Suomenruotsalaiset luulevat olevansa ylimyksiä jotka ovat tuoneet sivistyksen Suomeen. Tähän liittyy myös sellainen harhaluulo että, kun Suomessa vielä elettiin "Seitsemän veljeksen" aikoja, Ruotsissa koko kansa kulki kruunu päässä ja puhui ranskaa. Heillä tuntuu olevan käsitys että he kaikki polveutuvat ruotsin kuninkaallisesta perheestä.
Totuus on kuitenkin sellainen että, ruotsissa kansa kulki samanlaisissa ryysyissä ja oli täsmälleen yhtä sivitymätöntä ja lukutaidotonta kuin Suomessa niihin samoihin aikoihin.
Erilaisilla kiintiöillä he yrittävät saada statustaan säilymään valtaväestöä parempana. Vaikutus on kuitenkin päinvastainen, heidän koulunsa opiskelijat ovat merkittävästi huonompitasoisia kuin suomenkielisissä kouluissa.
http://www.saunalahti.fi/eiry/ruotsetu.html
Suomenruotsalaisuus on kuollut jo 20 vuotta sitten. Suomenruotsalaiset elävät harhakuvitelmassa että he olisivat jotain ainutkertaista ja erilaista. Sitä he eivät voi olla, koska heitä ei enää ole! On vain suomenruotsalaisten jälkeläisiä, jotka pitävät valtaväestön antamalla oikeudella etuoikeuksistaan kynsin hampain kiinni. Etuoikeuksista, joita ei enää voida pitää perusteltuna.
Nämä raukat elävät valtaväestön siivellä ja luulevat olevansa joitakin ylimyksiä, vaikka monet heistä ovat kalastajien tai venäläisten mongoliupseerien jälkeläisiä.
Totuus on kuitenkin sellainen että, ruotsissa kansa kulki samanlaisissa ryysyissä ja oli täsmälleen yhtä sivitymätöntä ja lukutaidotonta kuin Suomessa niihin samoihin aikoihin.
Erilaisilla kiintiöillä he yrittävät saada statustaan säilymään valtaväestöä parempana. Vaikutus on kuitenkin päinvastainen, heidän koulunsa opiskelijat ovat merkittävästi huonompitasoisia kuin suomenkielisissä kouluissa.
http://www.saunalahti.fi/eiry/ruotsetu.html
Suomenruotsalaisuus on kuollut jo 20 vuotta sitten. Suomenruotsalaiset elävät harhakuvitelmassa että he olisivat jotain ainutkertaista ja erilaista. Sitä he eivät voi olla, koska heitä ei enää ole! On vain suomenruotsalaisten jälkeläisiä, jotka pitävät valtaväestön antamalla oikeudella etuoikeuksistaan kynsin hampain kiinni. Etuoikeuksista, joita ei enää voida pitää perusteltuna.
Nämä raukat elävät valtaväestön siivellä ja luulevat olevansa joitakin ylimyksiä, vaikka monet heistä ovat kalastajien tai venäläisten mongoliupseerien jälkeläisiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomessa tosiaan koulutus ja hallinto tapahtuivat ruotsin kielellä aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Sivistyneistö ja vallankäyttäjät, kansan ohut yläkerros, puhui ruotsia. Ennen Snellmannin ja Lönnrotin aikoja he eivät välittäneet maaseudun väestöstä, ja piittaamattomuus kohdistui tasapuolisesti ruotsin- ja suomenkielisiin. Kun suomalaisuusaate alkoi vähitelleen nostaa päätään ja kansaa alettiin valistaa, huomasi myös ruotsinkielinen yläluokka maaseudun ruotsinkieliset. Balttiansaksalaista sukua oleva Axel Olof Freudenthal pyrki havahduttaman ruotsinkielisen sivistyneistön 1870-luvulla, ja tällöin vasta syntyi syntyi idea suomenruotsalaisuudesta. Valtaosa ruotsia puhuvasta väestöstämme asui silloin, kuten nytkin, rannikon maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa, eivätkä sivistykselliseltä tasoltaan eronneet suomenkielisistä.
