Laitan tämän tänne keskustelupalstalle talteen, ja katson sitä kymmenen vuoden päästä uudelleen, kun jo itsekin kiikun vaivaistalon keinutuolissa kolme päivää vaihtamatta olleet vaipat allani:
Tutkija, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jukka Korhosen kirjoituksesta:
"Suomen toimeentuloerot ja alueellinen köyhyysaste ovat kasvaneet 1990-luvun laman jälkeen. Syynä ovat silloiset sosiaalimenojen leikkaukset, jotka ovat jääneet voimaan, vaikka bruttokansantuote on sittemmin kasvanut reilusti
Tällä tavalla sosiaalimenojen suhteellinen osuus bruttokansantuottesta on pienentynyt
Köyhien reaalinen tulotaso on laskenut kun samalla parhaiten toimeentuleva 60 prosenttia väestöstä on päässyt osalliseksi reaalitulotason lisääntymisestä
Tutkijan, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jukka Korhosen mukaan muutos näyttää peruuttamattomalta. Julkisen talouden velkaantuminen, talouden kansainvälistyminen ja suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta estävät mahdollisen paluun entiseen
Nyt olemme kohdanneet rajattomat tarpeet ja rajalliset resurssit, tutkija päättelee."
Tutkija, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jukka Korhosen kirjoituksesta:
"Suomen toimeentuloerot ja alueellinen köyhyysaste ovat kasvaneet 1990-luvun laman jälkeen. Syynä ovat silloiset sosiaalimenojen leikkaukset, jotka ovat jääneet voimaan, vaikka bruttokansantuote on sittemmin kasvanut reilusti
Tällä tavalla sosiaalimenojen suhteellinen osuus bruttokansantuottesta on pienentynyt
Köyhien reaalinen tulotaso on laskenut kun samalla parhaiten toimeentuleva 60 prosenttia väestöstä on päässyt osalliseksi reaalitulotason lisääntymisestä
Tutkijan, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jukka Korhosen mukaan muutos näyttää peruuttamattomalta. Julkisen talouden velkaantuminen, talouden kansainvälistyminen ja suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta estävät mahdollisen paluun entiseen
Nyt olemme kohdanneet rajattomat tarpeet ja rajalliset resurssit, tutkija päättelee."
Vastaukset 40
Vanhimmat
Työskennellyt vanhainkodissa.Jos sinulla olisi 3pv märät vaipat housussa, sinulla olisi niin paha makuuhaava, ettei sitä parantaisi enää edes Nordentsröm.
Vanhainkoti, jossa työskentelen on kunnallinen ja laadukas.Meillä on lääkintävoimistelija, viriketoiminnanohjaaja, sairaanhoitajia jne.Henkilökuntaa riittävästi ja sijaiset on aina saatu, jos joku on poissa, Niin myös naapurikunnissa. Ruoka on parempaa kuin meillä kotona koskaan.
Vanhukset viedään pyörätuolissa ja jopa sängyssä ulkoilemaan, Harrastusta on monenlaista vuodepotilaillekin, jopa musiikkiterapiaa on.
Meillä on viihtyisää ja työ on antoisaa. Hoitopäivän nettohinta on alle 50 euroa. Tämä jää siis kunnan maksettavaksi kun kaikki tulot on huomioitu. Se ei ole paljon, mutta ei näy laadussa.
Tämä on totta ja olen tyytyväinen työhöni.Minua loukkaa panettelukirjoitukset. Minä kunnioitan suuresti esimiestäni ja työtovereitani. He eivät koskaan jätä vanhusta pulaan ja tekevät paljon enemmän kuin olisi pakko. Siitä se mielekkyys työhön tulee.
erittäin typerää ja erittäin akkamaista tehdä enemmän kuin pitää, mitä järkee siinä on? itsensä ajaa loppuun turhan takia. Luuletteko, että teistä patsas tehdään, ei todellakaan, kunnanisät vaan hykertelee käsiään kun orjat tekee eivätkä valita mistään. Onneks meidän laitoksessa ei ole tollasta perseen nuolemista.
Olet oikeassa, katkeran oikeassa tuossa maininnassasi orjakastista, sillä sitähän me tyhmät naiset olemme "uuden ajan puuvillapeltojen orjia". Mitä eroa sillä on, tekeekö orjan työtä puuvillapelloilla vai vanhustenhuoltolaitoksissa?
Mitä kiltimpi olet, sitä rankemmin joudut työtä tekemään ja sitä nopeammin palat loppuun. Hoitoalalla valitettavasti vain on turhan kilttejä, hyväksikäytettyjä naisia runsain mitoin.
Ja ihmisten tarpeet ja vatimukset vain kasvavat ja myös tietoisuus siitä, että meidän etujamme ei aja kukaan, ei omaiset eivätkä potilaat eivätkä ammattiliitot. Ainoastaan me itse, meidän tehtävämme on nousta kapinaan. Tällä kapinaan nousulla en tarkoita ainoastan palkkausta, työolosuhteita..vaan myös on noustava kapinaan tuota "ikuista elämää ihannoivaa yhteiskuntaa" vastaan.
Omaisille olemme ehtymätön kaivo, josta ammennetaan kaikki mahdollinen; terveys, toimintakyky, elämänlaatu-ja ilo ja paljon muuta...jopa ikuinen elämä. Ja jos emme tätä toiveiden kaivoa täytä, siitä on omat seurauksensa.
Joten tiedoksi kaikille naisille, jotka vanhustenhuollossa työskentelevät; älkää ikinä alistuko orjaksi, koska sellaisina teitä tullaan taatusti myös kohtelemaan.
Ihmiset ovat uskomattoman säälimättömiä ja itsekeskeisiä kun kyseessä on oma lapsi, isä, äiti tai puoliso.
Siinä ei teidän ihmisarvonne ole mitään, sen allensa ulostavan ja virtsaavan, kiroilevan, lyövän "oman papan tai mamman rinnalla". Teidän terveytenne on mitäänsanomaton asia. Te saatte vaikka vammautua, että syvästi dementoitunut vanhus pääsee nukkumaan tuoliinsa lempityttärensä mielen mukaisesti.
Nämä ovat kylmiä tosiasioita. Eivät liiottelua tai panettelua. Yhä surkeammin teillä tulee menenmään, mitä enemmän "suostute yhteistyöhön" omaisten kanssa, sitä enemmän teistä revitään irti ja enemmän hyväksikäytetään. Ihminen on ihmiselle susi..käytäntö on sen osoittanut.
Ikävää, että noin huonokuntoisia hoitajia on hoitamassa avuttomia sairaita ihmisiä. Ei mikään ihme, että tulos on joskus heikko.
