Luulin jo unohtaneeni sinut,
mutta palasit viime yönä luokseni,
tosin unessani.
Minä palasin taas,
kaipaamaan sinua,
sinun silmiäsi,
sinun hymyäsi,
nauruasi.
Unessani,
saimme toisemme,
suutelimme ja
nauroimme.
Olimme yhdessä taas,
unelmissani.
Tule jo takaisin,
lomaltasi ;)
mutta palasit viime yönä luokseni,
tosin unessani.
Minä palasin taas,
kaipaamaan sinua,
sinun silmiäsi,
sinun hymyäsi,
nauruasi.
Unessani,
saimme toisemme,
suutelimme ja
nauroimme.
Olimme yhdessä taas,
unelmissani.
Tule jo takaisin,
lomaltasi ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Taas epäselvää kuka Anu?? :)
Ehkä juuri sinä...
Sillä unelmani ovat liian kaukaisia...
Mutta Sinä olet nyt lähelläni...
Etkö olekin?
Ainakin ajatuksemme...:)
Odotan hetkeä,
kun lennän yöllä luoksesi,
kun nousen ilmaan ja leijun.
Leijun yli ajan,
leijun yli ajatusten.
Leijun läpi menneen ja
tulevan.
Pysähdyn ja katson sinua,
kosketan. Hymyilet unissasi.
Voin viipyä vain hetken
ja tiedän, että
se jää viimeiseksi.
Silti odotan.
mutta miksi pitää olla aina niin onnetonta....viimeinen hetki. Tottakai ne ovat viimeisiä hetkiä, kun niin toivotte. Toivokaa jotain parempaa!!!!!
Minä tunsin sinut,
kosketuksesi,
mutta en saanut silmiäni auki.
Näinkin sinut,
mutta unessani,
harhassani.
Olit niin todellinen,
kuka olit.
Olitko se Sinä.
Aamulla olit taas,
poissa,
ja minä yksin,
harhassani.
Minäkin,
odotan,
untani.
Kirjoitat niin kauniisti,toivottavasti oikea Anu joskus löytää sinut :)
Sinä kirjoitat kauniisti :)
En etsi enää häntä,
sillä löysin hänet.
Jo kerran.
Hänen hymynsä,
Hänen silmänsä kertoi,
kertoi kaiken.
Meistä,
joita ei koskaan ollut.
Tässä elämässä,
tulevassa,
eikä menneessä.
Unessani löysinkin Sinut,
vaikka olitkin jo poissa,
kun heräsin.
Vai löysitkö sinä,
minut.
Eksyksissä,
kauniissa,mutta
kovassa maailmassa.
Kosketit kuitenkin,
ja minä tunsin sen.
Tunnen vieläkin,
tuoksusi,
kauneutesi,
ja ennenkaikkea hyvyytesi.
Mutta en näe sinua,
vaikka ympärilläni on paljon kaunista
ja hyvääkin.
Tulisit vielä kerran,
uneeni,
elämääni.
Joko minä kadotin Sinut,
ennenkuin löysinkään.
Et tullut uneeni,
vaikka uneksin.
Uneksin ja olin hiljaa.
Et koskettanut,
ainakaan en tuntenut sitä.
Heräsin,
ja se oli vain,
untako.
päästät irti.
Unet joskus tuntuvat todellisilta...jos itse voisi päättää mitä unta näkee, niin ehkäpä maailmassa ei olisi enää painajaisia...
Miten voisin unohtaa, unissani saanhan koskettaa.
Tiedän miltä tuntuu nähdä unta ja kaivata.
Siihen täytyy joskus vain tottua.
Mutta ainahan voi unelmoida :)
Hyvää jatkoa!
Kaikin soluin,
sydämin,
usko,
tahdo jotakin,
niin se kerran toteutuu.
-lauri viita-
Onko aina pakko kaivata,
eikö ikinä saa unelmille vastetta.
Unelmaa unelman perään.
Miksei saa sitä mitä puuttuu,
ei aina jaksa tyytyä siihen mitä on,
jos se ei tee onnelliseksi.
Jokaisellahan on oikeus onneen,
myös minulla,
ja Sinulla.
Meillä kaikilla.
Toisen onnettomuusko vain,
tuo toiselle onnen,
vaikka kaksin voisi olla onnellisempi.
Aina en jaksa hymyillä,
en.
Siellähän kirjoittaminen näyttää luonnistuvan hyvin. Kerro jotakin itsestäsi ja kenelle on tarkoitettu? Esim. mistä päin kirjoittelet?
Olisipa kaikki niin selvää ja yksinkertaista.
Ehkäpä se on se mainitsemasi hyvyys sekä epäitsekkyys... Päätös olla satuttamatta enempää, vaikka itseen sattuukin välillä ja ikävä ei jätä rauhaan. Uskon yhä, että olen eri tiellä kohtaloni kanssa, valitsin tuon tien jo 10 vuotta sitten. Aion kuitenkin tehdä tästä elämästä hyvän itselleni ja läheisilleni, yritän ainakin parhaani mukaan. Ikävä ei jätä kuitenkaan koskaan rauhaan, sydämeni kaipaa aina.
Olisipa melkoista kohtalon ivaa, jos hän jossakin näkisi myös minusta unta ja heräisi ikävä sydämessään. Sitä en kuitenkaan toivo, sillä unet voivat olla todella ahdistavia.
Kirjoittelen milloin töistä,
milloin kotoa,
kirjoittelen,
kun olen yksin,
tai tunnen itseni yksinäiseksi,
useimmiten,
vaikka ympärilläni olisikin ihmisiä.
Matalaa majaani pidän...
Niin,savossa päin ;)
Olen mies ja minulla on,
nainen,
tosin kuljemme eri tietä,
se tie lähti vain menemään eri suuntiin,
ja nyt emme enää tiedä,
miten löytäisimme toisemme,
koska olemme eksyksissä.
Toisistamme.
En tiedä mitä etsiä,
mutta jotainhan etsin,
sillä tuntuu,että olisin eksyksissä,
enkä löydä tietäni,
kotiin,
enkä Sinun luo...
Olen alta 4-kymmenen,
mutta vähäsen yli kolmen.
Silmäni ovat suuret,
vihreät,
mutta sokeat,
sillä tuntuu,
etten näe,
lävitse ihmisten.
Sinulla on unelma,
tuolla jossain,
saavuttamattomissa.
Onko se ikuinen unelma,
mikä ei toteudu koskaan,
etkä pääse siitä yli.
On kurjaa ja turhaa,
elää elämänsä,
saamatta sitä,
mitä eniten haluaa.
Vaikka se olisikin lähellä,
kosketeltavissa,
mutta kuitenkin niin kaukana.
Ja palaa aina,
mutta unissamme.
Mutta onhan meillä,
toisemme
ja unelmamme :)
...10 vuottako, vaiko 6 vuotta??...sitten????!!!
Anuja on monia!! Mistä tunnemme toisemme? Kerro jotain missä olemme tavanneet tai vastaavaa. Niin tiedän oletko sinä se keneksi sinua luulen!
Olen juuri se,
unelmien täyttymys.
Anu.
Mutta oletko sinä,
suuren tähtitaivaan lapsi,
minun tähteni.
Oletko sinä,
yöttömien päivien sade,
joka lakkaamatta valvottaa minua.
Sillä minä,
Anu
vaihdoin peltikattoni uuteen,
ja sinä,
et valvota minua enää....