Politiikan suuntavaihtoehdot

Politiikasa on tietysti moninaisia elementtejä, mutta otan tästä esiin vain omasta mielestäni keskeisimmän, joka jakaa puolueita kahteen leiriin ja osin rajalinjat jakavat eri puolueita kahtia myös sisältä.

Ensimmäistä mallia kutsun tässä "talous edellä" -poliitikaksi. Tämä on selväpiirteisesti sitä politiikkaa, mitä Kokoomus harjoittaa. Idea on se, että ensin pitää rahat ansaita ennen kuin niitä jaetaan. Tässä mallissa kaiken a ja o on tuo rahojen ansainta. Sellainen vaihe, missä mietittäisiin jakoa, tuppaa aina siirtymään eteenpäin ja välillä kokonaan ulottumattomissa.

Kokoomuksen mallia tukevat RKP:n, Vihreiden ja Kepun oikeistolaisempi liberaalisiipi. Demareilla tämä linja loppui Paavo Lipposeen, mutta jonkinlaista tukea se saa edelleen.

Mallin keskeisiä ajatuksia on tiukka budjettikuri, yritysten tukeminen ja niiden kilpailukyvyn parantaminen, tuloverotuksen keventäminen (työn kannattavuus) ja tulosiirroista pidättäytyminen.

Toista mallia voi nimittää "ihminen edellä" malliksi. Tässä politiikassa keskitytään kansalaisten hyvinvointipalvelujen tuottamiseen ja tasa-arvoiseen politiikkaan. Siitä miten varat tätä varten ansaitaan, sivuutetaan usein tai sitten todetaan ylimalkaisesti, että tärkeintä olisi saada lisää työtä ja sitä kautta verotuloja.

Tämän politiikan puhdasoppisin puolue on vasemmistoliitto. Demareilla on samantyyppistä ajattelua, mutta puolue kiinnittää enemmän huomiota työllisyyden hoitoon eli näkee talouden kuntoonsaamisen sitä kautta. Persujen ajattelumalli on pitkälti samantapainen kuin demareilla. Vihreissä ja Kepussa vasemmistosiipi ajattelee myös tämänsuuntaisesti.

Kepussa tuo vasemmistosiipi on ollut lähes vuosikymmenen siipi maassa, mutta on nyt jälleen Väyrysen johdolla nousemassa uuteen kukoistukseen. Änkyräkepulaisuus on ennen muuta tulonsiirtopuolue ja väljien budejttien puolue. Tällaiseen väljyyteen oli erinomaisesti mahdollisuuksia aikoina, jolloin tulonsiirtoja voitiin suorittaa myös devalvoimalla markkaa aika ajoin.

Väyrysen nousu tarkoittaa politiikan polarisoitumista edellä mainittujen jakolinjojen mukaan ja erityisesti Kokoomuksen ja Kepun välille. Molemmat voivat kannatuksella mitaten hyötyä tilanteesta. Samalla se tarkoittaa sitä, että punamulta palaa varteenotettavaksi poliittiseksi vaihtoehdoksi. Siihen Väyrynen nimenomaan tähtääkin asettamalla Kokoomuksen Kepun pahimmaksi vastapeluriksi.