Nämä täytyisi esimiesten kyetä karsimaan joukosta.Ei työ noin raadollista ole, useimmiten hyvinkin palkitsevaa.
Ihmisvaarallisia yksilöitä on hoitotyössä. Kyllä se on tiedossa.Niitä on lääkäreissä ja hoitajissa, mutta siivoojissa harvemin. Moni potilas kuulemma tukeutuu siivoojaan kun ei muita ole.
Ajattelin vain tässä varovasti kysellä että mikäs tämän sinun vanhainkotisi nimi on ja puhelinnumerokin, jotta voin heti tilata sieltä paikan?
Monesti siivoojat ja keittiöapulaiset ovat paljon sopivampia hoitajiksi kuin tietyn tyyppiset vallan väärinkäyttäjähoitsut.
Ja omaisiin vihaansa purkavat kun eivät jaksa työssään eivätkä viitsi kamppailla yhdessä väen lisäämisen ja koulutuksen ja henkilökunnan kuntoutuksen puolesta.
YLÖS SORRON YÖSTÄ AKAT!
Ei meillä ainakaan ole avuttomia vanhuksia. Osaavat puristaa käsivarsia niin, että luut rutisee, sylkeä päin naamaa, huutaa täyttä kurkkua huoraksi, raapia, kynsiä, virtsata vaatteilleen, heittää lautasia, kippoja ynnä kaikkea muuta mitä käsiin osuu. Sotkeakin osaavat, ruoat menee pitkin vuodetta tai lattiaa, samalla maalataan seinät käsin kaivetulla ulosteella, kun se on ensin omasta rectumista esiin kaivettu.
Ja ne ihanat omaiset katsovat vain vierestä hymyillen "oman kullan kepposia". Seuraavaksi pyydetään hoitajia tuomaan lisää maitoa kullannupulle, "kun se mamma kulta ehti heittää sen vanhan maidon hoitajan päälle".
Siis, kuka on avuton? Hah hah ja hah..herätkää siitä ruususen unestanne jo todellisuuteen, ei "jeesus" teitä hylkää vaikka toisasiat tunnustattekin ja morsmaikuks ei pääse yksikään hoitsu yläkeran miehille, vaika kuinka kärsisistte!
Inhoittaa sanoa noin pahasti, mutta miten nämä neitsyeet oikein herättäisi näkemään asioiden todelliksen tilan?
ja juuri tämän takia työt pitääkin tahdä periaatteella: siitä yli mistä aita matalin. Ei mitään ylimääräistä ja vain aivan välttämätön.
Mitä pahaa siinä on, että että sanoo asiat niinkuin ne todella ovat? Voihan se olla, että se sädekehä siitä alkaakin pikku hiljaa himmetä tosiasoiden hyväksymisen myötä.
Ihmisvaara? Mitä vaaraa he edustavat, jotka pahoinpitelevät hoitajia, nimittelevät, huutavat, jopa yrittävät tappaa? Kuinka monta alkoholidementikkoa riehuvine omaisineen olet taltuttanut pelkillä kauniilla puheilla ja lähimmäisenrakkaudella? Käsi nyt vaan sinne vasemmalle puolelle..
Minä en ole työstäni saanut kuin pahaa mieltä, enimmäkseen..ja paljon mustelmia, kipua, itkua, tukahdutettua raivoa ja vihan tunteita.
Onnistumisen ja tyytyväisyyden tunteita harvoin ja nekin silloin, kun olen saanut potilaan kuntoutumaan ja hän on päässyt hyvillä mielin kotiutumaan..tai vanhus on päässyt pois kärsimästä. (Joskus urani alussa koin työni tärkeäksi ja sain siitä vielä jotain positiivistakin. Nyt..tajuan kuinka mielipuolista tämä työ itse asiassa onkaan. Tässä työssä ei ole mitään mieltä!)
Kaikki muu: pelkkää ylläpitoa vain koska joku sanoo, että vaippaelämä on arvokasta. Joku hurskas, joka ei ole koskaan itse maannut avuttomana, käänneltävänä ja ylösnostettavana.
Jos ihminen pystyy kirkkain silmin väittämään, että vaihtaa paikkaa milloin vain vaikeasti dementoituneen tai muutoin sairaan vanhuksen kanssa, niin kuka uskoo? Vaikka hoito olisi kuin tasavallan presidentillä, niin siitä huolimatta. Eikö se jo kerro jotain? Sitä, että vaikka hoito olisi kuinka laadukasta tahansa, kukaan ei siihen asemaan itse toivo. Vai sekö on tarkoitus? Juokaa nyt vain kaikki aivonne pihalle, että pääsette sitten muutaman vuoden kuluttua hoipertelemaan kestohumalaisena nuoren hoitajan käösipuoleen ja että joku kiva tyttö pyyhkii pepun kuin pikku vauvalta!
Näin todeten voimme vain havaita sen tosiasian, että ei ole olemassa rarpeeksi hyvää hoitoa. On vain ylläpitävää hoitoa, jonka tarkoitusta ei ole vielä kukaan kunnolla perustellut.
Vaan näinhän se on. Ihminen on sokea, kun meidät oikein aivopestään ja koulutetaan näkemään asiat vain tietyltä kulmalta, emme todelllakaan näe asioita kuin juuri siltä yhdeltä tasolta.
Mutta niitä tulee tarkastella myös muilla tasoilla.
Vanhustenhuollon tosiasiallisena tarkoituksena on vain toimia lääketieteen elävänä laboratroriona..ja..no provosoidaan nyt kunnolla kun alkuun pääsin..eli;
Siis kaiki ne vanhukset, jotka reporankoina viruvat laitoksissa, ovat olemassa vain siksi, että lääkärit ovat selkärangattomia, tutkimuksesta kiinnostuneita ja enen kaikkea lojaaleja ja kollegiaalisia lääkeTIETEEN pyhälle kutsumukselle.
Ihmiselämää tulee suojella hinnalla millä hyvänsä, eikä kenenkään älyvälkyn päähän pälkähdä kysyä ; minkälaista elämää, miksi ja mikä on esim. kahdenkymmenen vuoden virumisen tarkoitus. Ketä se palvelee?
Eihän se palvele edes omaisia, koska eiväthän omaiset siitä voi nauttia. Ei se palvele potilasta itseään, koska mitä potilas saa siitä?
Mikä ihmeen itseisarvo on itse elämä, kun sitä toisaalla hävitetään ja tuhotaan sellaisella vimmalla ettei mitään rajaa.
Ihminenhän on aettanut itsensä ..ei jumalan tilalle..vaan jumalaksi!
