tuon kysymyksen, että onko raamattu luotettava ja sen kirjeet kyllin luotettavat, olemaan historiallisina asiakirjoina? Kuka on ne kirjoittanut? - Sillä eihän meidän aikamme tiedemies enään usko, että apostolit itse olisivat evankeliumin kirjoittajia, ja sen seikan tiesivät jo kiyllä kristillisen kirkon piispat, eli ensimmäiset piispat, vaikka koettivat vaikenemalla pimentää asian oikean laidan.
Niimpä vuonna 140 j.Kr. Hieropolin piispa Papias ihmetteli kuinka Uuden-Testamentin kirjat olivat kirjoitetut Kreikaksi, eli Kreikan kielellä, jota apostolit eivät puhuneet, koska heidän puhekielensä oli hebreaa tai syyrian kieli. Siksi hän tämän johdosta tiedusteli asiantilaa asiantuntijoilta, eli kirkon vanhimmilta, joiden piti olla vielä Jeesuksen oppilaita, varsinkin aristionilta ja kirkon vanhin Johannekselta, ja sai seuraavat tiedot.
Kirkon vanhin Johanneksen mukaan, olisi Markus, joka oli ollut Pietarin tulkkina, kirjoittanut muistoistaan kaiken, mitä J. Kristus olisi puhunut ja tehnyt, kuitenkaan seuraamatta (noudattamatta) oikeaa järjestystä. Markus ei nimittäin itse ollut kuullut Jeesuksesta eikä siksi ollut seurannut Jeesusta. (Jatkuu seuraavlla palstalla).
Niimpä vuonna 140 j.Kr. Hieropolin piispa Papias ihmetteli kuinka Uuden-Testamentin kirjat olivat kirjoitetut Kreikaksi, eli Kreikan kielellä, jota apostolit eivät puhuneet, koska heidän puhekielensä oli hebreaa tai syyrian kieli. Siksi hän tämän johdosta tiedusteli asiantilaa asiantuntijoilta, eli kirkon vanhimmilta, joiden piti olla vielä Jeesuksen oppilaita, varsinkin aristionilta ja kirkon vanhin Johannekselta, ja sai seuraavat tiedot.
Kirkon vanhin Johanneksen mukaan, olisi Markus, joka oli ollut Pietarin tulkkina, kirjoittanut muistoistaan kaiken, mitä J. Kristus olisi puhunut ja tehnyt, kuitenkaan seuraamatta (noudattamatta) oikeaa järjestystä. Markus ei nimittäin itse ollut kuullut Jeesuksesta eikä siksi ollut seurannut Jeesusta. (Jatkuu seuraavlla palstalla).
Vastaukset 3
Vanhimmat
omassa elämässä on Sana toiminut luotettavasti. Se kun on todettava henk koht. Suosittelen kokeilemaan:)
Mutta myöhemmin sensijaan seurannut Pietaria (P.Wernle. Prof. Baseliassa). Näistä muistiinpanoista sitten käännettiin evankeliumit Kreikaksi. Asian näin olllen ei raamatun kertomuksia voi pitää missään tapauksessa historiallisina tietolähteinä, tai uskominen ristiinnaulitsemiseen olisi saman tiedon mukaan jää kovin hataralle perustalle (pohjalle). Vielä ovat itsekkäät kirkon miehet yrittäneet tehdä valloitustyönsä kristillisen kirkon hyväksi monopolisoimalla ristinmerkin yksinomaan kristikuntaan kuuluvaksi: yhä vain historiallisen Golgadan tapahtuman perustalla.
