Jeesus sovitti koko maailman synnit ja siis myös meidän synnit, sinun ja minun. Saamme kiittää Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta siitä hyvästä, minkä suo itsessään!
Jeesus opetti myös meitä kantamaan ristimme ja opetti sen olevan välttämätöntä. Mikä on meidän ristiemme kantamisen merkitys? Onko meidän kannettava ristimme vain oman sielumme pelastumiseksi vaikka Jeesus on syntimme sovittanut oman ruumiinsa haavaojen kautta vuotaneen veren kautta?
Jeesuksen ristin kantamisella oli mittaamattoman suuri motiivi meidän kaikkien edestä, mutta onko meidän ristimme kantamisella vain meidän oman sielun pelastumisen motiivi ja emme edes omia syntejämme voi sovittaa kantaen omaa ristimämme, sillä Jeesus on nekin kantanut omassa ristin kärsimysmaljassa. Kuinka tämä vaikuttaa motivaatioomme kantaa ristiämme, sillä Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. Emme voi ristimme kantamasellla lisätä mitään Jeesuksen sovitustyöhön omasta puhumattakaan toisten puolesta. Syökö tämä miestä ja motivaatiota?
Mitä ymmärrät meidän ristin kantamisen merkityksen ja motivaation, kun kaikki on jo täytetty Jeesuksen sovitustyöllä?
En kirjoita näitä ketään kiusatakseni vaan olen vaan pohtinut asiaa ja pyrin löytämään asian ytimen oman ristimme kantamiseen. Perustuuko oman ristimme kantaminen itsekkyyteen vai onko sillä jotain suurempaa merkitystä omaan tai mahdolisesti toistenkin elämään?
Onko meidän ristin kantaminen jotenkin sidoksissa Jeesuksen ristin kantamiseen vaikka tietenkään meidän ristimme kantaminen tai kantamattomuus ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa Herran Rististä?
Ymmärrän hyvin, että Isän Jumalan tahto on sielujemme pelstuminen ja siten myös meidän ristimme kantaminen, mutta mikä on sen merkitys kun Jeesuksen Risti on kaikki kaikessa syntiemme tähden. Saako meidän ristimme kantaminen aikaan sen Jeesuksen ristin kantamisen merkityksen omalta kohdaltamme vain kantaessamme ristimme sillä kantamattomana ristiämme emme pysty olemaan osalliset Jeesuksen ristin merkitykseen? Tämä voisi loogisesti kuulostaa järkevältä sillä ilman ristimme kantamista emme voi myöskään vastaanottaa Jeesuksen Ristin hyvää sanomaa ja merkitystä, kuten Jeesus opetti myös meille ristimme kantamisen merkityksestä.
Oletko sinä ajatellut tämä meidän ristimme kantamista ja mitä olet siitä oppinut tai kokenut. Jeesuksen haavojen ja veren kautta meillä on syntiemme anteeksiantamus ja parantuminen, kuten on kirjoitettu.
Kunnia ja kiitos Isälle Jeesuksen nimessä.
Jeesus opetti myös meitä kantamaan ristimme ja opetti sen olevan välttämätöntä. Mikä on meidän ristiemme kantamisen merkitys? Onko meidän kannettava ristimme vain oman sielumme pelastumiseksi vaikka Jeesus on syntimme sovittanut oman ruumiinsa haavaojen kautta vuotaneen veren kautta?
Jeesuksen ristin kantamisella oli mittaamattoman suuri motiivi meidän kaikkien edestä, mutta onko meidän ristimme kantamisella vain meidän oman sielun pelastumisen motiivi ja emme edes omia syntejämme voi sovittaa kantaen omaa ristimämme, sillä Jeesus on nekin kantanut omassa ristin kärsimysmaljassa. Kuinka tämä vaikuttaa motivaatioomme kantaa ristiämme, sillä Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. Emme voi ristimme kantamasellla lisätä mitään Jeesuksen sovitustyöhön omasta puhumattakaan toisten puolesta. Syökö tämä miestä ja motivaatiota?
Mitä ymmärrät meidän ristin kantamisen merkityksen ja motivaation, kun kaikki on jo täytetty Jeesuksen sovitustyöllä?
En kirjoita näitä ketään kiusatakseni vaan olen vaan pohtinut asiaa ja pyrin löytämään asian ytimen oman ristimme kantamiseen. Perustuuko oman ristimme kantaminen itsekkyyteen vai onko sillä jotain suurempaa merkitystä omaan tai mahdolisesti toistenkin elämään?
Onko meidän ristin kantaminen jotenkin sidoksissa Jeesuksen ristin kantamiseen vaikka tietenkään meidän ristimme kantaminen tai kantamattomuus ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa Herran Rististä?
Ymmärrän hyvin, että Isän Jumalan tahto on sielujemme pelstuminen ja siten myös meidän ristimme kantaminen, mutta mikä on sen merkitys kun Jeesuksen Risti on kaikki kaikessa syntiemme tähden. Saako meidän ristimme kantaminen aikaan sen Jeesuksen ristin kantamisen merkityksen omalta kohdaltamme vain kantaessamme ristimme sillä kantamattomana ristiämme emme pysty olemaan osalliset Jeesuksen ristin merkitykseen? Tämä voisi loogisesti kuulostaa järkevältä sillä ilman ristimme kantamista emme voi myöskään vastaanottaa Jeesuksen Ristin hyvää sanomaa ja merkitystä, kuten Jeesus opetti myös meille ristimme kantamisen merkityksestä.