Kaikki tehdään ihmishengen säilymisen puolesta. Ja ihmiselämän kriteeriksi riittää vain se, että on olemassa, syntynyt ihmislajiin kuuluvaksi. Ja koska TIEDE ja TUTKIMUS ovat pyhiä asioita, pyhempiä kuin itse ihminen yksilönä. Yksilöt uhrataan (pakoitetaan)tieteen nimissä kärsimään ja virumaan vuosikymmeniä lääketieteen "tehotuotantolaitoksissa" kuin broilerit ikään.
Älä sinä pikkuhitleri kuule mainitse edes Jumalan nimeä.
Olet niin kaukana Jumalasta kuin olla voit.
Vanhuksia kun hoidetaan hyvin, niin silloin eivät asiat ole huonosti, vaikkapa vanhus tai joku muu sairas makaisikin sitten vaipoissa aikansa.
Ei kait siitä vaippariippuvuudesta sentään kuolemantuomioita tule langettaa.
Ja sinähän itse panet itsesi Jumalann sijaan, kun tahdot alkaa tappamaan näitä heikoimpia yksilöitä, aivan kuten Hitlerkin teki.
Huomaatko itse miten samanlainen ajattelunkulku sinulla on tuon esikuvasi Adolfin kanssa?
Sinä rakastat ihmisten nöyryyttämistä, sitä, että jossain on olemassa vielä heikompi ja haavoittuvampi kuin sinä itse..se saa sinut tuntemaan itsesi jumalaksi..joka haluat olla ja päättää koska ihminen kuolee ja koska ei. Onko näin? Kysy itseltäsi ja vastaa rehellisesti.
Minä en hyödy kenenkään kuolemasta, menetätkö sinä jotain, jos sairas vanhus kuolee? Kysyppä tätä ja vastaa..äläkä riehu
Sinun hyvinvointisi tähdenkö kaikkien vanhojen pitäisi kuolla, vain siksi ettet jaksa hoitaa hyvin? Tai yhteiskunta ei viitsi hoitaa hyvin.
Kyllä on surkeat perusteet.
Ja on kyllä aihettakin riehua jos vanhuksia aletaan teurastaan tommosten tollojen takia.
Oletko kuka ja mikä, kun noin nimittelet?
Ei kyllä minun hyvinvointi vuoksi tarvitse kenenkään kuolla. Mutta luuletko kenties itse eläväsi ikuisesti? Herää jo ..äläkä ole noin katkera!
Se ettei jaksa hoitaa vanhusta, ei silti oikeuta tämän tappamiseen.
Hakeudu pois sellaisista ammateista joissa elämää sinänsä pidetään jo elämisen arvoisena.
Vanhuksen tukalaa olotilaa voi hyvä ja alalle sopiva hoitaja aina lievittää, vaikka vanhus olisi kuinka raajarikkoinen.
Toivokaamme, että hoiva-alalle hakeutuu vain tälle alalle sopivia empaattisia ja kehittymishaluisia henkilöitä.
On kamppailtava myös poliittisesti vanhusten inhimillisen kohtelun puolesta.
Paljonko loppujen lopuksi voit oikeasti helpottaa kenekään todella sairaan oloa! Syöpäpotilaille annat kipulääkkeitä, se on oikeaa saattohoitoa, pyyhit selkää, vaihdat asentoa jne.
Mitä teet esim. vanhukselle, joka on pitkälle dementoitunut, vääntynyt, raajarikko, joka ei näe, ei kuule ei reagoi?
Vaihdat asentoa, pyyhit, peset, kuivaat ja taas vaihdat asentoa.
Entä, jos hänellä on kipuja, joita ei pysty ilmaisemaan? Seuraat elimistön reagointia ja teet niistä johtopäätöksiä?
Vanhuksella on takanaan myös paha sydämen vajaatoiminta, rr-tauti, vanha hemi, diabetes jne. Ikää noin 80 -90 vuotta.
Tule sydänpysähdys, vanhuksen huulet sinertää, aloitat elvytyksen, kutsut lääkärin...annetaan lääkkeitä ja vanhus toipuu nippa nappa tästä kohtauksesta.
Mutta sydänlihas on entistä vajavaisemmin toimiva..hengitys ei pelaa kunnolla, sydän ei toimi kunnolla, nesteet kerääntyvät kehoon aiheuttaen turvotusta: ahaa..Furesista lisää..labroja ja taas labroja, rr-seuranta..ekg:tä ja kaikkea muuta.
Pikku hiljaa munuaisten toiminta heikkenee, tajunnan taso laskee entisestään, mutta omainen vierellä huutaa tuskissaan äidille lisää sydämen toimintaa tehostavaa lääkettä, äiti ei saa kuolla!
Vanhus tuskin avaa suutaan, ei juo, ei syö, fyysisesti hän on aivan uupunut, sydän jaksaa vielä pumpata verta, jäsenet ovat kipeät ja kosketusarat, mutta hän ei voi sitä sanoa..sen vain näkee ilmeistä.
Annetaan kipulääkettä..se aiheuttaa lisää oireita, verensokerit heitelehtii ja siitä seuraa taas ongelmia, mutta sinä "hoidat ja hoidat".
Käännät, peset, nostat puolitajuttoman vanhuksen tuoliin istumaan tyttären toiveesta, "kun se äiti on aina tykännyt istua, kun oli terveEMPI." Nyt hän on sairaampi. ,mutta samat tehokkaat hoitokäytännöt jatkuvat..on labraa, keuhkokuvaa, antibioottia ja nesteenpoistolääkettä..jopa musiikkiterapiaa ja kuntoutusta?
Omaisen toiveesta..äitihän ei saa kuolla, hänet täytyy kuntouttaa. Näinhän sairaille aina tehdään. Lääkäri toteaa, että on vielä liian aikaista kuntouttaa..hän mainitse jotain potilaan huonosta ennusteesta, mutta omainen sulkee korvansa. Äiti ei saa kuolla.
No, josain vaiheessa vanhus saa lievän aivoinfarktin ja hemi pahenee. Nieleminen ei enää onnistu.
Omainen haluaa äidillen nenä-maha-letkun, koska äiti kuolee muutoin nälkään ja janoon ja SIIHEN taas ei saa kuolla, vain sydänkohtaukseen saa kuolla, se on hyväksyttävämpää, koska "sitähän ei voi estää"..nälkää ja janoa voidaan taas estää.
Siinäkö siis on "kuolemisen" ja kuolemisen ero?
