Oletteko lukenut?

Entä Kristityt, oletteko ymmärtäneekään lukemaanne? Saatanan pöljät kuoliot!

Olen.

Olen lukenut sen kaksikin kertaa. Nuorena uskovassa kodissa sitä pakkoluetettiin jatkuvasti. Vanhempana luin sitä sitten uudelleen, ihan vain tarkistaakseni että oliko se todellakin niin naurettavan typerää satuilua kuin muistelin. No ei ollut - se olikin vielä paljon paljon paljon typerämpää kuin muistelinkaan.

Nuorena sitä oli varmaan vielä sen verran herkkäuskoinen, eikä yleistietämyskään eri asioista ollut korkeaa tasoa, mutta näin aikuisena sitä ei pystynyt lukemaan nauramatta ääneen. Vaikka eihän siinä synkeän totisessa väännössä mitään huumoria tavoiteltukaan, mutta tahattoman huumorin määrä sai nauramaan jatkuvasti, sekä ihmettelemään että miten pohjattoman tyhmä täytyykään olla, jos ottaa tuollaista täysin luokatonta sontaa ihan tosissaan.

Kaikkitietävä kaikkivaltias, joka ei koskaan tiedä mitään eikä mahda mitään, ei edes omien tekojensa seurauksille ja joka on silkkaa rakkautta ja tahtoo kaikille vain hyvää, mikä näkyy siinä että tapattaa koko ihmiskunnan kahteen kertaan sylivauvoja myöten ja kiduttaa miljardeja miljardeja milrjardeja ihmisiä ikuisesti luomassaan kidutuskammiossa helvetissä. Jossa kidutuksen hoitaa käytännössä kaikkivaltiaan luoma äärimmäinen paha eli paholainen, jolle kaikkivaltias on kätevästi ulkoistanut koko tämän kidutushommelin ja jolle on muutenkin antanut täysin vapaat kädet tehdä mitä ikinä tekee, vaikka olisi sen kaiken tietenkin myös voinut estää, koska on kaikkivaltias, tai olisi voinut jättää sen paholaisen kokonaan luomattakin, koska kaikkitietävänä tiesi mitä siitä seuraa.

Siis ei mitään logiikkaa eikä järjen häivääkään, enkä nyt viitsi edes aloittaa niistä yksisarvisista ja lohikäärmeistä ja metsänpeikoista ja öisistä syöjättäristä ja Noan arkista ja puhuvasta aasista ja spitaalin parantamisesta uhraamalla kaksi pässiä ja karmiininpunaisa villaa sekäkaikesta muusta, mikä niin selkeästi todistaa sen että kyseessä on satukirja - kokoelma lapsellisia vanhoja kansantaruja, joita muinaiset paimentolaiset kertoilivat toisilleen iltanuotiolla, litteän maankiekon kannella auringon kiertäessä liikkumatonta keskipistettä maata ja demonien ulvoessa erämaassa.

Montakin kertaa. Raamattu on tehokkain ateismin tuottaja.

Ihan tarpeeksi -.-

Olen lukenut.

Kertoja en ole laskenut, mutta sanoisin kannesta kanteen 3 kertaa. Tämän jälkeen olen muistini vuoksi tarkistanut kohtia sieltä sun täältä. Tarvittaessa isommaltakin alueelta ja sitä onkin tullu paljon tehtyä. Useimmiten silloin kun on uskoa tuputtaville joutunut heidän omaa kirjaansa opettamaan xD Lisäksi myös englannin kielisiä apokryfikirjoja, joista taitaa olla jo suomennoksiakin helposti netissä saatavilla.