Mutta kuinka on tuon asian-laita.Jo ammoisista ajoista saakka risti on ollut Pyhä symboli.Siihenkin jo nykyaikaiset tutkimukset antavat vastauksen! On nimittäin - tutkittaissa, niin kutsutuita pakanakansoja j niiden historiaa sekä uskontoja: tehty se merkillinen havainto, että risti on ollut Pyhä symboli ja arvossa pidetty ja kunnioitettu, pakanallisessa Intiassa, mm. Ja arvostettu jo kauan ennen kristinuskon syntyä, ja vieläkin meidänkin päivinä on risti "Vishnun merkeissä kuvaamassa jotakin kristitylle katsantokannalle tuntematonta Pyhää aatetta:
Kovin on myöskin kristityitä tutkijoita hämmästyttänyt, se ihmeellinen tiedoanto intian pyhissä kirjoissa "Puranoissa", että "aarialaisen rodun" vapahtaja Krishna olisi tullut kuolemassaan ristiinnaulituksi. Siirryräänpä kaldealaisen sivistyksen asuin-paikoille, niin on risti tavattu sielläkin, niin hyvin Baalin ja Dagnonin temppelien pyhätöissä, kuin vanhan Egyptin sivistyksessä, josta tämä symbooli siirtyi Juutalaisille salatieteilijöille.
Egyptiläinen (tau)-risti, se oli jolle Mooses ylensi kristitylle ajattelulle niin kammoa herättävän käärmeen kuvan. Eikä suinkaan kenkään rohjenne väittää, että Egyptiläiset, tai vielä vähemmän Juutalaiset silloin, kuin yhtä-vähän kuin tänäänkään olisivat kunnioittaneet ristiä sen takia, että se muka olisi enemmän tai vähemmän, ylimalkaan 'ollenkaan pyhittynyt tuon historiallisen ristiinnaulitsemisen johdosta?
Muinaisessa Kreikassa oli risti kovin arvossa pidetty merkki, sekä Orpheolaisissa, että eleusiläisissä mysterioissa 'siksipä vihitty Platon asettaakin sen merkitsemään ilmenneen maailman korkeinta vertauskuvaa tuossa niin tunnetussa ja kauniissa lauselmassaan: "Että näen maailman sielun riippuvan ristillä", jonka kristityt ovat julkeasti anastaneet, muka ristiinnaulitsemitapahtuman ennustukseksi, aavistamatta vähäkään, mitä suuria viisauksia, eli tieteellisiä aatteita liikkui tuon vihityn ajattelijan sydämessä, kun hän lausui oraakkelimaisen lauselmansa.
Eniten hämmästyi kristitty maailma, kun se uuden ajan kynnyksellä minkä avasi Amerikan löytö, kohtasi myöskin uuden teologisen pulman ratkaistavakseen. Miten oli risti joutunut Amerikan mantereelle, kun koko kristinuskon historiallisena aikana ei ole voinut olla mitään yhteyttä uuden maaosan kanssa. Tästä mieltä kiinnittävästä huomiostaq kirjoittaa Tri Paul Schellaas Washingtonin antropologisen seuran jäsen: kun Espanjalaiset valloittajat - Conguitadores- kuudennentoista vuosisadan alussa asestettuina samosivat keskiamerikan sivistysmaiden läpi, murhaten alkuasukkaita verisissä taisteluissa.
Niin oli heillä sen ajan hengellisen aatteilun mukaan tekosyynä hirmutöilleen, viedä risti pakanoille. Näiden seikkailuhaluisten ritarien joukosta ei sen vuoksi koskaan puuttunut "hurskas Munkki", ja on tunnettu asia, että valloittajien into ensiksi kohdistui ensiksi ja kiihkeimmin "epäjumalan palvelukseen", kun he voittajina; tärkeinä tehtävinään pitivät asetta kristiyden symbolina alkuasukasten temppelien harjalla. Mutta suuri lienee ollut noiden hurskasten "isien", ynnä urheiden ritarien hämmästys, kun he monessa paikassa keskiamerikkaa näkivät tuon ristinmerkin , jonka he nyt vasta toisivat pakanoille,
kun he epäjumalan palvelusten kauhistusten joukossa löysivät tämän kristityiden vertauskuvanj ja näkivät, kuinka Intiaanit sitä palvelivat, löytö linee ollut todella hämmästyttävä?