Asuntolainan maksu kun nainen hoitovapaalla

Meillä maksu jatkui ihan normaalisti miehen tililtä. Tietysti oli vähän tiukempaa, mutta hyvin selvittiin pari vuotta. 2 500 euron nettotuloista 1120 euroa lainaan! Omakotitalo, pari velatonta autoa, lapsi ja koira. Matkailu rajoittui kotimaahan ja hankittiin ilmalämpöpumppu yöunia helpottamaan.

Ei hirveästi pröystäilty. Harvoin käytiin ulkona syömässä.

Sitten vaimo taas innostui ansiotyöstä.

Kannattaa toki kerätä rahaa säästöön. Jos jo nykyisellään kaikki raha menee, ette todennäköisesti voi lyhentää ilman vaimon ansiotuloja.

Ja mieti miten hemmetin tärkeää työtä se vaimo tekee kotiäitinä! Kyllä hän siinä tienaa oman osuutensa teidän asunnosta!

Minä olen siis se nais-osapuoli. Kumppanini haluaa ottaa käyttöön vaihtoehdon B. Uskon kuitenkin, että häiden aika on tässä hoitovapaan aikana, ihan lähivuosina. Sitä ajatellen vaihtoehto C olisi ihan kohtuullinen, eikö? Tokihan kk-erän voi pienentää isää miellyttävän pieneksi, jottei tule ihan paha mieli.

Asuntolainamme on tällä hetkellä sovittu 10 vuodeksi. Isälle jäisi enemmän omaa rahaa, jos laina-aikaa pidennettäisiin vaikka 20 vuoteen. Uskon hänen kuitenkin säästävän ylimääräiset rahat, olemme kumpikin nuukailevaa tyyppiä. 10 vuoden maksuaika onnistuisi, mutta silloin myös kotimaan matkailun saisi unohtaa..

Olen myös ajatellut, että mies maksaisi vapaaehtoiseen eläkevakuutukseeni sen 50e/kk, sillä eläkekertymäni on kotona ollessa olematon. Kuulostaako järkeenkäyvältä?

Jos tuosta edes tarvitsee keskustella, eipä kovin hyvältä näytä.
Olette hankkineet yhteisen lapsen ja ostaneet asunnon ja mies haluaa vaihtoehtoa B...
Eikö hän ymmärrä, että sinun tulosi putoavat yhteisen lapsenne hoidon vuoksi? Sinähän sijoitat lapsiprojektiin itsesi kokonaan.

todella erikoinen kysymys parilta, joka asuu avoliitossa, jolla on yhteinen lapsi ja joka on menossa naimisiin.

Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi olla ihan sama kuka maksaa mitäkin, kunhan lainat ja laskut ym. tulee maksettua ja molemmille osapuolille jää myös käyttörahaa.

Tuo on erittäin tavallista että lapsen synnyttyä suhde keikhtaa sekä taloudellisten, vapaa-ajan ja kotitöiden jaon suhteen epätasa-arvoiseksi. Mikään näistä ei ole suhteessa oikeutettua oli sitten kyseessä avioliitto tai avoliitto. Suosittelen pitämään tiukasti kiinni seuraavista periaatteista:

1.Eli lainaa voi lyhentää tai olla lyhentämättä taloudellisen tilanteen mukaan, mutta aineellinen omaisuus kuuluu aivan yhtä lailla yhteistä lasta kotona hoitavalle vanhemmalle.
2. Jos ylimääräistä rahaa omiin harrastuksiin ja menoihin jää pakollisten kulujen jälkeen, toisen hoitaessa kotona yhteistä lasta, omaa rahaa pitää varata molemmille aivan yhtä paljon.
3. Vapaa-aikaa pitää työpävän jälkeen varata molemmille yhtä paljon, ja samoin kotityöt ja lapsen hoito iltaisin ja viikonloppuisin pitää jakaa myös äidin ollessa kotona hoitamassa lasta.


Tasa-arvoinen ja tasavertainen parisuhde on lopulta myös miehen etu eikä päädy niin helposti tilastojen mukaan avioero-tilastoihin.

On kyllä erikoinen suhde.. Tosin ymmärrän jos kummatkin on pihejä, niin sitä lasketaan vaan ja ainoastaan rahoja.. Meillä on yhteistalous joo ja kohta emännän tulot tippuu 600e lapsilisineen. Menee tosi tiukille jotenkin pärjätään, kun ajateltiin että saisi lapsi olla 2 vuotta kotona. Mielestäni olisi kohtuullista, että mies maksaa niin kuin tähänkin asti. Toki voittehan tehdä niin että mies jää kotiin ja sinä lyhennät omaa osuutta lainastanne:) Niin ja ei se kotona lapsen&kodin hoitaminen mitään helppoa ole kai mies siitä jonkun palkkion maksaa?