Onko fiksumpaa tai trendikkäämpää kuolla infarktiin, syöpään tai aivoveritulppaan? Kait tähän kuolemiseenkin tulee TRENDEJÄ, kuten elämisessäkin?
On liian rahvanomaista kuolla vanhuuteen (sairauksien yhteivaikutukset, elimistön moottorin sammuminen)!
Pitää kuolla näytävästi onnettomuudessa, mielummin sellaisessa, joka saa myös median huomion, siis linja-auto- onnettomuus tai muu SUUR - ONNETTOMUUS. jolloin "sytytetään kynttilöitä uhreille" mm. SUOMI24:ssä??
Kysymys kuuluu: mikä on elämänlaatu, paljonko vanhus saa takaisin elämänlaatuaan, paljonko hän nauttii elämästään vai onko kaikki tehotoimet vain elimistön toimintojen epätoivoista ylläpitämistä, joka kuitenkin epäonnistuu?
Ja, onko tämä "vanhusten kuoleminen" vastoin yleistä kuolema-käsitystä? Eihän ihmiset voi kuolla vanhuuteen, nehän kuolevat vain sodissa, liikenne-onnetomuuksissa, murhissa, elokuvissa, dokumenteissa jne?
kerrankin asiallista tekstiä näiden mervi-omaisen jne.paskajuttujen sekaan.
viitattiinkin otsikon 'hyvinvointiennuste' mukaan tulevaisuuteen eikä niinkään tähän päivään
Tässä taannoin HS julkaisi tutkijoitten selvityksen siitä, paljonko viimeisten kahden - tai kolmen kuukauden tehohoito vanhuksilla tulee maksamaan euroissa. Se oli paljon ja kyse ei ole yhdestä tai kahdesta vanhuspotilaasta vaan sadoista, jopa tulevaisuudessa ehkä miljoonista potilaista, joiden TULOKSETTOMAAN tehohoitoon uhrataan niin paljon rahaa, ettei sitä voi edes ääneen sanoa!
Ja mikä on lopputulos? Pari vaivaista kärsimyksen kuukautta, jotta omaisille voitaisiin sanoa, että kaikkemme olemme tehneet!
Seuraavana päivänä oli Suomen mielenterveysseuran toiminnanjohtaja laittanut vastineensa, jossa hän kritisoi sitä, miksi ihmiset arvotetaan taloudellisuuden tai hoitokustannusten perusteella.
Mutta..kukaan ei kyseenalaista sitä aineetonta ja aineellista kärsimystä, minkä vanhus joutuu läpikäymään?
Onko meidän tarkoituksemme vanhoina raakkeina elää vain, koska omaisemme eivät kykene hyväksymään poislähtöämme?
Kuinka paljon vanhuksen elämänlaatu lisääntyy..vaikka hänen hoitoonsa sijoitettaisiin tuhansia ja taas tuhansia euroja..jos kuitenkin väistämätön biologinen tosiasia on se, että hän kuolee joka tapauksessa. Onko tässä mitään inhimillistä? Hoidammeko itseasiassa vain itseämme (tai tuemme ja pidämme yllä omaisten epäkypsyyttä)?
Sen sijaan, että pohdittaisiin paljonko menee rahaa siihen ja siihen, voidaan asettaa uudenlaisia kysymyksiä; mitä potilas hoidosta hyötyy, miten se muuttaa lopputulosta? Ja ennen kaikkea, hyväksyä kuolema osana ihmisen elämää.
Mutta.. lääketiede (kuten olen täällä sitä aiemminkin kritisoinut) antaa katteettomia lupauksia ja pitää yllä epärealistisia toiveita, joihin epätoivoiset ja anteeksi nyt..usein hyvin itsekkäät ja luopumiseen kykenemättömät..aikuiset ihmiset tarrautuvat epätoivon vimmalla.
Eikö ennaltaehkäisevän mielenterveystyön yhtenä tehtävänä ole auttaa ihmisiä selviytymään kriiseista..eikä takertumaan katteettomiin toiveisiin ja kuvitelmiin.
Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu kriisit, niillä on oma tehtävänsä ..nyt tuntuu siltä, että ihmisten elämän tulsi olla vain yhtä auvoista onnentilaa, jossa ei ole luopumista, ei surua eikä kuolemaa. Vain elämän jatkumoa, vaikka ilman mieltä?
Tämä rajattomien tarpeiden ja rajallisten resurssien olemassaolon pystyy näkemään jo peruskoululainen, ei siihen tarvita professorin tutkintoa tai painoarvoa!
Vaan, nykyisin on myös näin, että "maalaisjärki" ei ole enää mitään, kaiki pitää todistaa väitöskirjan kautta, jopa yksinkertaisin totuus: nuoriso-idolit muokkaavat nuoren tapaa katsoa maailmaa! Voi taivas! Itsestäänselvyyshän tuo on!
Jos ymmärrän, yrität jotenkin suoraan sanomatta puhua euthanasiasta. Jos yrität, millä metodille hävität vanhat sairaat maailmasta ettei sinun tarvitse heitä hoitaa?
Millä sen jälkeen aiot elättää itsesi? Ei ole todennäköistä, että joku muu kuin sairas vanhusraakki sinunlaistasi hoitajaa sietää?
Suositteletko suoraan Joroisten mallia? Kova olet täti puhumaan, Laita vielä nimi ja osoite, niin tiedämme varoa.
Kirjoitukseni ärsyttää ja se on tarkoituskin. Lueppa asiallisempi kirjoitus tämän päivän Helsingin Sanomista. Kas, kun asiat esittää toisella tavalla ja toinen henkilö, siihen suhtaudutaan eri tavalla. Näkökulma ja lähestymistapa minulla ja kirjoittajalla vain on erilainen.
Minulla on oma näkökulmani asioihin ja Suomessa vielä lienee sanomisen vapaus. Kukaan ei laita toisinajattelijoita vankilaan, vai laittaisitko sinä?
Sanat ja lauseet eivät vahingoita ketään, en ole tappanut ketään mielipiteilläni.
Sinä ehkä et hyväksy ajatuksiani, mutta menehän syvälle itseesi ja mieti motivaatioitasi; miksi hoidat ja ketä hoidat? Itseäsikö?
Jokaisen tulisi kerran elämässään asettaa itsensä seinää vasten ja kysyä asioita, joita kukaan muu ei uskalla kysyä.
Siinäkö minä teen virheen, että uskallan kyseenalaistaa järjestelmän, joka ei muuta tee kuin alistaa ja nöyryyttää ihmisiä ja maksaa siitä vielä palkkaa?
Voin sanoa nämä asiat suoraankin kenelle tahansa, mutta tiedän että siitä ei ole mitään hyötyä. Koska, minun ajatuksiani ei hyväksytä..ei kaikkien taholta.
