sterilisaation saamisen vaikeus
Tarinani alkaa siinä alle 20v kun minulla ensimmäisen kerran tuli mieleen että haluan sterilisaation. Sitten siinä 22v kun ensimmäinen seksi kokemukseni meni pieleen kun nainen ei suostunut käyttämään kumia halusi ilmeisesti paksuksi oli itse 30 v . Päätin että en ole naisten kanssa missään tekemisissä ennen kuin saan sterilisaation. Mieleeni tuli ajatus että voisiko sen saada mielenterveydellisistä syistä. Olin juuri hankkinut armeijasta vapautuksen kun en halunnut osallistua tappokoneiston toimintaan. Sain papereihin syyn määrittelemätön persoonallisuushäiriö niin kuin monella armeijan välttäneellä on. Ajattelin että voisinko käyttää sitä diaknoosia hyväksi myös tässä asiassa.
Tilasin lääkäriin ajan sanoakseni että haluan sterilisaation. Aluksi homma ei lähtenyt toimimaan lääkäri ehdotti jopa lääkkeitä jotka saisivat minut ehkä hyväksymään kohtaloni että toimenpidettä ei saa. Mutta sitten homma alkoi edistymään kun en antanut periksi. Pääsin perusteellisiin psykologin tutkimuksiin jossa oli hirveästi kysymyksia ja testejä useita käyntejä. Tarkoituksenani minulla ei ollut vastata joka kysymykseen rehellisesti vaan jos ajattelin että tietystä vastauksesta voisi olla hyötyä minulle niin vastasin haluamallani tavalla.Oli myös paljon samoja kysymyksiä niissä kai kokeiltiin muuttaisinko vastaustani.
Lopulta käynnit olivat ohi ja psykologi aikoi suositella toimenpidettä. Totesi myös että olen ainoa hänen 30v urallaan joka on kyseisen pyynnön esittänyt. Psykiatrian erikoislääkäri käytti todistuksessa sitä persoonallisuus häiriötä siinä oli myös että henkilöllä väkivaltaisia ajatuksia raskaana olevia naisia kohtaan ja lapsia. Joten henkilö tavallaan suojelee mahdollista seurustelu kumppaniaan väkivallan purkauksiltaan. Eikä pysty ylittämään ajatusta sterilisaatiosta sun muuta.
Sitten aika yksityislääkärille jossa menikin vielä aikaa ainakin kuukausi tai jopa reilusti yli. Hän joutui lähettämään paperit terveydenhuollon oikeusturva keskukselle. Lupa pitikin saada sieltä. Sitten juuri kun olen täyttänyt 24v saapuu kirjattu lähetys jossa lupa on. Luvassa lukee että lupa myönnetään koska sairautenne vakavasti rajoittaa kykyänne hoitaa lapsia.
Toimenpiteeseenhän sai sitten yksityisellä nopeasti ajan. Haavojen parantumisen ja siemenneste tutkimuksen jälkeen sitten pystyin keskittymään normaaliin elämään johon kuuluivat bileet naiset sun muut mitä sinkku miehen elämään kuuluu. Rupesin etsimään myös töitä ja lopulta löysin mäihällä vaikka olin ollut niin pitkään työttömänä. Motivaatiota oli eri asioihin ja minusta tuli sosiaalinen. Löysin jopa rakkauden vaikka en koskaan uskonut että löytäisin naisen jolle lapset eivät olisi tärkeitä.
Mielipiteeni tästä surkeasta laista on se että jokaiselle 18v täyttäneelle pitäisi myöntää sterilisaatio hänen niin halutessaan omalla kustannuksellaan samoin purku yritykset.
Sitähän perustellaan varmaan eniten sillä että mieli saattaa muuttua. Mutta jokainen joka pystyy lisääntymään on oikeutettu lisääntymään vaikka on mahdollista että voi huomata tehneensä elämänsä virheen ja sitä virhettä on huomattavasti vaikeampi perua kuin sterilisaatiota joten voisi myös kysyä miksi lapsen hankkimiseen ei ole 30v ikäraja.
Minun mielipiteeni siitä on se että yhteiskunta yrittää pakottaa lisääntymään myös ne jotka eivät halua. Haluavat jollakin lailla hyötyä myös lapsia haluamattomista ihmisistä ehkä siksi jotta saisivat mahdollisimman monta ihmistä tälle pallolle jotta olisi pienempi mahdollisuus tämän pahan ihmisrodun kuolla sukupuuttoon tiedä sitä miksi?
Itse en ole tämän tapauksen jälkeen josta on jo 14v kuullut yhdestäkään muusta ihmisestä joka olisi saanut toimenpiteen näin nuorena ilman lapsia jotenkin tähän tyylin tai muuhun tyyliin keplottelemalla. Saatan olla todella harvinainen tapaus niinkuin toimenpiteen suorittanut lääkärikin totesi.
Joskus olen joutunut jopa epäilemään mielenterveyttäni kun tuntuu että terveen on mahdotonta onnistua tässä. Mutta Se mihin persoonallisuus häiriö vaikuttaa on suuresti työelämässä selviytymiseen ja ihmissuhteissa selviytymiseen ja suurta kärsimystä läheisille. Eikä minulla ole niissä mitään ongelmia ja tauti on parantumaton enkä ole koskaan ollut missään hoidossa joka lievittäisi niin sanottuja oireita. Eli elämä toimii mahtavasti näiden asioiden kanssa ja taloudellisestikin tulen erimomaisesti toimeen tätä menoa kohta liiankin hyvin.