Nykyään minulla on tuo King James versio raamatusta androidin ohjelmana, jossa voin tehdä alleviivauksia, kirjanmerkkejä ja hakuja. Helpottaa todella paljon kun haluaa jotain tarkistaa. Tällä tavalla tuli esimerkiksi laskettua KJ raamatun sisältävän 34 mainintaa lohikäärmeistä kun ei uskovainen uskonut sieltä niitä löytyvän edes kuvainnollisesti. Tosiaan oli hieman yksinkertainen tapaus kyseessä :/

Olen lukenut myöskin muiden uskontojen uskonnollisia kirjoituksia parhaani mukaan. Avesta ja Pahlavi ovat kyllä selkeästi yksiä lemppareistani.

Avesta on siis raamattua vanhempi Zoroastrianimin pyhä kirja ja Pahlavi siitä kadonneiden tekstien Persialainen uudelleen kirjoitus. Tässä yksi heidän "käskyistää" ;)

Do not do unto others what would not be good for yourself.
- Älä tee muille sitä mikä ei olisi hyväksi itsellesikään

Kirja sisältää uskomuksia luojasta, joka antoi vuorella nimensä (Ahura Mazda) ja oppinsa profeetta Zarathushtralle (kreikkalaisittain Zoroaster). Tämä profeetta kirjoitti luojan opit kirjaksi ja levitti oppejaan vaikka niitä ei aluksi hyvällä katsottukaan (olihan kyseessä mahdollisesti ensimmäinen monoteistinen uskonto). Uskomukset kertovat hyvän/totuuden ja pahan/valheen taistelusta, enkeleistä, myöhemmissä kirjoituksissa myös pahasta henkiolennosta (jota luoja ei luonut), hel**tistä joka ei ole ikuinen vaan, josta kaikki syntiset pelastetaan kun pahuus on voitettu jne.

Siispä paljon samaa kuin raamatussa (jota onkin luultavasti raamatun kirjoittamiseen lainattu tai vaikuttanut), mutta toisin kuin kristinusko tämä vanhempi uskonto käskee käsitykseni mukaan oikeasti suvaitsemaan muita, oppimaan ja etsimään totuutta :) Ja ainakin maailman historiaan vaikuttaneet seuraajat ovat näin toimineet.

Pahoittelut pitkästä tekstistä. Pääsi ajatus karkaamaan xD

En.

Kaksi kertaa on tulltu luettua kannesta kanteen, tosin jälkimmäisestäkin (aikoinaan armeijassa) on kulunut kohta 40 vuotta.

Joku jo tuolla kijroittikin, että paras tapa varmistua siitä, ettei Raamatussa ole mitään jumlallista, on lukea se. Taruja ja tarinoita, opetuksia ja uskomuksia. Siinä sisältö lyhyeti kuvattuna.

Kyllä. Raamatun lukuminen oli ateismini alkusoitto.

Itseasiassa voin kertoa lukeneeni raamatun kokonaisuudessaan kannesta kanteen 5 kertaa läpi, sekä Uuden testamentin erikseen 7 kertaa.
Tämän lisäksi olen lukenut eräitä Vanhan- ja Uuden testamentin kirjoja ikään kuin kertauksena sekä erilaisia Raamatun selitysteoksia epämääräisen lukumäärän.
Myös erilaiset Raamattuun kohdistuvat tutkimukset ja kritiikit ovat tulleet tutuksi, sekä uskonnollisten ilmiöiden selitykset ovat jossain elämänvaiheessa olleet ajankohtaisia.

Kaksikin kertaa kannesta kanteen. Siitä se ajatus sitten lähti...

Jos ei halua menettää uskoaan, ei kannata lukea raamattua kirjana, vaan poimia sieltä täältä itselle sopivia pätkiä. Sama toimii minkä tahansa teoksen kanssa.