Mutta se ei ole tarkoituksenikaan. En hae hyväksyntää, en testaa kenenkään inhimillisyyttä , ammattitaitoa tai kykyä jaksaa hoitaa.
Kuitenkin elän toivossa, että vielä tulee aika, jolloin ihmiset ajattelevat eri tavalla.
Minä, päinvastoin kuin luulet, pidän ihmisistä.
Siksi minun on vaikea katsoa ja hyväksyä tarpeetonta kärsimyksen tuottamista..oli kohteena kuka tahansa tai mikä tahansa.
Kärsimys ei jalosta ketään, se ei ole pääsylippu taivaan iloihin eikä muuallekaan.
Minä en kannata eutanasiaa sen vuoksi, etten jaksa hoitaa, vaan siksi, etten näe hoitamisessa (ylläpitämisessä) mitään järkeä tai tarkoitusta/mieltä.
Ja koska se mielestäni loukkaa yksilön perusoikeuksia päättää poislähdöstään. Mieti tätä; meidän elämämme on täynnä vapautta valita; meillä on siihen oikeus..missä asumme, kenen kanssa seurustelemme, perustamme perheen jne. Mutta tämä varsin perustavaa laatua oleva kysymys:
miten toivon elämäni loppuajan elää; on vain ja ainoastaan toisten päätettävissä.
Mutta palataan aiheeseen:
Minä hypähdän riemusta kattoon aina, kun vanhus kuntoutuu ja pystyy kävelemään itse, tekemään kaikenlaista ja saa näin elämään sitä todellista laatua.
Koska minä en pysty enkä voi sitä todellista laatua koskaan kenellekään oikeasti antaa, vaikka kuinka hoitaisin..koska en saa ihmistä terveeksi, en nuoreksi, en toimivaksi jne. Ja ..tämä vanhusten kurjuushan johtuu juuri siitä, että he eivät voi itse toimia ja tehdä, eivät syödä jne.
Sairaus rampauttaa, raihnaisuuttaa, etenee vääjäämättömästi ja lopulta koituu kuolemaksi..eikö? Sehän on ihmisen kohtalo, syntyä, kasvaa, perustaa perhe (jatkaa omaa olemassaoloaan lapsissaan), elää ja tehdä työtä ja lopulta vanhettua, sairastua ja kuolla pois.
Kuolema on siis vain luonnon oma keino uudistua, s ei ole loppu siinä mielessä, vaan tapa uudistua.
Siis, esim.kuntouttaessani näen työni tuloksen. Mutta, mitä tulosta on siinä, että "hoidan, hoidan ja hoidan", eikä kyseisen ihmisen elämä muutu siitä mihinkään. Hän vain on..syö, juo, ulostaa, virtsaa, istuu jne.
Minä peräänkuulutan elämisen laatua, en pituutta, en virikeryhmien auttavuutta, en musiikkiterapioiden hyödyllisyyttä tai sitä, että vanhusta ulkoilutettaisiin.
Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää. Mitä pahaa on siinä, että odotan ja toivon myös tekeväni jotain todella vanhusta hyödyttävää.
Ei kukaan hyödy siitä, että istutetaan tuntikausia..ei tämä vanhus muutu nuoremmaksi, ei terveemmäksi..dementia ei hodastu..ei parane.
Kerro minulle näetkö sinä pitemmän päälle mieltä työssäsi?
Kun syötät vuodesta toiseen samaa potilasta, joka elää omassa maailmassaan, vaihdat vaipan, peset ja käännät ja silittelet poskea tai pidät kädestä ja heijaat kuin pientä lasta.
Mieti, kun teet tätä kolme, neljä , viisi..jne. vuotta..samalle ihmiselle.
Paljonko luulet hänen todellisuudessa "hoidostasi" eli ylläpitämisestä hyötyvän?
Onko sinulla mitään keinoa mitata työsi tulos, muutoin kuin likapyykin määrällä, jätemäärän kasvulla tai ruokamenojen lisääntym,isellä?
Millä mittaat työsi tuloksen? Onko se satunnainen hymynhäivähdys vanhuksen kasvoilla? Vai, onko se itseasiassa sen omaisen tyytyväisyys? Mutta..ethän sinä voi omaista hoitaa?
Eihän se ole tarkoitus, että vanhuksia riiputetaan elämässä kiinni siksi, että omaiset ovat tyytyväisiä?
Meidänhän pitää yksinomaan ajatella potilaan parasta. Koska aina voi olla omaisia, jotka taloudellisista syistä eivät anna läheisensä kuolla, koska menettäisivät esim,.asumisoikeuden tai peräti asunnon. Eikö?
Tätä voisi jatkaa pitemmällekin, mutta tulee liian paljon tekstiä yhdellä kertaa.
Toivon, että pyrkisit näkemään asiat myös kinun kannaltani, eihän se voi niin vaikeaa olla, jos oikeasti ihmistä rakastat?
Mistä sinä maan matonen voit tietää mikä on kaikille parasta?
Sinä olet todella taakka täällä palstalla.
Tulet tänne saaraamaan kuolemaa vanhuksille, koska se säästää yhteiskunnan resursseja.
Jos sille tielle lähdetään niin susta se pitäis alottaa.
Mun nähdäkseni tommosestä paskanpuhujasta älykääpiöstä ei ole tälle yhteiskunnalle hyötyä.
Siis kuole pois.
Yrittäisit kamppailla hoidon laadun parantamisen puolesta sen sijaan että olet valmis tappamaan kaikki raajarikot, koska heitä ei hoideta elämänlaatuisesti.
Siis miksi valitset julistaa kuolemaa sen sijaan että julistaisit elämänlaatua laitoksiin!
Vai tahtovat omaiset vain läheisensä elävän siksi että saisivat pitää asunnon?
Oletko sinä ihminen milloinkaan kuullut puhuttavan rakkaudesta ihmisten välillä?
Entäs oletko itse kokenut jotakin tällaista?
Mitä tuohon nyt sanoisi?
Yhtään asiallista vastausta en taida saada..siis mitä se kertoo teidän hoitomotivaatiostanne. Sitä ei ole olemassakaan..siis yhtä tyhjän jauhajia kaikki, anteeeksi vain.
Sitä paitsi, yrittäkää nyt edes pitää käytöstavoistanne kiinni. Jos noin suhtaudutte yhden ihmisen, eli minun mielipiteisiin, miten suhtauduttekaan jonkun vanhuksen toiveisiin?
