Häpeä ja syrjäytyminen

Tämäpäs onkin hankala kysymys, kun kukaan ei osaa vastata mitään.

Tuossa aloittajan kertomassa on vinha perä, varsinkin pienellä paikkakunnalla. Kun vaikka koululaiset ottavat jonkun huutelun kohteeksi, siinä on keinot vähissä, eli ei ole mitään keinoa puuttua asiaan saati puolustautua, kas kun lapset ovat pyhä lehmä, jotka saavat vapaasti hillua ketä kohtaan tahansa. Henkinen väkivalta osataan vaikka muuten ei ole osaamista elämän asioissa ja vanhempien helmoissa asutaan.

http://koti.mbnet.fi/~raijae/

Tuossa on perää. Olen monen mielestä niin erikoinen ihminen, että minua kummeksutaan. Kirjeenvaihto on hyvä harrastus kotona paljon olevalle.Voi tutustua ihmisiin, ja hyviäkin ystäviä voi löytyä.
Tuossa linkki yhdelle palstalle.

nosta nenä pystyyn äläkä välitä. Multa meni sen asian tajuamiseen noin 25 vuotta. Sitten tuumin että olkoot ja naurakoot, onhaphan jollain hauskaa. En piittaa enää pätkääkään siitä mitä musta puhutaan. Kotoa poistuessa kiskaisen niskaani sen takin joka ekana satuu käteen. Vaatteita en osta, kylläjoku naapuri tai tullu lopulta uuden nutun heitää ku entistäkyllästyy katsomaan, (noi 5 v välein) leikkaan itse tukkani, en meikkaa. Jos näen eläimiä kiusattavan, menen sanomaan suorta, hällävälii, suuttu jos suuttu.Kirjottelen joskus lehtiinkin, jopa nimelläni. Suvusta joskus sanotaa, ettei tartte tulla kylään, kun on ihmisiä vieraislla mutta olkoot, meen tai oon menemättä, miten huvi´ttaa. Joten alottaja, rohkeasti kulkemaan vaan ja anna pikkisieluisten surkimusten kikattaa. ei haukku haavaa tee....

mielenkiintoinen aihe ja hyvin koskettava ja kertoo samalla kanssaihmisten olemattomasta älystä tulla toimeen itsensä kanssa jonka sitten kumuloivat muihin kuten edellä on osuvasti todettu.
-kaikenlainen kiusaaminen ja syrjiminen on kuin rotta laumassa olisi ja sitähän se onkin.
-eipä ihme, että monen suomalaisen haaveena on omistaa omakotitalo jossa saisi olla itsensä herra ja asua tavallaan eristettynä mutta arvostettuna.ja näin välttyä toisten tuomitsevalta käytökseltä.(kyllä on sairasta todella sairasta ja pikku paikkakunnilla etenkin..

Kysyttiin kahdesta huonosta ja ikävästä vaihtoehdosta, joista eka on kuitenkin se mihin kannattaa suunnata valinnoissa. Ei se mitään jos sulle nauretaan, sillä sen kyllä työssä oleva ihminen kestää.
Se toinen vaihtoehto eli syrjäytyminen on paljon pahempi: Ei ole mitään sosiaalista kanssakäymistä ja syrjäytyminen tuo mukanaan myös erilaiset mielenterveyden häiriöt. Vastuullisessa asemassakin olevat ihmiset voivat siihen seota , jolloin he putoavat melkoisen korkealta niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Kannattaa siis roikkua mukana yhteisössä, vaikka se tuntuukin raskaalta.

Viettelykset tulee kiusauksen kanssa, mutta voi niitä, joiden kautta. Jeesus rakastaa jokaista loppuun saakka.

Jos tuollainen meininki jatkuu kaikkialla ihmisten ilmoilla vuodesta toiseen niin pilkattavaksi päätyvä uhri projektoi omaa alemmuuskompleksiaan ulkomaailmaan..

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Projektiivinen_identifikaatio

Mielenterveys säilyy jos on säilyäkseen, ei sitä voi aina tietää elämässä miten sen kanssa käy. Mieleen vaikuttaa perhe- ja kasvuympäristö, sekä geenit. Niihin ei voi paljoa vaikuttaa. Jotkut ihmiset joutuu helpommin naurunalaisiksi ja muutenkin syrjityksi, niihin tekijöihin joskus ei voi vaikuttaa mitenkään. Onnksi suomessa ketään ei kuitenkaan heitetä johonkin ulos tai sillan alle elämään, voisi käydä vaikka usa:ssa ja miettiä sitten mitä on todellinen köyhyys ja syrjään jättäminen.