Raskaana, mutta mies ei halua pitää lasta..

sisintäsi ja koska sisimmässäsi olet aborttia vastaan - älä suostu siihen miehen painostuksesta. Kertomasi mukaan sinulla on kuitenkin elämän perusasiat kunnossa, se on oikein hyvä asia. Selviät siitä kyllä, vaikka kumppanisi tekisikin niin halpamaisen tempun, että jättäisi sinut.

Mies ei ole henkisesti vielä valmis isyyteen, mutta uskon, että rakkaus lapseen syttyy, kun se on syntynyt tähän maailmaan. Te molemmat olette kuitenkin lapsen vanhempia. Toivottavasti omat vanhempasi eivät asu kaukana - heiltä saat varmasti tukea tilanteessa, jos mies jättää sinut yksin tuohon elämäntilanteeseen.

Olen itse kokenut vastaavanlaisen tilanteen nuoruudessani ja en voinut millään suostua lapsen isän painostukseen ja tehdä abortti. Olen kiitollinen elämälle, että uskalsin ottaa lapsen vastaan. Kyllä elämä on kantanut ja kantaa sinuakin!

Olen itse kolmen lapsen äiti ja lapset ovat parasta, mitä elämä on minulle antanut.

Kiitos vastauksesta :) Noin moni muukin on minulle sanonut, että loppujen lopuks oma päätös ja mitä ikinä päätänkin se on varmasti oikea ratkaisu :) Monia ystäviä minulla on, joilla on jo lapsi tai useampikin ja heidän tukensa olen myös saanut 100 prosenttisesti, siitäkin olen todella kiitollinen. Huomenna soittoa neuvolalle ja aikaa varailemaan joten sitä odotellessa :)

"Elikkäs täällä kiperääkin kipeämpi tilanne.. Itse olen pian 20v ja mieheni lähes samaan aikaan 21v. "Vahinkohan" tämäkin tapaus oli, viimeviikolla selvisi että olen siis raskaana, oireita ei ole ollut laisinkaan, huomasin vain että eipäs kierto oo koskaan näin pitkäks venähtänyt ja kerroin toki heti miehelle tilanteen. Lapsia meillä ei vielä ole yhen yhtä ja yhteinen taival alkanu pyöreästi vuosi sitten. Mies alkoi puhumaan samantien että "Eihän me mitään lasta pietä jos ootkin raskaana, samantien pois vaan.." ja kovasti hokee ettei ole vielä valmis isäksi, että katsotaan vuoden päästä.
Ensin itsekkin olin varpaillani että "eheii ei vielä.." Asiaa mietittyäni olen kuitenkin tullut tulokseen etten aborttia pystyisi tekemään.. Perusasiat minulla on kunnossa, talous, koti, koulutus samoin miehellä ja armeijakin käytynä.
Itse en koe mitään estettä pitää lasta, koen olevani valmis tai niin valmis kuin suinkin ja lastenhoitokokemusta minulla on paljon, vaikka ainahan oma lapsi on eri asia. Oma äitini on saanut minut myöskin 20vuotiaana.
Mies on puhunut asiasta hyvin vastahakoisesti ja pitää kannastaan kiinni kynsin ja hampain, hänen päänsä ei siis ole käännettävissä. On jopa puhunut suuntaan "jos pidät lapsen niin pidät sen sitten yksin"
Mielestäni ei ole reilua pyytää valitsemaan yhteisen oman lapsen ja miehen välillä jos hän pyytää minua valitsemaan jo nyt niin entäs tulevaisuudessa? Mieheni on minulle rakas enkä hänestä tai hänen tuestaan haluaisi luopua. Olen myös sanonut etten ole mitään varmaksi päättänyt ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä. Olen valmis pitämään lapsen myös ominpäin, koska mielestäni lapsella olisi oikeus elämään enkä sille mitään estettä näe, en ole aborttia vastaan jos jonkun henkilön tilanne on toinen kuin minun..

Pyydän siis teiltä lukijat mielipiteitä, teidän tilanteitanne / päätöksiännae / kysymyksiäkin. mitenkäs tästä selvitään, vaikka ainahan asioilla on tapana järjestyä :)"

Kyllä minun mielestäni, jos ei ole valmis vanhemmaksi, niin pitäisi sitten jättää seksin harrastaminenkin muille ja pysyä selibaatissa. Tai jos ei halua lapsia ollenkaan, niin hoitaa sopivat toimenpiteet eli putket katkasuun niinkuin sanotaan.. Onko miehesi tiennyt aiemmin tuosta kannastasi että jos tulisit raskaaksi, et halua aborttia? Mielestäni noistakin asioista kannattaa keskustella kun aletaan seksiä yhdessä harrastamaan, koska aina voi käydä vahinko.
Miestä ei voi pakottaakaan isäksi. Itse sanoisin, että en tee aborttia, että erotaan sitten mieluummin. Se on elävä lapsi joka sinun sisälläsi kasvaa, abortti ei ole mikään helppo päätös, eikä myöskään lapsen pitäminenkään ole helppoa mutta harvemmin sitä lasta katuu, kuin aborttia.

Juu ollaan puhuttu jo etukäteen, mutta se oli enemmänkin jutustelua kuin päätöksiä mistään.. Mies on sanonut että haluaa toki olla osana lapsen elämää, mutta helppoa se ei hänelle tule olemaan koska hän ei sitä halua nyt, myöhemmin kyllä.. Erotakkaan hän ei halua, koska haluaisi kovasti jatkaa yhteistä matkaa samoin minä.. Kurjaa vaan kun tässä tapauksessa ei ole joko/tai vastausta eikä yhteistä säveltäkään taida löytyä.. :/
Neuvola-aika varattu parin viikon päähän johon toivoisin että mentäisiin yhdessä, Sillon ollaan jo menossa RV 8 0, pyysivät ilmoittamaan ja perumaan ajan josko toiseen päätökseen tullaan, empä kyllä usko..

"Juu ollaan puhuttu jo etukäteen, mutta se oli enemmänkin jutustelua kuin päätöksiä mistään.. Mies on sanonut että haluaa toki olla osana lapsen elämää, mutta helppoa se ei hänelle tule olemaan koska hän ei sitä halua nyt, myöhemmin kyllä.. Erotakkaan hän ei halua, koska haluaisi kovasti jatkaa yhteistä matkaa samoin minä.. Kurjaa vaan kun tässä tapauksessa ei ole joko/tai vastausta eikä yhteistä säveltäkään taida löytyä.. :/
Neuvola-aika varattu parin viikon päähän johon toivoisin että mentäisiin yhdessä, Sillon ollaan jo menossa RV 8 0, pyysivät ilmoittamaan ja perumaan ajan josko toiseen päätökseen tullaan, empä kyllä usko.."

- Sano miehellesi, että jos hän haluaa olla osana lapsen elämää, niin sitä on oltava alusta asti. Ei sitten, kun miehestä itsestään alkaa siltä tuntua. Ei lapsi ole mikään esine, josta otetaan selvää vasta sitten kun se alkaa itseä kunnolla kiinnostaa.
Miehesi on nyt valittava, joko sinä tai lapsi tai lähtee sitten jonkun muun matkaan.