Olen ollut ateisti koko ikäni. Ensin tiedostamatta koko asiaa, kunnes aikuisiällä hoksasin että minähän taidan olla moinen. En kiellä, etteikö kotioloilla ollut vaikutusta asiaan, totta kai oli, mutta ei niin että sielläolisi päivät pääksytysten jauhettu ateismista. Kahtiajakoa uskoviin ja uskonnottomiin vain yksinkertaisesti ei ollut. Vanhempanikaan eivät olleet uskovaisia, mutta ei sitä huomannut mistään. Asia vain ei koskaan tullut esille. Ympäristössä oli kyllä uskovia laidasta laitaan, mutta eivät hekään uskoaan mitenkään esiin tuoneet, ainakaan lapsen mielestä.
Ateismi oli siis ihan luonnollista, vaikkei silloin tiennyt koko sanan olemassaolostakaan.

Aikuisena, tai hiukan aiemminkin jo, sitä sitten rupesi tarkkailemaan ympäristöään eri tavalla ja alkoi törmäillä laajempiin kuvioihin. Tuli myös luettua raamattu. Oltiinhan sitä koulussa jo tavailtu, mutta silloin sitä piti vain hassuna vanhana kirjana joka ei kiinnostanut ketään. Törmättyäni ensimmäiseen käännyttäjäuskovaan ja hämmästeltyäni juttujaan aikani, päätin lukea raamatunkin tarkemmin läpi. Kovin vieras ja väkivaltainen maailma sieltä avautui. Tietenkin uskovien mielestä luin sitä kuin piru, kun en millään löytänyt koko teoksesta sitä, minkä uskovat väittävät olevan kirjan tärkeintä antia, eli anteeksiantoa, rakkautta ja hyvyyttä. Mustavalkoinen ja ehdotonta, kritiikitöntä ja sokeaa kuuliaisuutta, nöyryyttä ja tottelevaisuutta vaativa kostonhaluinen, pitkävihainen, väkivaltainen, helposti ja pienestä suuttuva ja jatkuvasti töppäilevä olento siellä saneli ristiriitaisia käskyjään, joiden noudattaminen täydellisesti on ehtona suojelukseensa pääsylle. Siitä huolimatta että ehdot ovat täysin mahdottomia noudattaa.

Kaiken kaikkiaan raamattu on nyt tullut luettua läpi noin 3 kertaa, lisäksi pienempiä pätkiä paljon useamminkin. Koraaniakin on tullut kahlailtua, samoin muita vastaavia opuksia. Eipä enää ihmetytä miksi uskontojen historia on niin verinen. Abrahamilaisella puolellahan tappaminen ja kuoleminen on pääsisältö, kova ydin.

Ei kiitos. Pakanana olen ja pysyn.

Olen mennyt paljonkin pidemmälle, kuin vain lukenut raamattua. Olen polttanut raamattua sätkän muodossa.

Olen lukenut Raamatun kannesta kanteen muutaman kerran, eniten 1980-90-luvuilla. En osaa sanoa montako kertaa, ehkä 5-10 kertaa. Nykyään luen Raamattua kerran viikossa keskimäärin. Olen lukenut myös paljon Raamatun kommentaareja sekä raamattukritiikkiä.

Olin koulussa mukana uskonnonopetuksessa lukion toiselle luokalle asti, ja ensimmäiset 6-7 vuotta ainakin raamattu oli ainoa oppikirja, joten se on tullut tutuksi. Ihmettelin vain, miksi ne samat kirkkovuoden tapahtumat pitää joka ikinen vuosi käydä läpi, eikö niitä kerralla opi?

Siihen maailmanaikaan koulussa oli myös pakolliset aamuhartaudet - aamunavauksista ei vielä silloin puhuttu - joten uskonnon pakkosyöttöä ei päässyt pakoon, vaikka perhe kuinka oli kirkosta eronnut.

Olen lukenut kerran läpi ja sen lisäksi usein pätkiä sieltä täältä.

Täytyy sanoa, että yllätyin.

En ollut osannut odottaa, miten huono kirja se oli. Eniten ihmettelin sen epäloogisuutta ja ristiriitaisuutta. Eniten tuskastutti sen tylsyys.

Raamattua tulee selailtua aika usein, koska läpiluvusta on kulunut jo melko kauan aikaa ja keskusteluissa uskisten kanssa tarvitaan tarkkaa tietoa.

