yksipuolinen yhteydenpito

Etpä ole tuntemuksinesi yksin, todellinen pyyteetön ystävyys on tosi harvinaista.

katoin mun puhelimesta vastattujen puhelujen kestoa. Mulla on tää puhelin ollut 4 vuotta ja vastattujen puhelijen kesto on 8 tuntii 48 minsaa 4 vuoden aikana. Suurin osa on jotain lehtimyyjien soittoja. soitettujen puhelijen kesti on 26 tuntii 17 minsaa.

Olen huomannut, että on monia ystäväporukoita, jotka kokoontuvat yhteen aina sen saman kutsujan toimesta. Mikäli tämä yksi ei kutsu porukkaa koolle (kokemusta on), saattaa tapaamisten väli venyä todella pitkäksi.

Mikäli nuo ystäväsi ovat sinulle tärkeitä, unohda ylpeytesi, ja ole sinä se, joka ottaa yhteyttä.

Minäkin olen kyllästynyt ihmisiin jotka vain odottaa että toinen ottaa yhteyttä tai pitävät jotain vitun kirjaa siitä, kumpi on viimeksi soittanut että vuorot jakaantuvat varmasti tasan. Monta tuttavuutta on kuihtunut siihen ettei toinen kykene pitämään yhteyttä ihmismäisesti. En jaksa moista pelleilyä. En jaksa!

Puhelin ei ole itselleni kovinkaan luonteva yhteydenpitoväline, enkä edes osaa kuvitella soittavani kavereille kysyäkseni miten heillä menee. Kaikenlainen yleisyhteydenpito hoituu kätevästi netin välityksellä.

Ja antaakseni jotain perspektiiviä aiemmalle, lasken, että minulla on 3 kaveria, jotka asuvat eri puolilla maata. Kavereiksi taas lasken ihmiset joiden pärjäämisestä olen kiinnostunut ja jotka ovat kiinnostuneita omastani. En silti pitäisi lainkaan luontevana soittaa heille tai ylipäätään puhua heille puhelimessa, sillä netissä sama hoituu luontevammin ja muuta samalla puuhaillessa.

Tiedän, tämä kuulostaa kamalan kylmältä ja persoonattomalta, mutta puhelin on ainakin itselleni vanhanaikainen media, joka vaatii liikaa sen tarjontaan nähden. Kuulumiset yms satunnaisjuttelut hoituu nätisti netin kautta sitoutumatta niihin liiaksi (kaveri voi kysyä jotain johon voin vastava luontevasti 10min päästä kumpaakaan loukkaamatta), ja joskus keräännytään livenä jonkun luokse hauskaan yhdessäoloon.

Ei ole vaikeakaan kuvitella, että meilläkin yhteydenpito lakastuisi ilman nettiä. Tekstiviesteillä varmaan jatkuisi, mutta puhelinsoittoihin asti yhteydenpito tuskin koskaan etenisi.

Paasauksen pointti oli, että kenties ystäväsi ovat samanlaisia?

Olen monesti ollut kavereistani ja sukulaisistani se joka ottaa yhteyttä. Joskus olen odottanut pitkään, että joku ystävä ottaa yhteyttä, mutta lopulta minä kuitenkin soitan hänelle. Tuntuu, että kaikilla on kiireitä ja se on yleensä syy siihen ettei ole ottanut yhteyttä. Onneksi on kuitenkin niitä ihmisiä joiden kanssa on tiiviisti tekemisissä ja yhteydenpito on kaksinpuolista.

Itse en osaa pitää yhteyttä ystäviin (eikä niitä monta olekaan). Ei se tarkoita ettenkö välittäisi heistä, en vaan omista sosiaalisia taitoja pitääkseni yhteyttä tarpeeksi usein. Olen sisäänpäin kääntynyt ja minun on vaikea luottaa kehenkään, oli ne sitten kuinka tuttuja tahansa. Luottamuspulasta ja huonoista sosiaalisista taidoista huolimatta viihdyn kyllä ystävien ja sukulaisten seurassa silloin harvoin kun se on mahdollista. Yritän siis sanoa että vaikka ihmiset eivät pidä yhteyttä, ei se tarkoita etteivät he pitäisi seurastasi.

Minulla on yksi nettikaveri, jonka kanssa ensin ajattelin olevani samalla aaltopituudella. Hänellä oli aika usein ongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Joskus yrittänytkin tappaa itsensä. Lohdutin häntä ja yritin olla parhaani mukaan henkisenä tukena, vaikka omakin tilanteeni on heikko.

Lopulta kävi ilmi, että hänellä on avomiehen lisäksi ihan kiva määrä kavereita, rakas harrastus ja ties mitä. Eukko vain angstasi ja purki kaiken pahan olonsa minuun sen sijasta, että olisi tukeutunut todellisiin ystäviinsä. Sanomattakin selvää, että yhteydenpito laimeni ja katosi lähes olemattomiin. Parin kolmen kuukauden välein satutaan yhtäaikaa meseen tai naamakirjaan, sitten se jotain höpisee että "on koko ajan ollut mielessä ottaa sinuun yhteyttä" ja ties mitä läpinäkyvää selitysp*skaa. Nyt viimein ymmärrän täysin sen, että olen joutunut hyväksikäytetyksi. Välit aion pistää poikki, pyydän kyseistä ihmistä hävittämään yhteystietoni ja teen saman omalta osaltani. En vain vielä tiedä, hoidanko homman rauhallisen tyylikkäästi, vai kerronko hänelle todelliset ajatukseni...

Ihmiset v*tuttaa.