Maahamme muuttaneet venäläiset, saksalaiset ja juutalaiset omaksuivat vallanpitäjien kielen, ruotsin.
Ruotsinkielinen yläluokka piti sinnikkäästi kiinni kielellisistä etuoikeuksistaan, ja maaseudun ruotsinkielinen rahvas samastui luonnollisesti heihin. Tästä syystä kaiketi syntyi kuvitelma, että suomenruotsalaiset olisivat muka sivistyneempiä tai koulutetumpia kuin muu osa kansasta. - Suomenruotalaisilla ei juuri ole maaseutukirjailijoita Ahvenanmaan ulkopuolelta, ei mainittavaa kansatieteellistä tutkimusta eikä murretutkimusta, koska se ei harvalukuista yläluokkaa kiinnostanut. Maaseudun väestöstä ja kaupunkien pieneläjistä vaiettiin. Topeliuksen ja Runebergin jälkeen kirjallisuus oli vähäveristä parempiosaisten kuvausta, kunnes Pietarissa kasvanut ja sieltä ja Keski-Euroopasta vaikutteensa saanut Edith Södergran antoi suomenruotsalaiseen kulttuuriin elvytysruiskeen.
Suomenruotsalainen kulttuuri samastui Helsingin ruotsalaisuuteen ja unohti Pohjanmaan ja Turun saariston maanviljelijät ja kalastajat. Valitettavasti myös suomenkielisellä puolella vedettiin yhtäläisyysviivat Helsingin ruotsalaisuuden ja varsinaisen suomenruotsalaisuuden välille. Kaiketi tästä syntyi fraasi "svenskatalande bättre folk", jota yhä vielä ironisesti käytetään.
Suomeruotsalaisuuden ongelma on kulttuurinen eristäytyneisyys. Heille tärkeitä kieliä ovat suomi ja englanti, ruotsia he voivat käyttää vain keskenään ja perheen piirissä. Moni Helsingin ruotsalainen puhuu paremmin suomea kuin ruotsia.
Maakunnassa asia on toisin: Pohjanmaalla ja Turun saaristossa ruotsi on elävä kieli, eivätkä he kieltäydy puhumasta äidinkieltään myös suomalaisten kanssa. Heillä on myös kosketusta lahden yli Ruotsiin, mutta sieltä katsoen Suomen rannikot ovat periferiaa.
Suomenkieliset saavat kiittää Venäjän keisareita, ei ruotsinkielistä senaattia, kielellisen apartheidin vähittäisestä purkautumisesta. Vasta 1900-luvun alkuvuosina kielet tulivat hallinnollisesti tasa-arvoisiksi, kun määrättiin, että senaatin oli annettava päätöksensä sillä kielellä, millä asia oli pantu vireille. Siihen asti suomenkielisiin hakemuksiin oli voitu antaa ruotsinkielinen päätös.Uskon että myös politiikka vaikutti suomenkielisten ja ruotsinkielisten väleihin enmmän kuin ajatellaankaan. Ruotsinkieliset nimittäin vastustivat kynsin hampain vaalilakien muutoksia ennen vuotta 1906, sillä vanha 1700-luvun valtiopäiväjärjestys mahdollisti ruotsinkieliselle väestölle täysin epäoikeutetun valta-aseman. Kun maahamme saatiin demokraattinen vaalijärjestys, ruotsinkielisten valta-asema murutui.
Turhaa kitkaa syntyy kun suomalaisilla ei ole oikeaa kuvaa sumenruotsalaisuudesta eivätkä nämä itsekään ymmärrä omaa asemaansa.
http://www.saunalahti.fi/sakarit/kerro-lisaa/ihanxtosi.jpg
jauhaa tuosta huonosta kielipäästään...