Oletko sinä ajatellut tämä meidän ristimme kantamista ja mitä olet siitä oppinut tai kokenut. Jeesuksen haavojen ja veren kautta meillä on syntiemme anteeksiantamus ja parantuminen, kuten on kirjoitettu.
Kunnia ja kiitos Isälle Jeesuksen nimessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala, eli jeesus, syntyi ilman isää mutta oli isä itselleen, uhrautti itsensä niiden puolesta jotka olivat rikkoneet hänen omia käskyjään mutta ei oikeasti uhrautunutkaan vaan palasi itsekseen, eli isäkseen ja pojakseen takaisin taivaaseen missä oli koko ajan ollut.
Ihan selkee homma! Niin ja tässä ne kolehtirahat.
ihan syntymästään saakka Immanuelina ja tarkoittaa ´Jumala kanssamme´.
Jeesus kutsuu sanoen: "Tule".
Ja sitä, joka Hänen tykönsä tulee, Hän ei heitä ulos.
Jeesus kutsuun sisältyy seuraaminen: "Seuraa Minua!"
Koiraihmiset tuntevat hyvin tuon käskyn.
Kun koira on tullut isäntänsä omaksi,
se haluaa miellyttää isäntäänsä.
Kun se tietää, mitä isäntä haluaa sen tekevän,
se on ylionnellinen saadessaan tehdä sen.
Kun isäntä pyytää koiraansa istumaan,
se iskee tapapuolensa maahan siinä paikassa.
Kun se kuulee ilmoituksen "Vapaa",
se ei ole maailman onnellisin, mutta se tietää,
että nyt ei tehdä mitään erityistä, nyt levähdetään vähän.
Mutta heti, kun se kuulee käskun sivulle,
se kiertää isännän vasemmalle puolelle istumaan,
ja odottaa kuumeisesti seuraavaa ilmoitusta:
"Seuraa". Ja sitten mennnään.
Juuri niiden askelten mukaan kuin isäntäkin menee.
Yksikään yhdenkään koiran mieleen
ei tuossa hetkessä ikinä nouse esimerkiksi ajatus,
että odotahan isäntä hetki, käyn ensin hautaamasa luun.
Tuon Uudessa testamentissa olevan seuraa-verbin 'akolutheo'
kantasana on 'keleuthos' eli polku.
Eli tuo kehotus kuuluu:
Lähde liikkeelle. Kulje kanssani. Samaa polkua.
Rintarinnan minun kanssani.
Jeesusta seuraamaan lähteminen oli radikaali ratkaisu.
Asenteella ”salli minun ensin” ei Jeesuksen matkaan voinut lähteä.
Jeesus tyrmäsi seuraajan, joka luuli ainakin yösijan aina löytyvän.
Jeesuksen seuraaminen merkitsee itse asiassa ristin kantamista.
"Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua,
se ei ole minulle sovelias."
Mitä tuosta kärsimyksen puun kantamisesta sitten saamme.
Pietarille Jeesus vastasi näin:
"Totisesti minä sanon teille:
siinä uudestisyntymisessä,
jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella,
saatte tekin, jotka olette minua seuranneet,
istua kahdellatoista valtaistuimella
ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa."
Me siis saamme palkion uskollisuudesta.
Mutta tässä ja nyt Jeesuksen seuraaminen merkitsee myrskyä.
"Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
Ja katso, järvellä nousi kova myrsky,
niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui."
Ja kuitenkin juuri tällä myrskyisellä ja pimeällä merellä
uhkaavien hyökyaaltojen keskellä me olemmekin
Valon lähteen luona ja ainoalla todellisella elämän tiellä.
"Minä olen maailman valkeus;
joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella,
vaan hänellä on oleva elämän valkeus."
Mutta tällä tiellä olisimme täysin hukassa ilman Hyvää Paimenta.
Siksi kuljemme Häntä seuraten niin tiiviisti,
että emme koskaan jää kuuloetäisyyden ulkopuolelle.
Voimme aina kuulla Hänen äänensä.
Ja olemme levollisia kuin lampaat,
jotka kuulevat hyvän paimenensa äänen.
Tiedämme Hänen äänen kuullessamme, että kaikki on hyvin.
Emme ole eksyneet pois Hyvän Paimenemme luota.
"Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä,
ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
Mutta vierasta ne eivät seuraa,
vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
Kun tulemme Hänen tykönsä,
Hän puhaltaa meihin Elämän Hengen.
Ja niin meillä on Hengen korvat kuullaksemme Hänen äänensä.
Ja niin voimme seurata Häntä.
Ja jos sen teemme, me saamme kerran palkkion.
Meidät kruunataan kilpailun voittajina.
Mutta pelastuksemme perusta on
yksin Golgatan ristillä täytetty työ.
Me emme tule Jeesuksen omiksi seuraamalla Häntä.
Mutta kun olemme tulleet Hänen omikseen,
me saamme seurata Häntä.