ihmissuhteistanne tällä palstalla. Eihän täällä ole tarkoitus keskustella raamatusta vaan toisistanne.
Kertokaa ihmeessä kaikki tuskalliset kokemuksenne
jiippiii jaa juu
750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikista vähiten mitään Raamatullista sisältyy tämänpalstan syyttäjä panettelijan " väärän profeetan" evankeliumiin!
Ylpeys on sokaissut hänet. Tuskin nousee enää sieltä ylpeyden ja omankehun mustasta liejusta?
Mutta Jumalalle ei silti mikään ole mahdotonta!
Toivon että Jeesus ilmestyisi hänelle niin väkevästi, että hänen olisi tunnustettava syntinsä ja rakkaudettomuutensä, että voisi viimetipassa vielä saada armon ja pelastua. Mutta pelkäänpä, että se on hänen kohtallaan jo liian myöhäistä. Hän on niin paatunut.
Tuollaiset hurmostelut eivät kuulu keskusteluun raamatusta.
Mitäs hurmahenkisyyttä tuo nyt muka on? Ei ole Lucaan kirjoitus hurmahenkisyyttä!
Sinun oma luulosi vaan ja se ei ole tiedon väärti. Lucas sanoi asian suoraan just niinkuin se on tällä palstalla nähty.
Sellainen ihminen, kuten suni, joka syyttää perusteettomasti lähimäisiään jopa Pyhän Hengen pilkasta, on jo tosi alas vajonnut.
Teuvo Suni tekee sellaista jatkuvasti. Hän vartioi sairaan mustasukkaisesti tätä palstaa ja jos huomaa jonkun Kristuksen oman Raamattullisen kirjoituksen, niin hän saa suorastaan hepulin ja yrittää raivokkaasti tehdä tyhjäksi Pyhän Hengen työn ja Jumalan armon tämän ihmisen kohdalla.
Kirjoituksesi on hyvin todenmukainen, asiaa alusta loppuun.
Tunnen palstan muutaman vuoden ajalta aika hyvin. On ollut murheellista nähdä, miten syvälle pahan valtaan tätä foorumia on viety. Kovin erikoinen ilmiö tämä ei kaiken kaikkiaan ole; onhan Jumalan sanan ja totuuden pilkkaa liki kaikkialla yhteiskunnassa.
Erikoisinta tämän palstan osalta on, että rappion kehittäminen ja alennustilan ylläpito perustuu lähes täysin yhden henkilön työhön.
Palstan rappiotilaa hyödyntää kierolla tavalla joku uskonnollisia ja psykologisia alkeita yhteensotkeva puoskari, jätekasan shakaali.
Oma oletukseni on, että tämänkin aloituksen takana on kokenut vedättelijä ja peruseksyttäjä, nimimerkki ved.2.
Olen saanut läpikäydä kolme todella tuskallista munuaiskivikohtausta, ja todella tuskallisen jänisrutonkin. Mutta tämä tuska menee ylitse kaikkien muiden.
54 Vastausta106 Lukukertaa
"MINUN TODISTAJANI"
Tilaa palstan RSS-syöte
Aloita uusi keskustelu
Poista kirosanafiltteri käytöstä
TeuvoSuni
31.1.2012 07:55
0
"Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."
24 vuotta sitten tämä päivä oli sunnuntai, josta ahtaan portin tuskanhetkien
jälkeen tulikin minun helluntai.
Eilen oli lauantai, ja kun aamulla aukaisin Raamatun sattumanvaraisesti sietlä loisti silmiini tämä Jeesuksen vertaus:
"Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna
viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?"
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi,
sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'."
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä tämä vertaus tarkoitti.
Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa kävin
sitä monta kertaa lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin
kotiin, vielä vuoteessakin tätä vertausta ajattelin
Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan
näkynyt ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin kuulen tutun äänen vajaan kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun
itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo.
Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian,
jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut.
Olin sillä usein Ritvaa uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä
vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Kerran
komennuksella siihen tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tiesin
kostaneeni pahan pahalla. Ja sekin oli tapahtunut jo lähes 20 vuotta sitten
Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt tuo rakkaaksi tullut Jumala
lausuukin minulle kuolemantuomion: "Hakkaa se pois!"
Nyt ymmärsin tuon vertauksen täydellisesti. Minä olinkin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala uhkaakin kuolemantuomiolla.
Tuska vain jatkui:
Silloin alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, jotka vain
muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille?
Näethän, että olen muuten ollut ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle,
ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois."
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut toisella kymmenellä, kun äitini tilasi minulle Joka-Poika lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin. Jäsennumero 640.
Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskellä päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni
ajan ja niin muodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta Saadakseni
tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessäni
kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli toinenkin ääni:
"Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliittosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla."
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois.
Purskahdin rajuun itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus
oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini
sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön:’
"Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat pelastuksen. Niiden
huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä
Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori
ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu,
ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi, mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti, keskellä pimeää tammikuun yötä. Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?"
Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten oli tapahtunut ja kysyin:
"Voitko antaa tämän minulle anteeksi?"
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti
valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa.
Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista.
Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne, kuin kerran lapsena siellä
erämaajärven rannalla, ja Lappeenrannan kirkon näyssä.
Välähdyksen omaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran
ja syntyä taivaan kansalaiseksi.
Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä.
Siinä minunkin syntinen luontoni revittiin pois ja kivisydämen tilalle asennettiin
uusi sydän, johon Kristus tuli Isän ja Pyhän Hengen kanssa ikuisesti asumaan.
Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa
tietä.mutta se tie vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
No jos kerran saa luvan kertoa, niin kerran eräs henkilö sanoi mulle vähän pahasti ja mulle tuli kurja mieli joksikin aikaa.