Luomumetsänhoito?

Lukaisin tuon artikkelin ja huomasin sen olevan hyvin romanttisen. Jos sinulla on rutkasti rahaa, voit toki hankkia metsätilan omaan virkistäytymiseen, jolla toki kaikki kansalaiset jokamiehen oikeudella voivat liikkua, marjastaa ja sienestää.

Artikkelissa on väitetty, että tehometsätalous tuhoaa koko metsän. Asun ns "tehometsätalouden " alueen keskellä ja kokemuksesta sanon, ettei mikään väitteen argumenteista pidä paikkaansa.
Viitisen vuotta sitten avohakatulta kuviolta poimin henkilökohtaisesti yli 100 kg puolukoita ja yhteensä tuolta aukolta poimittiin varmasti yli 1000 kg. Mustikoitakin poimin yli 50 kg. Alueella on runsas jänis- ja ilveskanta, parinkymmenen teeren parvi elelee maisemissa, kolme metsopoikuetta kohtasin viime kesänä. Tuo nyt hyvin taimettunut alue kasvaa uutta metsää, eikä siellä liikkuessa tunnista kaivinkoneen laikutusjälkiä. Metsien kasvun oikein näkee vuotuisina muutoksina.

Lähellä on myös metsä, mikä on ollut huonolla hoidolla ja siellä se liikkuminen vasta vaivalloista on. Kaatuilleita puita on runsaasti, eikä siellä olevia marjoja voi poimia talteen, koska varmasti joka marjaretkellä ainakin toinen ämpäri kippautuisi kompastuessa kumolleen.

Näin talvisin liikun lumikengillä metsissä, enkä voisi kuvitellakaan suuntaavani tuolle hoitamattomalle alueelle. Sensijaan olen tehnyt jotokset tuolle taimistoalueelle, mistä avautuu upea järvimaisema. Hiihtolatuja ei metsään voi ainakaan täällä keskisessä Suomessa tehdä lumen vähyyden ja sen keveyden takia.

Jos ryhdyt metsänomistajaksi ja saadaksesi sijoitetulle pääomalle tuottoa, suosittelen suunnitelmallista metsänhoitoa. Siihen kuuluu nuo jaksollisen kasvatuksen vaiheet. Kun kaikki raskaammat työt kuitenkin nykyisin on tehtävä koneellisesti, on jaksollinen kasvatus oikea vaihtoehto.
Jos sinulla itselläsi ei ole kokemusta tai aikaa tehdä itse hoidon eri vaiheita, tee sopimus metsänhoitoyhdistyksen tai metsäyhtiön kanssa.
Silloin metsän kasvupotentiaali tulee käytetyksi. Metsänhoito on kuitenkin niin mielenkiintoista ja palkitsevaa, että aina kannattaa itsekin käydä tekemässä metsätöitä.

METSIÄ VOI JA TULEEKIN HOITAA, KASVATTAA LUONNONMUKAISESTI...PAREMPI ILMAUS ON: ANTAA KASVAA LUONNONMUKAISESTI. PERUSTEITA ON LUKUISIA.
YKS ON PITKÄN AIKAVÄLIN PARAS TUOTTO.
LÄHTEEN ERKKI KURSSEILLAAN USEIN MUISTUTTAA MILLAINEN ON HYVÄ METSÄNHOITAJA:
LAISKA, AHNE JA SAMALLA VIISAS.

SUOSITAN TARKOIN LUKEMAAN VIIME VUONNA JULKAISTUN TIMO PUKKALAN, ERKKI LÄHTEEN JA OLAVI LAIHON KIRJOITTAMAN KELPO KIRJAN:
Metsän jatkuva kasvatus.
JULKAISIJA JOEN FOREST PROGRAM CONSULTING, RAUHANKATU 41 80100
JOENSUU.
VOIT MYÖS SPOSTAILLA ERKIN KERA OS: [email protected]
KYSY ERKILTÄ MISSÄ JA MILLOIN HÄN PITÄÄ SEURAAVAN KURSSINSA. JA MENE MUKAAN.
22.2. KELPO KEVÄTTÄ MAKOISIN MAHLOIN TOIVOTTAEN kiion mikko kankahan alta

Missä nämä entiset kommunistit ,nykyiset viherpiipertäjän oikein rasittuu ,että pitää kaikki vapaat päästä metsään virkistäytymään.

