolessa välissä Itä-Rooman keisari hyväksyi sen, ja ensimmäinen sen hyväksyvä Konstantinopolin patriarkka oli Alexius vasta 1000-luvun alkupuolella.
Pyydän etukäteen anteeksi, jos sanon liian rajusti, mutta minua kuitenkin ihmetyttää Sinun "veivauksesi".
Jos Sinulla on noin hankalaa päättää, mihin kirkkoon haluat sinut otettavan, niin pysy luterilaisena (en tiedä oletko luterilainen tai joku muu).
Parempi on hyväksyä kirkko ja kirkon opetus sellaisena kuin se on.
Miksi yleensä olet kieppunut katolisen kirkon helmoissa, jos se on noin hankalaa?
Eihän tämä nimimerkki "mitämitä" ole katolinen, joten ei hän voi vaihtaakaan katolisesta kirkosta ortodoksiseen kirkkoon.
Joopa joo. Vai saarna ....
Kerropa nyt rehellisesti, mikä sinua oikeasti kiinnostaa katolisessa kirkossa?
No luterilaisena en voi pysyä koska olen vuosia sitten sieltä eronnut. Enkä ole edes rippikoulua käynyt. Mutta tästä keskustelusta oli se hyvä puoli, että päädyin keskustelemaan katolisen papin ja erään ortodoksin kanssa ja lopulta tulisin siihen tulokseen, että minun paikkani on katolisessa kirkossa. Olen pahoillani, että olin niin hyökkäävä. Mutta oli siitä se etu, että huomasin kummassakin kirkossa olevan omat ongelmansa, eikä ole olemassa ongelmatonta kirkkoa.
Miksen olisi kieppunut katolisen kirkon helmoissa? Koska katolinen kirkko tuntuu hyvältä paikalta? Jos kaikki asiat olisivat olleet vääriä enkai olisi edes kysynyt tältä palstalta asioita? Halusin toisten ihmisten ajatuksia asiasta ja sain niitä ja päädyin johtopäätökseen että jään katolisen kirkon helmoihin :)
on Sinun. Ja mikäänhän ei estä Sinua poikkeamasta halutessasi ortodoksiseen palvelukseen! Itsekin olen joskus mennyt pääsiäsyön messusta "jatkoille" Uspenskiin...
Hyvä, että olet huomannut, että ongelmatonta kirkkoa ei ole olemassakaan. Ja Helsingin katolinen hiippakunta(kin) on parhaillaan melkoisen henkisen myllerryksen keskellä. Mutta pintavaahtoahan se vain toki on, sillä "Jeesus ON, muu EI OLE," kuten niin monesti siteeraamani Pikku Teresa on todennut.
Isä Adrian Borst (silloinen P. Henrikin kirkkoherra) totesi minulle aikoinaan:"Katolinen kirkko ja katolinen spirituoliteetti on kuin aarrearkku, josta voi loputtomiin ammentaa."
Onnea ja siunausta tiellesi.
Etköhän vähän liioittele Sebastianos, kun kirjoitat, että olisimme myllerryksen keskellä.
Ainoat, joilla tuntuu olevan vaikeuksia itsensä kanssa ja joilla "myllertää", ovat herra L. ja pari muuta. Osa henkilöistä, jotka "riehuvat" eri keskustelupalstoilla haukkuen kirkkoamme ovat luterilaisia.
Tuleepi vaan mieleen, kun lukee heidän kirjoituksiaan, että onko kaikki ok. heidän elämässään. Lähinnä huvittaa ko. kirjoitukset. Heillä kun tuntuu olevan hampaissaan milloin kukakin ja mikäkin. Ainoat, joita he eivät ole haukkuneet ovat he itse (syytä toki olisi). Lapsellista on heidän touhunsa ettenkö sainoisi sairasta.
Pyytäisin,
Luodatkaa täällä vapaasti ortodoksisuuden ja katolisen uskon välistä suhdetta. Älkää kuitenkaan vatkatko Suomen katolisen hiippakunnan sisäisiä ongelmia täällä, niiden paikka lienee ihan toisella palstalla. Kiitos.
Ihan omana mielipiteenäni, viime mainitun asian todellinen laita ei taida minulle koskaan valjeta...mutta minähän olenkin ortodoksi.
Olen samaa mieltä luostarilaitoksesta, veli Basileos. Ulospäinsuuntautuneisuus ei todellakaan ole mikään itseisarvo ja välttämättömyys luostarilaitokselle!
Ortodoksisista luostereista Suomessa Valamo taitaa olla Lintulaa ulospäinsuuntautuneempi. Roomalaiskatolisessa hiippakunnassa ainoa hiljaisuuden luostari taitaapi olla Jumalanäidin Karmel-nunnaluostari Espoossa.
Ja Maria ym. dogmit lännen kirkon puolella muodostavat varmaankin tietyn ekumeenisen ongelman...