Nunnukanukkalailailailaa i dag;

Huomenta

Sarjassamme teini-iän muisteloita vielä yksi malli 1972 vuodelta.

Kaikki suomalaiset sekä ulkomaiset laulajat ovat tänään eläkeikäisiä ja laulavat vielä jotka ovat hengissä pysyneet.

1970 luku oli murrosta, The Beatles ja Elvis olivat aloittaneet rock-rollin, ja Frank Sinatra oli uranuurtaja ja yhä lyömätön kuningas iskelmämusiikissa.

Heissä kaikissa on se yhteinen nimittäjä että he loivat uutta. Uusia aikakausia.

Minä olen rakastanut aina musiikkia ja eri iässä on aina erilaiset kouhotukset.
Ymmärrän ja tiedän huvin miten rytmi vetoaa murrosikäisiin, 1970 luku, minun teini-ikäni oli sellaista aikaa, ja kaupungin komeilla ja kalleimmilla stereoilla kelpasi. Ovat yhä minulla ja 35 vuoden palveluksen jälkeen ovat tiensä päässä.
Hifi-äänentoisto sekin tuli kuluttajan saataville 1970 luvulla.

Hengellinen musiikki on oltava hengellistä. Se ei saa perustua rytmiin, sillä hengelliset tilaisuudet ovat hengellisiä tilaisuuksia, hartaita.
Tanssilavat ja rock roll on kokonaan eri asia,eikä kuulu kuin konsertteihin livenä, ei hengellisiin tilaisuuksiin.

Laulan ja soitan joka päivä keikkapianolla ja Pa- laitteilla, eli akustiikkasäädöillä varustettu vahvistin, kerrostalossa korvakuulokkeilla.
Naapurustoni ei tykännyt kyttyrää vaikka lauloin pari vuotta ilman kuulokkeitakin.
Tavallisesti pinnalla on aina joku jotkut laulut, ja uusia tulee, kauan lauloin Satumaa tangoa joka päivä, ja nyt on ollut "Katsohan lintua oksalla puun" "Tuonne tuonne kaipaan" "On koti jonne myrskyt maan" (laulukirja s. 525) jokapäiväisiä lauluja.

Var god; 1972;
Minä olin 13-14 vuotias.

http://www.youtube.com/watch?v=4B5zmDz4vR4&feature=related

yst. t. jari