Pressan vaalitkin jo ohi ....ei edes sen takia tartte tanssia ja bailata yötä päivää

Suomi kovaa vauhtia menossa Kreikan jäljessä.......ja nämä laittaa perustuotannolle kapuloita rattaisiin.
Kyllä suomessa pitää hyödyntää uusiutuvia luonnovaroja ja saada vientituloja ,jos meinataan nykyinen elintaso säilyttää.
Vaihtotase jo miinuksella pahasti.

Jokainen voi toki ostaa oman metsän, jos ei kelpaa toisen metsässä virkistäytyä.
Se on helppo toisen metsää vaatia suojeltavaksi ,niikuin Haavisto ympäristöministerinä toimiessaan teki.

Jatkuva kasvatus = luomumetsänhoito = hevonkukkua

Jos katsotaan täysin luonnontilaisen metsän ekologiaa ja kiertoa pitkällä aikajänteellä, ei voi olla näkemättä, että jatkuva kasvatus ei ole sen parempi metsänhoidon tapa kuin aukkohakkuut.

Ei ole olemassa sellaista termiä kuin luomumetsänhoito, eikä jatkuva kasvatus mitään luonnonmukaisuutta kuvaa.

Jos metsien luonnonmukaista kiertoa oikeasti tarkastellaan, ja miten se uudistuu, niin tärkein uudistumisen tapa on ollut metsäpalot. Suomessa metsät ovat uudistuneet luontaisesti keskimäärin 150-200 vuoden välein metsäpalojen seurauksena. Avohakkuu jäljittelee tätä kiertoa typistetyllä tavalla, ja avohakkuun päätteeksi alue pitäisi kulottaa ollakseen ns. luomua.

Pienet metsikköalat uudistuvat luontaisesti pienimuotoisemmin myrskytuhojen vaikutuksesta, luoden pienaukkoja. Jatkuva kasvatus jossain määrin toteuttaa tuota ajatuspohjaa. Jostain syystä asiasta yleisesti puhuttaessa kirjoittajat haluavat olla mainitsematta siitä, että jatkuva kasvatus toimii ainoastaan kuusella (varjopuu), eikä kuusi oikein kasva vähäravinteisilla kasvupaikkatyypeillä, joita etelä-Suomessa maapohjasta on n. kolmannes. Pohjoisessa paljon enemmän. Pitkässä kierrossa kuusettuminen johtaa maakerroksen kunttaantumiseen ja maaperän happamoitumiseen. Siinä vaiheessa uusien taimien kasvuedellytykset ovat niin heikot, että ilman metsäpaloa (avohakkuu kulotus) ravinteet eivät enää kunnolla vapaudu kasvien käyttöön.

Erkki Lähde veti aikoinaan hernettä nenään ajalta, kun tehometsätaloudessa käyettettiin vielä metsäauroja ja avohakkuut olivat todella suuria. Maisemaa tai luontoarvoja ei huomioitu. Asiat ovat muuttuneet niistä ajoista, kuin ovat metsänomistajatkin muuttuneet, kaupungistuneet. Yksityismetsien pinta-alat ovat usein niin pieniä, että ei niihin isoja aukkoja edes mahdu. Metsäyhtiöiden toimintatavat ovat jo muuttuneet ja myyntipuu lähtee serfioiduista metsistä. Maisema-arvot, biotoopit ovat lakisääteisesti pakko huomioida nykyhakkuissa, eikä niitä tahallaan pilata, kuten jotkut haluavat omien aatteidensa ajamiseksi väittää.

Jatkuvaan kasvatukseen suhtaudutaan yleensä emotionaalisesti, ja asian kannattajat aika vahvasti menevät laput silmillä. Menetelmän haasteita ja ongelmia ei haluta nähdä tai tunnustaa. Aika paljon he tuppaavat kuvittelemaan, että kukaan muu ei ajattele ekologisin arvoin ja he yksin julistavat ainoaa oikeaa totuutta asiassa.

Näin yhden foorumikeskustelun asiasta Erkki Lähteen ja jonkun toisen metsäammattilaisen välillä. Vaikka molemmat olivat tiedemiehiä, oli keskustelun taso TODELLA lapsellista. Tutkimustuloksia selvästi tulkitaan tiettyyn suuntaan ja hakemalla haetaan omiin aatteisiin soveltuvia tuloksia. Metsänkasvatuksessa tutkimustuloksissa esiintyy jonkin verran ristiriitaisuuksia eri tekijöistä johtuen.

Todennäköisesti metsät kasvaa ja voi hyvin huolimatta siitä, mitä ihmiset keskenään kinastelevat. Ainakin muutaman miljoona vuotta ne ovat niin jo tehneet.