Minulla on teologian tutkinto joten olen.

Olen lukenut raamatun parikin kertaa. Raamatun lukeminen jos mikä vahvistaa ateismiani, on siellä niin käsittämättömän pölvästiä tekstiä. Varmaan jollekin muinaiselle paimentolaiselle tai lukutaidottomalle talonpojalle yli tuhat vuotta sitten ovat menneet ihan täydestä tuollaiset huvittavat satuilut. Kaikki koulunsa luokkansa parhaana priimuksena läpäisseelle eivät tosiaankaan mene läpi.

Kovin on myös totista tekstiä, eipä löydy kirjasta ainoatakaan hauskaa juttua tai huumorin pilkahdustakaan. Ja silti sen lukeminen saa jatkuvasti nauramaan ääneen, mikä tuskin oli tekstien kokoon kyhänneiden tarkoitus. Mutta minkäs sille voi, että noin perinpohjainen ääliömäisyys yhdistettynä lähes täydelliseen tietämättömyyteen maailmasta, luonnosta, fysiikasta, astronomiasta, ihmisen fysiologiasta, kemiasta, biologiasta ja oikeastaan ihan mistä tahansa saa väkisinkin tirskahtelemaan ääneen jatkuvalla syötöllä.

Spitaalista puhdistuu kun pappi suorittaa uhrimenot ja uhraa kaksi lintua, kaksi pässiä, seetripuuta ja karmiininpunaista villaa? Hehheehhehhehheeeeeee!!!

Noidat pitää polttaa roviolla? No tämä taas ei naurata, etenkään Afrikassa.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010113012789991_ul.shtml

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/03/ahne_pappi_tivaa_nigeriassa_onko_lapsesi_noita_1571008.html

Olen lukenut tähän mennessä Raamatun, lukuisia apogryfikirjoja, gnostilaiset kielletyt evankeliumit, Mormonin kirjan, Bhagavad Githan, Dharmapadan, Tao te tungin ja Necronomiconin. Nyt aloittelen Koraania. Kysy pois.

Kyllä, parikin kertaa. Paikoitellen se käy kirjallisuudesta, mutta paljon on sekavaa ja ristiriitaista tavaraa saatu pakattua mukaan.

En ole lukenut. Olen kuullut että se on satu, tai siis netistä lukenut. Youtube videoita jne myöskin katsonut. siinä oli se joku omenan puraisu homma jne?? se hemmo maistoi omenaa ja sitte jumala tappo ja kidutti sen takii kaikkia iha vitun kauan (oisko se halunnu ite syyä sen omenan vai mitä ihmettä?) Ja siiten oli se Horus hemmo jne.....

Kaksi kertaa, vanhan käännöksen ja uudemman heti kohta sen ilmestymisen jälkeen. Molemmat löytyy omasta hyllystä. Ja lukuisia kertoja pienempiä pätkiä sieltä täältä. Jonkin verran myös Raamatun selitysteoksia ja kristinuskon syntyvaiheita käsitteleviä teoksia. Historian Jeesus kiinnostaa kovastikin.

Koraani olisi lukulistalla kun saisi aikaiseksi hankkia.

Olen. Vähän sieltä ja täältä, normaaliin kristittyyn tapaan.

Ne vanhat osat on melkoista höpinää.

Luin 4 evankeliumia pari vuotta sitten. Opetuslapset vaikuttavat varsin tyhmiltä. Jeesus vaikuttaa varsin elävältä joten hänellä tosiaan saattoi olla joku elävä esikuva. Josta taru tehtiin. Taruhan kerättiin talteen noin 50-100 sen ajan jälkeen mihin tapahtumat ajoitetaan.

Kyllä on tullut luettua monta kertaa. Uskonnon opetukseen olen osallistunut ja rippikoulu tuli käytyä.
Turha kirja.