Minä taakka? Saarnaan kuolemaa vanhuksille? Mitä sinä saarnaat? Vastaa siihen! Et osaa muuta kuin loukata ihmisiä, et kykene kunnioittamaan toisten ihmisten mielipiteitä, koska ne eivät ole samanlaisia kuin omasi. hoh..hoijaa..
Menkää nyt ihmeessä itseenne hyvät ihmiset..älkääkä olko noin typeriä!
olet rakkaudesta puhumaan, säälittävä vanhapiika. Isä ja äiti nehän sulla on virtuaaliset, ei muuta. HAH HAH HAA
Sinulla kun olis mielipiteitä, mutta enemmän ne ovat uhkauksia.
Jos sinun Joroisten mallisi toteutuisi, kuka panisi sen viivan, josta elämä pätkäistäisiin. Kuinka kauan voisimme luottaa, että se on oikeudenmukaista kun jo nyt lääkärit tappavat ihmisiä satamäärin. Saksassa menossa iso oikeusjuttu. Juuri Englannissa tuomittiin tohtori Shiman ja Suomessa on näitä Joroisten malleja.
Sinä kysyt, mitä mieltä on kertomassasi vanhuksen elämässä. En osaa vastata. Mutta on paljon omilla jaloillaan likkuvia ihmisiä ja jopa murhaajia, eikä heidän elämässään näyttäisi olevan mitään mieltä sivullisen näkökulmasta.
Luuletko ettei joku vanginvartija ja mielisairaalan hoitaja ajattele sinun laillasi? Voivat hyvinkin ajatella ja minäkin ajattelen joskus.
Minä vain kysyn sinulta, mihin raja pannaan.
Kuka se panee? Älä vain sano, että lääkäri tai korkein oikeus. Mistä rahat jatkuviin oikeusjuttuihin?
Onko vielä jotakin,hohon sinä luotat?
On vaikeaa uskoa, että sinä iloitset vanhuksen viivähtävästä hymystä. Olet sen rajan ammatissasi ohittanut ja kyynistynyt sairauden rajalle. Minusta olsi hienoa, jos hoidattaisit masennustasi
ja koettaisit etsiä jotakin muuta työtä. Ihmisten pariin en sinua päästäisi, jos voisin siitä päättää.
Käsi sydämelle joopa joo.
Miten on mahdollista, ettei tällaisesta asiasta voi tai saa edes keskustella? Missä ihmeen sputnikki-valtiosa me oikein elämme?
Tai aina tulkitaan väärin lähes kaikki mitä kirjoitan? Onko suomenkieli niin vaikea ymmärtää vai onko niin vaikea ajatella toisella tavalla?
Mitä pahaa on siinä, että vanha, sairas ja "elämästä pois oleva ihminen" kuolee?
Mitä pahaa on kuolemassa?
Miksi te ette reagoi yhtä voimakkaasti, jos Afganistanissa tai muualla tapetaan tai muslimit itse tappavat itsensä itsemurhaiskuissa siinä toivossa, että pääsevät jonnekkin parempaan paikkaan!? Miksi ette mene sinne estämään itsemurhaiskuja tai viattomien kuolemia.
Ei..tyynesti katsotte uutisia ja ette edes reagoi, kun pienet lapset kuolevat sodan jaloissa.
Mutta, jos minä yksi ihminen kirjoitan omia mielipiteitäni tälle palstalle koskien ihmisen omaa kuolemaa, joka on luonnolllista..niin heti on jo joku haukkumassa Hitleriksi!
Eihän näitä ihmisiä kukaan murhaa, vaan elimistö on tullut siihen pisteeseen, ettei se enää kestä mitään. Se on luonnonlaki! Oletteko vieraantuneet luonnosta jo noin paljon, että kuolema nähdään vain haittana jota ei voi koskaan hyväksyä, herranen aika sentään!
Jos minä lakkaan syömästä, en saa suutani auki ja nielemisrefleksini on hävinnyt, enkö minä silloin kuole janoon ja nälkään?
Jos lääketiede on syystä tai toisesta kehittänyt keinon millä "tämä kuolinprosessi viivästyy..siis viivästyy..ei esty...muutamalla vuodella, mitä enemmän "oikeaa" tai "väärää kuolemaa" on siinä, että minua ei letkuteta, kuin siinä, että kuolen letkutettuna vaikka viiden vuoden kuluttua, kun kuitenkin kuolen?
Onko teidän logiikkanne mukaan olemassa siis "oikeaa kuolemaa" ja "väärää kuolemaa"? Ja miten te sen ilmaisette, eroitatte?
Otetaan yksinkertainen esimerkki:
Jos minä kuolen auto-onnettomuudessa vaikka huomenna, kuolenko siis "oikeasti" vai kuolenko vasta sitten "oikeasti" kun minut on saatu elvytettyä ja makaan seuraavat seitsemän vuota letkujen varassa ja sydän pettää, eikä kukaan elvytäkkään tai elvytys ei onnistu? Ja siis kuolen? Enkö minä saa kuolla? Ja..kuka haluaa kieltää minulta kuolemisen?
Kumpi on teidän mielestänne hyväksyttävämpi tapa kuolla, koska siitähän tässä on itse asiassa kyse? Mikä on hyväksyttävä tapa kuolla? Tai "oikea tapa"?
Hyvät ihmiset, ettekö osaa edes ajatella?
Eihän minun elämänlaatuni siitä parane millään lailla, olen vain sairaampi ja vanhenen ja raihnaistun vuosi vuodelta!
Ero on vain siiinä, että minulle jää nuo seitsemän kärsimyksen vuotta elettäväksi. Siis minä ne elän, ei hoitaja, lääkäri tai omaiseni. Ja te nostelette minua, vaihdatte vaippani, laitatte letkuruoan tippumaan, jotta..? Niin ..miksi te sen teette? Siksikö, että se on tehtävä, jos ette tekisi, kokisitte itsenne murhaajiksi? Niinkö? Vaihtaisitteko paikkaa minun kanssani? Olisitteko itse tuossa tilassa seitsemän vuotta?
Ja vielä..
Onko siis kaikki menneet sukupolvet syyllistyneet hirveisiin murhiin, kun ovat antaneet vanhojen ihmisten kuolla? Tämän teidän logiikkanne perusteella ovat, koska eivät ole viitsineet keksiä tarpeeksi hyviä keinoja estää kuoleman tulon?
Näen pointin molemmissa näkökulmissa.
Itse toivon, että Suomessa olisi vakiintunut eutanasia-käytäntö siihen mennessä, kun itse olen vanha ja avuton.
