Sattuipa silmiini selkeä kuvaus vuodelta 1948, miten "uudisasukkaat suhtautuvat valloitettuihin asumuksiin Karjalassa:
"Osoittautui, että siinä asuu kolhoosin asukkaita, he joutuivat pakostakin käyttämään entisiltä isänniltä jääneitä taloja, jotka sijaitsevat usean kilometrin päässä toisistaan. Tasavallan tehtävänä - ja hyvin tärkeänä tehtävänä - on siirtää nuo yksinäiset talot yhteen ja muodostaa tavallisia kyliä. Kolhoosilaiset, jotka asuvat näin kaukana toisistaan, kärsivät kovasti noista avarista maisemista, eikä niiden kauneus lohduta heitä paljoakaan. Opettaja joutuu kärsimään muista erillään sijaitsevassa koulun rakennuksessa. Neuvostoliittolaiset kolhoosilaisemme ovat tottuneet yhteiseen elämään, jota he tarvitsevat yksityiselämänsä lisäksi. He tarvitsevat lukutuvan, kerhotalon, missä voi nähdä elokuvan tai näytelmän, kuunnella luennoitsijaa, heillä pitää olla ruokala, lastenseimi ja päiväkoti. He haluavat tavata toisiaan ja kaipaavat kaikkea sitä, mikä lähentää maaseutuelämää kaupungin elämään ja poistaa niiden välisiä eroja. Niinpä Karjalais-suomalaisen tasavallan kolhoosien asukkaat puhuvat kokouksissaan siitä, että pitää siirtää yksinäistalot samaan paikkaan. Neuvostoliittolaiset eivät ole tottuneet asumaan "karhunpesissä", he haluavat asua kylässä ihmisten ilmoilla. En ole itse keksinyt tuota karhunpesä-sanaa. Juuri tätä nimeä paikalliset asukkaat käyttävät vanhasta yksityisomaisuutta olleesta yksinäistalosta ja sen kaikista "mukavuuksista".
Kovasti on kärsimistä asuminen, ja vaatimuksia aluehallinnolle ollaan esittämässä. Maisemasta viis, musta multa ja Volgan rannat ovat mieluisampia.
Neuvostoliittolaiset, ja erityisesti tietysti "ME Kommunistit" emme ole tottuneet asumaan karhunpesissä, (vaikka olohuoneessa olisikin flyygeli tai piano)
ja mukavuuksina oma keittiö ja sisävessa, jopa sauna.
Sitä paitsi toverikurin valvominen on paljon helpompaa, kun naapurit ovat viereisellä tontilla.
Onni on tämä venäläinen tyyli elää ja asua. Kaikki rakennetut kylärötisköt voidaan purkaa oikeastaan basillivaaran vuoksi ja mieluummin polttaa, ennen palautusta. Uudet rakennuskaavat voidaan piirtää tutkimalla vanhaa kartta-aineistoa ja soveltaa uusia länsimaisia normeja.
"Osoittautui, että siinä asuu kolhoosin asukkaita, he joutuivat pakostakin käyttämään entisiltä isänniltä jääneitä taloja, jotka sijaitsevat usean kilometrin päässä toisistaan. Tasavallan tehtävänä - ja hyvin tärkeänä tehtävänä - on siirtää nuo yksinäiset talot yhteen ja muodostaa tavallisia kyliä. Kolhoosilaiset, jotka asuvat näin kaukana toisistaan, kärsivät kovasti noista avarista maisemista, eikä niiden kauneus lohduta heitä paljoakaan. Opettaja joutuu kärsimään muista erillään sijaitsevassa koulun rakennuksessa. Neuvostoliittolaiset kolhoosilaisemme ovat tottuneet yhteiseen elämään, jota he tarvitsevat yksityiselämänsä lisäksi. He tarvitsevat lukutuvan, kerhotalon, missä voi nähdä elokuvan tai näytelmän, kuunnella luennoitsijaa, heillä pitää olla ruokala, lastenseimi ja päiväkoti. He haluavat tavata toisiaan ja kaipaavat kaikkea sitä, mikä lähentää maaseutuelämää kaupungin elämään ja poistaa niiden välisiä eroja. Niinpä Karjalais-suomalaisen tasavallan kolhoosien asukkaat puhuvat kokouksissaan siitä, että pitää siirtää yksinäistalot samaan paikkaan. Neuvostoliittolaiset eivät ole tottuneet asumaan "karhunpesissä", he haluavat asua kylässä ihmisten ilmoilla. En ole itse keksinyt tuota karhunpesä-sanaa. Juuri tätä nimeä paikalliset asukkaat käyttävät vanhasta yksityisomaisuutta olleesta yksinäistalosta ja sen kaikista "mukavuuksista".
Kovasti on kärsimistä asuminen, ja vaatimuksia aluehallinnolle ollaan esittämässä. Maisemasta viis, musta multa ja Volgan rannat ovat mieluisampia.
Neuvostoliittolaiset, ja erityisesti tietysti "ME Kommunistit" emme ole tottuneet asumaan karhunpesissä, (vaikka olohuoneessa olisikin flyygeli tai piano)
ja mukavuuksina oma keittiö ja sisävessa, jopa sauna.
Sitä paitsi toverikurin valvominen on paljon helpompaa, kun naapurit ovat viereisellä tontilla.
Onni on tämä venäläinen tyyli elää ja asua. Kaikki rakennetut kylärötisköt voidaan purkaa oikeastaan basillivaaran vuoksi ja mieluummin polttaa, ennen palautusta. Uudet rakennuskaavat voidaan piirtää tutkimalla vanhaa kartta-aineistoa ja soveltaa uusia länsimaisia normeja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Venäläisten pitäs saada asua Venäjällä ja Suomalaisten Suomessa omilla perinteisillä maillaan. Pakkosiirrot pitäs purkaa.
Onhan noita purettu, mutta paljon jäi venäläisiä Baltian maihin, Miten lie tilanne esim. Puolassa ties ent. Itä-Saksan alueella. Suomessa ei taida venäläisillä olla asuminen kärsimystä, kuten luovutetussa Karjalassa:
"Kolhoosilaiset ... kärsivät kovasti noista avarista maisemista, eikä niiden kauneus lohduta heitä paljoakaan. Opettaja joutuu kärsimään muista erillään sijaitsevassa koulun rakennuksessa."
On siinä koko elämä mennyt siirretyillä ja siirtyneillä piloille, kun ovat joutuneet kärsimään jo reilun 60 vuotta Karjalan maisemista.
Tasavallan tehtäväksi vaaditut toimenpiteet ovat jääneet täysin suorittamatta =
RY S S I T TY, ja uusien sukupolvien kärsimys jatkuu. Kärsimyksiin on haettu helpotusta viinasta ja kiljusta, saattaahan se olla, että KARJALAINEN maisema näyttää mukavalta hetken, venäläiseenkin silmään noin VODKApullon pohjan läpi katsottuna.
Mikähän lie perimmäinen syy, ettei Karjalan asioita ole hoidettu kuten tuossa etelämpänä. Ei kai noita venäläisä ole enää Bulgariassakaan?