Tarinani alkaa siinä alle 20v kun minulla ensimmäisen kerran tuli mieleen että haluan sterilisaation. Sitten siinä 22v kun ensimmäinen seksi kokemukseni meni pieleen kun nainen ei suostunut käyttämään kumia halusi ilmeisesti paksuksi oli itse 30 v . Päätin että en ole naisten kanssa missään tekemisissä ennen kuin saan sterilisaation. Mieleeni tuli ajatus että voisiko sen saada mielenterveydellisistä syistä. Olin juuri hankkinut armeijasta vapautuksen kun en halunnut osallistua tappokoneiston toimintaan. Sain papereihin syyn määrittelemätön persoonallisuushäiriö niin kuin monella armeijan välttäneellä on. Ajattelin että voisinko käyttää sitä diaknoosia hyväksi myös tässä asiassa.
Tilasin lääkäriin ajan sanoakseni että haluan sterilisaation. Aluksi homma ei lähtenyt toimimaan lääkäri ehdotti jopa lääkkeitä jotka saisivat minut ehkä hyväksymään kohtaloni että toimenpidettä ei saa. Mutta sitten homma alkoi edistymään kun en antanut periksi. Pääsin perusteellisiin psykologin tutkimuksiin jossa oli hirveästi kysymyksia ja testejä useita käyntejä. Tarkoituksenani minulla ei ollut vastata joka kysymykseen rehellisesti vaan jos ajattelin että tietystä vastauksesta voisi olla hyötyä minulle niin vastasin haluamallani tavalla.Oli myös paljon samoja kysymyksiä niissä kai kokeiltiin muuttaisinko vastaustani.
Lopulta käynnit olivat ohi ja psykologi aikoi suositella toimenpidettä. Totesi myös että olen ainoa hänen 30v urallaan joka on kyseisen pyynnön esittänyt. Psykiatrian erikoislääkäri käytti todistuksessa sitä persoonallisuus häiriötä siinä oli myös että henkilöllä väkivaltaisia ajatuksia raskaana olevia naisia kohtaan ja lapsia. Joten henkilö tavallaan suojelee mahdollista seurustelu kumppaniaan väkivallan purkauksiltaan. Eikä pysty ylittämään ajatusta sterilisaatiosta sun muuta.
Sitten aika yksityislääkärille jossa menikin vielä aikaa ainakin kuukausi tai jopa reilusti yli. Hän joutui lähettämään paperit terveydenhuollon oikeusturva keskukselle. Lupa pitikin saada sieltä. Sitten juuri kun olen täyttänyt 24v saapuu kirjattu lähetys jossa lupa on. Luvassa lukee että lupa myönnetään koska sairautenne vakavasti rajoittaa kykyänne hoitaa lapsia.
Toimenpiteeseenhän sai sitten yksityisellä nopeasti ajan. Haavojen parantumisen ja siemenneste tutkimuksen jälkeen sitten pystyin keskittymään normaaliin elämään johon kuuluivat bileet naiset sun muut mitä sinkku miehen elämään kuuluu. Rupesin etsimään myös töitä ja lopulta löysin mäihällä vaikka olin ollut niin pitkään työttömänä. Motivaatiota oli eri asioihin ja minusta tuli sosiaalinen. Löysin jopa rakkauden vaikka en koskaan uskonut että löytäisin naisen jolle lapset eivät olisi tärkeitä.
Mielipiteeni tästä surkeasta laista on se että jokaiselle 18v täyttäneelle pitäisi myöntää sterilisaatio hänen niin halutessaan omalla kustannuksellaan samoin purku yritykset.
Sitähän perustellaan varmaan eniten sillä että mieli saattaa muuttua. Mutta jokainen joka pystyy lisääntymään on oikeutettu lisääntymään vaikka on mahdollista että voi huomata tehneensä elämänsä virheen ja sitä virhettä on huomattavasti vaikeampi perua kuin sterilisaatiota joten voisi myös kysyä miksi lapsen hankkimiseen ei ole 30v ikäraja.
Minun mielipiteeni siitä on se että yhteiskunta yrittää pakottaa lisääntymään myös ne jotka eivät halua. Haluavat jollakin lailla hyötyä myös lapsia haluamattomista ihmisistä ehkä siksi jotta saisivat mahdollisimman monta ihmistä tälle pallolle jotta olisi pienempi mahdollisuus tämän pahan ihmisrodun kuolla sukupuuttoon tiedä sitä miksi?
Itse en ole tämän tapauksen jälkeen josta on jo 14v kuullut yhdestäkään muusta ihmisestä joka olisi saanut toimenpiteen näin nuorena ilman lapsia jotenkin tähän tyylin tai muuhun tyyliin keplottelemalla. Saatan olla todella harvinainen tapaus niinkuin toimenpiteen suorittanut lääkärikin totesi.
Joskus olen joutunut jopa epäilemään mielenterveyttäni kun tuntuu että terveen on mahdotonta onnistua tässä. Mutta Se mihin persoonallisuus häiriö vaikuttaa on suuresti työelämässä selviytymiseen ja ihmissuhteissa selviytymiseen ja suurta kärsimystä läheisille. Eikä minulla ole niissä mitään ongelmia ja tauti on parantumaton enkä ole koskaan ollut missään hoidossa joka lievittäisi niin sanottuja oireita. Eli elämä toimii mahtavasti näiden asioiden kanssa ja taloudellisestikin tulen erimomaisesti toimeen tätä menoa kohta liiankin hyvin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.