Vanhuus sinänsä ei ole pelottavaa, mutta vuodepotilaaksi joutuminen kyllä, toisten armoille joutuminen. En sellaista toivoisi myöskään rakastamalleni henkilölle. Kärsimyksen pitkittäminen ei mielestäni ole rakkautta.
Toivoisin siis, että silloin, kun minä itse tai rakastamani henkilö olisi siinä tilassa, että vuoteeseen pitää hoitaa, vaihtaa vaipat ja syöttää, ettei sellaista elämää pidettäisi väen väkisin yllä.
Vuodeosastolla työskennellessäni ajattelin joskus erittäin sairaan vanhuksen nähdessäni, että voi kun luoja korjaisi parempaan talteen, pois kärsimästä.
Tällöin en aivan takuulla ainakaan minä ajatellut hoitotaakkaa, tai ihmisen tuottamattomuutta, en myöskään yhteiskunnan säästöjä tai muuta vastaavaa.
Tietysti hoidon laatuun on tärkeä panostaa. Laadukkaimmallakaan hoidolla ei kuitenkaan voida pitää ihmistä hengissä ja hyväkuntoisena ikuisuuksia.
Laadukasta hoitoa voi olla myös se, että terminaalivaiheessa olevan potilaan annetaan kuolla arvokas, luonnollinen kuolema ilman pakkosyöttöä letkulla ja koneissa pitämistä.
Ja tommonen on sheriffinä täällä.POISPOIS.
Jos sulla olis vähääkään itsekritiikkiä hoitsu-sheriffi-ronttis, niin vaipuisit hiljaa takavasemmalle täältä saarnaamasta häirikkösaarnojasi.
Kuule sinä janne-hoitsu-ronttis ja mikä liet.
Sinä et yksistään kerro mielipiteitäsi vaan jankuttamalla jankutat hitlerikäytäntöäsi koko ajan palstan täydeltä.
Yhtään positiivista uudistusta en ole nähnyt sinun käsittelevän tällä palstalla mitä vanhustenhoitoon tulee, alituista murhanhimoa silmät ja korvat täynnä vain papatat yhä uudelleen ja uudelleen miten turhaa on hoitaa HYVIN vanhuksia, koska he ovat vanhoja.
Luulisin että tulet kuolemaan äkkiä ja nuorena, ei tuolla tavoin ajatteleva ihminen kauaa elä.
Ja lupaan auttaa sinua kuolemaan, jos apua tarvitset, kirjoita se vaan hoitotestamenttiisi.
Kirjoittanut? Vai oletko?
Ilmeisesti asiallinen keskustelu ei luonnistu.
Asoita voi ja tulee katsoa usealta eri kulmalta, ei ainoastaan yhdeltä tai kahdelta kuten tässä jotkut ovat tehneet.
Vanhustenhuoltoon liittyy hyvin paljon eettisiä ja moraalisia kuin myös taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, eikä niiden käsittely etene eipäs- juupas- pohjalta.
Meidän yhteiskunnasta puuttuu arvioiva, älyllinen keskustelu siitä; mitä kannattaa tehdä, mitä ei kannata tehdä jne. Liian paljon keskusteluun liitettään tunneasioita, jotka eivät yksistään voi olla ratkaisevia.
Taloudelliset resurssit tulevat vastaan ihmisten hoidossa, myönsi sitä tai ei. Kaikkia ei voida hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla ja kuten Hesarin kirjoittaja totesi, ensisijaisesti tulisi hoito keskittää heihin, jotka hoidoista hyötyvät.
Tulokseton hoito on epäeettistä, se antaa vain katteettomia lupauksia ja toiveita, eikä johda yhtään mihinkään.
Sikamaista kannanottoa niin että piisaa.
Mutta niinkuin jo ennemmin lupasin, pistän mielelläni armonpiikin perseeseesi.
Joopa joo on varsinainen papattaja. Kun kysyy miten hän tämän asian tekee, ei vastausta tule? Miten aiot toimia, niin etteivät vanhukset elä, et uskalla vastata.
En usko että sen kummenpia ongelmia tulee kuin tähänkään asti. En usko, että huonokuntoiset vanhukset lisääntyvät. Vanhukset kylläkin, mutta he ovat itsenäisiä, asuvat jopa ulkomailla. Älä sure pienillä aivoillasi. Lapioi sitä kakkaa vain se sinulle sopii.
Syytät toisia kysyvyttömyydestä keskustella, mutta itse jankutat samaa asiaa.
Paljonko maksaisit siitä, että makaat laitoksessa hoidettavana kymmenen, viisitoista vuotta..tai ehkä vain viisi vuotta?
Otetaan nyt sinun tulevasta eläkkeestä noin 90 prossaa pois, pelkkiin hoitokuluihin..10 prossaa jäisi sinulle. Tosin et sillä rahalla pystyisi mitään tekemään, kun ruokakin tulee pullosta.
Tai maksaisit läheisesi makuuttamiset ja ylösnostatukset, syöttämiset ja muut ihan sillä oikealla hinnalla, mitä tuo kaikki maksaisi. Nythän me kaikki veronmaksajat osallistumme sinun tai läheisesi hoitokustannuksiin, labrakuluihin ynnä paljoon muuhun. Huomioi tämä , me kaikki maksamme, myös minä..naapurisi, työtoverisi jne. Ja varsinkin suurituloiset maksavat oikein paljon.
Ja maksaisit juuri sen oikean summan, sellaisenaan, koska oletetaan..nyt...ettei yleisiä verovaroja käytettäisikään tuohon.
Maksat aika paljon siitä ilosta, että saat makuuttaa, ylösnostatuttaa, syötätyttää, vaipotuttaa jne. itseäsi tai läheistäsi. Aika paljon..ehkä tuollainen muutama kymmenentuhatta euroa per. päivä..riittäneekö tuokaan?
Kauanko maksaisit? Ottaisitko peräti lainaa pankista siitä ilosta, että makaat tai makuutat? Kenties niin tekisit..koko elinkaaresi ajan, maksat velkaa..vielä lastenlapsesikin saisi maksaa niitä pankkivelkoja, jotka sinä otit, koska halusit niin kiihkeästi "elää".
Toinen tilanne:
Vieressä on nuorempi ja terveempi, jonka omainen myös kilvoittelee hoidoista, mutta sinä osaat pitää meteliä vaipanvaihdoistasi ja muusta, niin lujalla äänellä, että tämän toisen avunpyynnöt eivät kuulukkaan (rahat eivät riitä)..eli....se joka eniten meteliä pitää, sitä hoidetaan, riippumatta siitä, onko hoidosta hyötyä.
