haluan vain tietää?

Elämään kuten sinäkin, määrittelemättä että tahtomme on jumalan tahto tai pelkäämättä että olisimme joskus tehneet jotain väärää.

Ihan samanlaisia ihmisiä ollaan kuten sinäkin. Eletään ihmisen elämään kuten parhaaksi näemme yhtä puhtaina ku kuka muuki saman taivaan alla.

Usein tilanteen analysointi riittää.

Selvittää itselleen mistä kiikastaa, ja pohtii onko asialle tehtävissä jotain. Jos on, niin tehdään se mitä pitää, jos ei ole nin sitten ei voi kuin hyväksyä tosiasiat.

Tietysti myös läheiset ihmiset auttavat jo olemassaolollaan.

Voimia voi saada myös ymmärtämällä oman katoavaisuutensa, kuulumisensa loputtomaan elämän kiertokulkuun, olevansa osa suunnatonta maailmankaikkeutta ym. asioita, joiden avulla ymmärtää huoliensa todellisen merkityksen.

En miellä asiaa niin että turvaisin johonkin. Kysymyksenasettelu ei ole relevantti.

"Huonoina päivinä" tunnen itseni yksinäiseksi tai epäonnistuneeksi. Jos johonkin turvaan, niin päätökseeni toimia niin että vaikutan yksinäisyyden tai epäonnistumisen syihin.

"Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan:
Mihin te turvaatte huonoina päivinä?"

Niihin hyviin ystäviin. Niihin oikeisiin ystäviin, joita voi nähdä, kuulla ja maistaa. Ne ovat täysin toisenlaisia kuin mielikuvitusystävät. Kannattaa sinunkin joskus kokeilla.

Viinaan ja todellisuuspakoon science fictionin avulla ;o)

Todellisuudessa perhe, ystävät ja vaikkapa tälläiset keskustelupalstat toimivat oikein mainiosti.

Pyrin parantaamaan tilanteen, jonka vuoksi pidän päivää huonona. Jos silti mikään ei onnistu niin nauran asialle ja jatkan elämää.

Tietysti jos vastaan tulee jotain mistä en yksin voi selvitä niin tiedän ympärilläni olevan ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat vastoinkäymisissä. Samalla tavalla kuin minäkin autan ja tuen heitä.

Jos haluaa asiaa vielä pidemmälle viedä eli tilanteeseen, jossa yksilö eikä läheiset voi enää auttaa. Tällöin laajempaa ihmisjoukkoa koskevissa tapauksissa meidän on toimittava yhteiskuntana asioiden parantamiseksi. Tietysti taas asioissa, joihin tiede vaikuttaa turvaudun tieteeseen (kuten lääketiede).

Mielestäni on siis järkevämpää pistää kädet töihin kuin ristiin :)

Musiikkiin. Ystäviin. Suklaaseen ja jäätelöön. Kirjoittamiseen. Joskus myös alkoholiin, mutten väitäkään olevani täydellinen ihminen. Kukapa olisi?

Sellaisiin asioihin jotka eivät jätä sinua huomioimatta kuten muihin ihmisiin tai joskus eläimiin.

Minä huonoina päivinä???

Pitää elämänsä ojennuksessa niin ei ole huonoja päiviä.

Huonoa tuuria voi olla mutta sehän on vain huonoa tuuria ja sille voi vaan kohauttaa olkapäitä ja jatkaa elämää.

Etupäässä järkeeni.

Jokainen päivä on yhtä huono, kyllä tässä tullaan toimeen mihinkään turvaamattakin.

En mihinkään.

Ei ole mitään turvaa.

Paras usko on uskoa itseensä. Oma apu paras apu.

"Mihin te turvaatte huonoina päivinä? "

Lentävään spagettihirviöön.

Kuulostaako se sinusta järkevältä?

Aivan!

Pistooli suuhun?

Jos oikein vaikuttaa synkältä tulevaisuus.

En osaa sanoa sitä ennen. En ole koskaan masentunut, muu psyykkinen ongelma saattaa tulla ja mennä.

Ystäviin. Olen sen verran onnekas ihminen, että minulla on maailman paras ystävä. Hän ei ikinä petä luottamustani ja itse yritän olla yhtä hyvä ystävä hänelle. Tunnen olevani maailman onnekkain ihminen tässä asiassa.

Sitten tietenkin musiikkiin, itseeni ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on oma pieni kissani, joka rakastaa minua ehdoitta - ja minä häntä.

Minä uskon litteään maailmaan joka seilaa kilpikonnan selässä ja uskon että Jeesus on alien. Pahoina päivinä turvaan mielini sähkö impulsseihin.

Puhtaaseen järkeen ja omaan ajattelukykyyn.
Jos on todella paha tilanne, turvaudun vahvaan kahviin ja foliopipoon!

Elämänkokemuksiini ja lähimmäisiin. Oma asenne kuitenkin ratkaisee miten menee ja yleensä asioille voi ja pitää tehdä jotain, älä jää tuleen makaamaan.

Musiikkiin, rentoutumiseen, hyvään ruokaan, rauhalliseen pohdiskeluun, itseni hemmotteluun, hyvien kirjojen lukemiseen, (hirtehis)huumoriin - niin kauan kun jaksaa laskea leikkiä asiasta, tuntuu se paljon vähemmän vakavalta. Ja kunnon nukkuminen - usein auttaa kun nukkuu yön yli, niin jo seuraavana päivänä asiat näyttävätkin vähän valoisimmilta. Ja tietenkin toisten kanssa puhuminen, asian jakaminen muiden kanssa, sellaisten luotettavien ihmisten kanssa, joista jo tietää että he ovat kanssasi samalla aaltopituudella ja ymmärtävät sinua.

Näkymätön mielikuvitusystävä ei auta minua tässä asiassa koskaan tippaakaan, mutta jos se auttaa sinua, niin käytä sitten sitä konstia. Kukin käyttäköön sitä mikä itsellä kokemuksen mukaan parhaiten toimii.

Voin myös omasta kokemuksestani kertoa, että nuoruuden myrskyisten tunnekuohujen jälkeen elämäni on nykyään hyvinkin seesteistä ja tasaisen rauhallista, koska olen jo vuosikymmenten ajalta lukemattomista kokemuksista oppinut lukemaan itseäni ja tiedän jo lähes automaattisesti sataprosenttisella varmuudella, mistä pidän ja mikä minulle toimii ja mitkä seikat tuovat elämääni sitä tyyntä miellyttävää hiljaista onnea ja rauhallisuutta. Ja ihan vastaavasti taas tiedän myös tasan tarkkaan, mikä minulle ei sovi ja mitä ei pidä koskaan tehdä.

Kyllä lammas on hukassa ilman omaa laumaansa. On tärkeä ymmärtää olevansa syntinen ja vain yhdessä laumansa keskuudessa voi pysyä vapaana suuremmalta pahalta, vankeudelta synnin seuraamuksena!

Meillä on turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta rakentavia tradiittioita. Oikein pahoina päivinä kuljemme yhdessä halki kaupungin. Usein moottoripyörillä. Joskus tietysti ajaudumme kofliktiin kilpailevan jengin kanssa mutta se vain lisää yhteenkuuluvuuttamme. Yhdessä on hyvä olla.

Kameliin.

Jumalaan, sekä hyvinä että huonoina päivinä.