Meillä ei oo koskaan kitisty rahoista, ei avoliiton eikä avioliiton aikana. Ollaan aina ajateltu, että kyllä ne kaikki rahat menee kuitenkin ja että yhteiseen hyvään ne käytetään. Välillä mies on ollut työttömänä ja silloin olen minä maksanut, nyt kun olen itse jäämässä äitiyslomalle, mies pitää itsestään selvänä, että totta kai hän maksaa nyt enemmän, kun on töissäkin. Ja meille on selvää se, että minulla on sitten päävastuu lapsen ja kodin hoitamisesta - jos käy töissä, on saatava nukuttua öisin, joten olen sanonut, että minä valvon. Mies on luvannut, että viikonloppuisin hän sitten taas koittaa auttaa että minä saisin nukkua edes joskus. Saa nähdä, mitä tulokas on mieltä nukkumisasioista sitten... Mutta minä pidän itsestään selvänä, että kun kerta olen kotona lapsen kanssa, niin koitan laittaa ruoan miehelle ja pitää kämpän siistinä - jos en ihan kaikkina päivinä jaksa, niin sitten en jaksa ja sit syödään mitä löytyy.

Helppohan nuo lainat on hoidella sen aikaa kun on vanhempainrahakausi, mutta sitten se hoitovapaa tosiaan vetää kyllä taloutta aika tiukille. Ollaan hyvissä ajoin kysytty pankista neljäksi kuukaudeksi lyhennysvapaata ja siihen on sieltä suostuttu mielihyvin, kun aina ollaan maksumme hoidettu. Neljä kuukautta on niin lyhyt aika elämän ja lainanmaksunkin kohdalla, että ei se homma siihen kaadu ja saadaanpahan enemmän pelivaraa eikä tarvitse etukäteen säästää sitä varten nyt kun joutuu kumminkin ostamaan kaikenlaista tarvikettakin lasta varten. Mutta en aio jäädä vuosikausiksi hoitovapaalle, vaan olen vanhempainrahakakauden jälkeen ton nelisen kuukautta ja sitten pidän kesälomat perään, niiden jälkeen töihin ja lapsi päivähoitoon, on siinä vaiheessa n. 1,5-vuotias. Tietysti se on paha uhma-aika sitten totta kai, mutta kyllä ton ikäisen voi minusta jo pistää päivähoitoon, varsinkin kun mulla on mahdollisuus tehdä lyhyempääkin työpäivää.

Meillä mies ei maksaisi asuntolainan lyhennystä ym., mun on oltava töissä. Ja saan kuunnella kotiäitien arvosteluja, kuinka olen laittanut lapsen
päiväkotiin. Ihan kun ei muutenkaan olisi jo huono fiilis siitä. Vaikka lapsi tuntuu viihtyvän päiväkodissa. Mutta paras paikka tietysti olisi kotona. Ja olisin kotona, jos olisi mahdollista.

Tuskin mieheni ainoa lajissaan on vaikka täällä tuntuu olevan. Ja olen kuulut kyllä kotiäitien miehiltäkin valitusta. Toivoisivat vaimon menevän jo töihin. Omasta mielestäni lapsen hoitaminenkin kyllä käy työstä, joten ei kulujen pidä ainakaan fifty-fifty mennä. Ja yhteinen lapsi on. Ja ainahan se mies voisi jäädä kotiin ja nainen mennä töihin...

A. voi hyvin tulla kyseeseen, jos miehellä on niin pienet tulit, että ei pysty maksamaan koko asuntolainan lyhennystä.

Eikös parisuhteessa jaeta niin tulot menot, kotityöt ja lasten kasvatus!?? Yhteinen elämä / elämä yhdessä!!

Voi hyvä ihme teitä ihmisiä? Miten minä, minä, minä, minä???????
Mikä ihme teitä vaivaa????? Narinari ja laskelmointia! Eikö teillä oikeasti ole muuta ajateltavaa kuin se, mikä kuuluu kenellekin???? Ja jos on sellainen puoliso joka ei tee tarpeeksi tai tekee liikaa, niin asialla kannattaa tehdä jotain! Ihan itse!
Jos ollaan yhdessä, ollaan yhdessä. Jos erotaan ,niin se on siinä sitten. Minkä ihmeen takia te yleensä menette parisuhteeseen ja vielä haluatte lapsennekin siihen samaan epävarmuuden piiriin polkemaan, että JOS sattuu niin tai näin. Mitäs jos heität veivisi hoitovapaan aikana? Miten sitten??? Kuka saa ja mitä?
Eläkää ja lakatkaa laskelmoimasta ja tehkää niinkuin ITSE parhaaksi näette? Mitä tällaisia asioita näillä palstoilla edes kannattaa kysellä?????
Tai soita äidille, ehkä hän osaa sanoa....

Jos otatte käyttöön vaihtoehdon B, pitäisi perhevapaat jakaa puoliksi. Äidin perhevapaata on ensimmäiset 4,5 kk, isän jälkimmäinen 4,5 kuukautta. Tänä on tasapuolinen malli molemmille.

Vaihtoehto D: äiti palaa töihin normaalisti perhevapaiden jälkeen ja lyhentää lainaa kuten ennenkin. Paras vaihtoehto, ei tarvitse tapella siitä kuka maksaa enemmän ja kuka vähemmän ja mikä siivu kuuluu kellekin.