Eikö olekkin oikeudenmukaista, että sinä joka metelöit, saat kaiken, vain riutuaksesi pari kuukautta lisää, kun taas se toinen kuolee hoidon puutteeseen. Kumpi on oikein?
Sinun kannalta katsoen se on oikein, että sinä tai läheisesi jää henkiin ja elää, mutta se toinen kuolee, koska "rahaa on rajallisesti ja tarpeet ovat rajattomat"..tapat siis toisen ihmisen, vain eri tavalla.
Älä siis syytä minua murhaajaksi, koska itse ehkä syyllistyt samaan. Keinot ja tavat ovat vain erilaisia.
Vai..etkö huomaa?
Ilmaisin kerran asiasta mielipiteeni, eikä se ole saarnaamista sen enempää, kuin minkään muunkaan mielipiteen ilmaiseminen.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, enkä myöskään ketään pyytänyt olemaan kanssani samaa mieltä.
Voisitko vielä tarkentaa, mikä tuossa edellisessä tekstissäni niin kovasti sinua häiritsi?
Että olen aina tällä palstalla käyttänyt yhtä ainoaa ja aina samaa nimimerkkiäni -Ronttis- ja sanoudun irti muista minuun yhdistämistäsi nimimerkeistä. Se, että jossakin asiassa olen samaa mieltä jonkin toisen henkilön kanssa, ei käsittääkseni tee minua täksi henkilöksi.
Joopa joo on hullu. Ei osaa vastata kysymykseen: Se kuuluu:Kuinka tappaisit sairaan ihmisen, ettei hän eläisi kuvaamallasi tavalla?
Mitä sen jälkeen tekisit kun kaikki kroonikot on hävitetty? Luuletko, että sinut otettaisiin teho-osastolle töihin?
Miksi jankutat? Miksi et osaa vastata kysymykseen. Mikä on sinun vaihtoehtosi?
Lue muut tekstini, en jaksa jankuttaa samaa asiaa ja toistaa jokaiselle henkilökohtaisesti, mitä tarkoitan.
Jos et osaa, halua tai kykene ajattelemaan, en voi sille mitään. Tai ymmärtämään, se on oma ongelmasi, taistele sen ymmärryksesi kanssa.
Mitenkähän osaat yleensä olla olemassa, tarvitaanko siihenkin jotain suurempaa opastusta, entä miten osaat hengittää? Millä ihmeen konstila selitätä sen, että sinunlaisiakin on olemassa?
Selitä se, entä ulostaa, pohdi ulostamisen tai virtsaamisen logiikkaa tai merkitystä ja kaikkea sellaista, ehkä löydät selityksen siihenkin, miksi sinulla virtsa tulee väärästä päästä, yläkerrasta, kun sen pitäisi tulla ihan toista kautta. Eikö, vaikeita kysymyksiä!
Edellinen ei ollut kovin positiivisesti kirjoitettu, mutta..ei tuollaiseen voi enää järkevällä tavalla vastatakkaan.
Minä ymmärrän, uskokaa tai älkää, että omaisilla on huoli ja hätä läheisistään. Sen tiliin laitan myös ns. epäasialliset kommentitkin, se on vihaa, ahdistusta ja surua ja pelkoa, koska jotkut ilmeiseti luulevat, että haluan olla "tappaja" tai armonenkeli. Tai sitten jotkut haluavat muuten vain häiriköidä?
Kyse on niin vaikeasta asiasta, että haluan jokaisen ymmärtävän mistä tässä on kyse.
Minä en kirjoita näitä juttuja eutanasian puolesta siksi, että inhoan ihmisiä ja haluan heidän kuolevan. Vaan siksi, että minun tekee pahaa katsoa kärsivää ihmistä.
Jos yksikin teistä katsoisi kerran pitkäaikaishoidossa olevaa läheistään ulkopuolisen silmin, ei tunteenomaisesti hänestä kiinni pitäen ja menneisyyden tunne-elämyksiin tukeutuen, näkisitte kuinka julmaa pitkäaikaishoito todella on.
Omaa äitiänikään, puolisoani saatika lastani en koskaan haluaisi siihen asemaan ja tilaan. Niin paljon minä välittäisin omasta lapsestani , enemmän kuin omasta kaipuustani, toiveistani tai muistoistani..tai menettämisen surusta. "Omistamisen" ilo ei koskaan saa mennä luopumisen edelle...eivätkä muistot koskaan saa tukahduttaa tulevaa.
Minä asettaisin aina toisen ihmisen hyvän itseni edelle, en siten , että pitäisin hänet raajarikkona laitoksessa, vailla onnellista elämää..vain koska minusta on niin vaikea luopua läheisestäni.
Onnellista elämää ei voi taata millään keinolla kenellekään..ei nyt eikä tulevaisuudessa, silloin kun sairaus, tai vammat ovat pahoja. Se on utopiaa.
En koskaan voisi katsoa läheistäni tuossa, niin avuttomassa tilassa. Puhekyvyttömänä ja liikuntakyvyttömänä. Se niin hirvittävää julmuutta, että sille ei löydy vertaa.
Ja tätä ylläpitämistä me kutsumme välittämiseksi. Voi taivas, välitäminen on siitä niin kaukana kuin seuraava aurinkokunta omastamme.
Välittäminen on epäitsekästä..se ei pakoita ketään sellaiseen tilaan, jossa ei voi edes itseään ilmaista, ei kipujaan, ei mitään.
Ja ..toisaalta, ei voida myöskään ketään toista vaatia tietämään kaikki, toimimaan ikäänkuin toisen kehossa, jatkuvana tarkkailijana , se on mahdotonta. ettehän te itsekkään siihen pysty. Minä ihmeen jumalina te ihmisiä pidätte?
Miten tappaisin? Käsite tappaminen on aina liitetty sotaan, väkivaltaan, alistamiseen jne. Se on luokiteltu rikokseksi.
Tekeekö luonto siis rikoksia jatkuvasti, kun eläimet kuolevat , ihmiset kuolevat, puut ja kasvit kuolevat?
Nostatteko syytteen luontoa vastaa, koska se ei anna minkään elää ikuisesti? Ketä syytätte? kenelle valitatte, kun syöpäpotilas kuolee? Lääkärille ..hoitajille, syytättekö itseänne, ympäristön saasteita vai mitä? Vai kiroatteko jumalan? Ja minkä ihmeen jumalan?
Jos läheisesi joutuvat siihen tilaan, kenet tilaat tappamaan? En sinua ihmettele tai moiti. Minua kiinnostaa sinun vaihtoehtosi tälle kärsimykselle. Sano se ja lakkaa jauhamasta yhtä ja samaa. Olet oikein varsinainen monistuskone.