Kekkonen menetti toivonsa Karjalan palauttamisen suhteen kun Hrustsev syrjäytettiin. Silloin katkesivat samalla jo pitkälle edenneet neuvottelut sodassa menetettyjen alueiden osittaiseksi palauttamiseksi Suomelle. Hrustsevin kanssa olisi kaikki ollut mahdollista - ainoastaan Leningradin lähialueet olivat tabu. Niistä korvaukseksi olisi saatu Karjalan korpea pohjoisempaa.
Kun Kekkonen tajusi, että Karjalan takaisin saaminen olisi mahdotonta niin kauan kuin Neuvostoliitto olisi pystyssä, hän ymmärsi, että nyt ainoa mahdollisuus olisi kaataa koko Neuvostoliitto. Kekkonen tiesi, ettei hän ikinä voisi paljastaa tarkoitustaan kenellekään. Jos vaikka yksi tietäisi, se saattaisi romuttaa päämäärän saavuttamisen. Hän suunnitteli juonen jonka lopullisen toteutumisen hän tiesi vievän niin kauan että sitä tuskin itse ehtisi näkemään.
Loppujen lopuksi neuvostoliittolaiset luulivat keksineensä itse juonen Amerikan ylivallan romuttamiseksi Euroopassa - niin ovelasti Kekkosen sen heille syötti. Kovin työ Kekkosella oli amerikkalaisten vakuuttaminen, että operaation vaikutus saattaakin olla täysin päinvastainen kuin neuvostoliittolaiset uskovat. Hän sai istua monta iltaa USA:n suurlähettilään kanssa nokatusten, ennen kuin amerikkalaiset pääsivät jyvälle Kekkosen perimmäisestä tarkoituksesta. Sen jälkeen he toimivat varovaisesti ja täsmälleen oikein.
Kun ao. asiakirja allekirjoitettiin, Kekkonen tunsi syvää riemua - hänen suunnitelmansa oli onnistunut - Neuvostoliitto olisi kaatuva. Hän ei voinut tietää koska se tapahtuisi. Hän rukoili, että kun se päivää koittaa, Suomen peräsimessä olisi rohkea ja taitava henkilö. Se olisi ainoa hetki jolloin Karjalan suhteen tapahtuneen vääryyden korjaamiseen olisi mahdollista.
Kekkonen epäili, että riittäisikö hänen seuraajakseen povatulla Koivistolla rohkeutta toimia niin kuin piti jos tilanne koittaa hänen aikanaan. Siksi hän vielä viimeisillä voimillaan yritti torpata Koiviston tien vallan kahvaan. Kekkosen voimat eivät kuitenkaan enää riittäneet.
Me tiedämme mitä tapahtui kun hetki koitti - tilaisuus tuli ja meni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_sopimus_(1975)
Kun Kekkonen tajusi, että Karjalan takaisin saaminen olisi mahdotonta niin kauan kuin Neuvostoliitto olisi pystyssä, hän ymmärsi, että nyt ainoa mahdollisuus olisi kaataa koko Neuvostoliitto. Kekkonen tiesi, ettei hän ikinä voisi paljastaa tarkoitustaan kenellekään. Jos vaikka yksi tietäisi, se saattaisi romuttaa päämäärän saavuttamisen. Hän suunnitteli juonen jonka lopullisen toteutumisen hän tiesi vievän niin kauan että sitä tuskin itse ehtisi näkemään.
Loppujen lopuksi neuvostoliittolaiset luulivat keksineensä itse juonen Amerikan ylivallan romuttamiseksi Euroopassa - niin ovelasti Kekkosen sen heille syötti. Kovin työ Kekkosella oli amerikkalaisten vakuuttaminen, että operaation vaikutus saattaakin olla täysin päinvastainen kuin neuvostoliittolaiset uskovat. Hän sai istua monta iltaa USA:n suurlähettilään kanssa nokatusten, ennen kuin amerikkalaiset pääsivät jyvälle Kekkosen perimmäisestä tarkoituksesta. Sen jälkeen he toimivat varovaisesti ja täsmälleen oikein.
Kun ao. asiakirja allekirjoitettiin, Kekkonen tunsi syvää riemua - hänen suunnitelmansa oli onnistunut - Neuvostoliitto olisi kaatuva. Hän ei voinut tietää koska se tapahtuisi. Hän rukoili, että kun se päivää koittaa, Suomen peräsimessä olisi rohkea ja taitava henkilö. Se olisi ainoa hetki jolloin Karjalan suhteen tapahtuneen vääryyden korjaamiseen olisi mahdollista.
Kekkonen epäili, että riittäisikö hänen seuraajakseen povatulla Koivistolla rohkeutta toimia niin kuin piti jos tilanne koittaa hänen aikanaan. Siksi hän vielä viimeisillä voimillaan yritti torpata Koiviston tien vallan kahvaan. Kekkosen voimat eivät kuitenkaan enää riittäneet.
Me tiedämme mitä tapahtui kun hetki koitti - tilaisuus tuli ja meni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_sopimus_(1975)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.