"Suomi toisin kuin Ruotsi on perustuslaillisesti kaksikielinen maa ja meillä on kaksi yhdenvertaista kieltä, suomi ja ruotsi. Ruotsin kieli ei Suomessa juridisesti ole vähemmistökieli vaan oikeuksiltaan ja asemaltaan täysin yhdenvertainen kieli suomen kielen kanssa."
Tällainen puhe kuulostaa absurdilta. Meillä on ollut toki pieni ruotsinkielinen vähemmistö, joka on saanut uutta verta suomenkielisestä ryhmästä, KOSKA ruotsinkielistyminen on ollut välttämätöntä opintielle lähteneille, ja lisää verta on tullut myös menneiden aikojen maahanmuuttajista, jotka ovat omaksuneet aikansa paremman luokan kielen.
Ei meillä olisi kaksikielistä maata, mikäli ruotsinkieliset olisivat olleet vain kalastajia ja maanviljelijöitä. Mutta ruotsinkielisellä vähemmistöllä oli varallisuutta, valtaa ja koulutusta. He pystyivät järjestämään itselleen etuoikeutetun aseman maailman muihin vähemmistöihin nähden.
On järjetöntä sanoa, että suomen ja ruotsin tulee olla täysin samassa asemassa maassa, jossa ruotsinkielisiä on vain viitisen prosenttia ja heistäkin valtaosa kaksikielisiä tai ainakin hyvää suomea puhuvia. Kyse on tietysti vähemmistöstä, jolla toki on olemassaolon ja kukoistamisen oikeus - vähemmistönä.
Mikäli nykyiset suomenkieliset olisivat viisiprosenttisena vähemmistönä maassa, jossa olisi 90% saamelaisia, tuntuisi todella härskiltä väittää, että suomen kielen olisi oltava samassa asemassa kuin saame ja kaikki 85 miljoonaa saamelaista olisi pistettävä opiskelemaan suomea ihan vain siksi, että suomalaiset esivanhemmat ovat joskus hallinneet tätä maata.
Mihin oikeasti perustuu tämä illuusio kaksikielisyydestä. Eihän kukaan järkevästi ajatteleva voi pitää sitä muuna kuin paperinmakuisena myönnytyksenä vaikeilta ajoilta, jolloin suomenkieliset olivat muutenkin polvillaan eikä edes yliopistoilla saanut opiskella suomeksi. Ne ajat ovat ohi.
Kuvitteellisen kaksikielisyytensä saavat minusta ruotsinkieliset pitää, jos kehtaavat, mutta suomenkielisten pakottaminen opiskelemaan ruotsia ja koko ajan pohtimaan ruotsinkielisten asemaa, on käsittämätöntä. Ei mikään maailman vähemmistö toimi siten. Eikä mikään vähemmistö voi leikkiä enemmistöä kylvämättä negatiivista kuvaa itsestään.
Pitäisi myös avoimesti purkaa se sanaleikki, jota ruotsinkieliset ovat viimeiset sata vuotta harjoittaneet erottmalla suomalaisen ja suomenmaalaisen. Kun ymmärtää, miten ruotsinkieliset keskenään rakentavat rinnaista todellisuutta suomenmaalaisuuden pohjalle, ymmärtää paremmin, miksi heidän on vaikea nähdä maata sellaisena kuin se on, ikiaikaisesti suomenkielisenä maana, jossa on ruotsinkielinen vähemmistö.
Maassa, jossa tulee olemaan jatkossa monia kielivähemmistöjä, yksi kielivähemmistö ei voi julistautua enemmistön kanssa tasaveroiseksi. Sellainen on poissa nimenomaan toisilta vähemmistöiltä.
Tällainen puhe kuulostaa absurdilta. Meillä on ollut toki pieni ruotsinkielinen vähemmistö, joka on saanut uutta verta suomenkielisestä ryhmästä, KOSKA ruotsinkielistyminen on ollut välttämätöntä opintielle lähteneille, ja lisää verta on tullut myös menneiden aikojen maahanmuuttajista, jotka ovat omaksuneet aikansa paremman luokan kielen.
Ei meillä olisi kaksikielistä maata, mikäli ruotsinkieliset olisivat olleet vain kalastajia ja maanviljelijöitä. Mutta ruotsinkielisellä vähemmistöllä oli varallisuutta, valtaa ja koulutusta. He pystyivät järjestämään itselleen etuoikeutetun aseman maailman muihin vähemmistöihin nähden.
On järjetöntä sanoa, että suomen ja ruotsin tulee olla täysin samassa asemassa maassa, jossa ruotsinkielisiä on vain viitisen prosenttia ja heistäkin valtaosa kaksikielisiä tai ainakin hyvää suomea puhuvia. Kyse on tietysti vähemmistöstä, jolla toki on olemassaolon ja kukoistamisen oikeus - vähemmistönä.
Mikäli nykyiset suomenkieliset olisivat viisiprosenttisena vähemmistönä maassa, jossa olisi 90% saamelaisia, tuntuisi todella härskiltä väittää, että suomen kielen olisi oltava samassa asemassa kuin saame ja kaikki 85 miljoonaa saamelaista olisi pistettävä opiskelemaan suomea ihan vain siksi, että suomalaiset esivanhemmat ovat joskus hallinneet tätä maata.
Mihin oikeasti perustuu tämä illuusio kaksikielisyydestä. Eihän kukaan järkevästi ajatteleva voi pitää sitä muuna kuin paperinmakuisena myönnytyksenä vaikeilta ajoilta, jolloin suomenkieliset olivat muutenkin polvillaan eikä edes yliopistoilla saanut opiskella suomeksi. Ne ajat ovat ohi.
Kuvitteellisen kaksikielisyytensä saavat minusta ruotsinkieliset pitää, jos kehtaavat, mutta suomenkielisten pakottaminen opiskelemaan ruotsia ja koko ajan pohtimaan ruotsinkielisten asemaa, on käsittämätöntä. Ei mikään maailman vähemmistö toimi siten. Eikä mikään vähemmistö voi leikkiä enemmistöä kylvämättä negatiivista kuvaa itsestään.
Pitäisi myös avoimesti purkaa se sanaleikki, jota ruotsinkieliset ovat viimeiset sata vuotta harjoittaneet erottmalla suomalaisen ja suomenmaalaisen. Kun ymmärtää, miten ruotsinkieliset keskenään rakentavat rinnaista todellisuutta suomenmaalaisuuden pohjalle, ymmärtää paremmin, miksi heidän on vaikea nähdä maata sellaisena kuin se on, ikiaikaisesti suomenkielisenä maana, jossa on ruotsinkielinen vähemmistö.
Maassa, jossa tulee olemaan jatkossa monia kielivähemmistöjä, yksi kielivähemmistö ei voi julistautua enemmistön kanssa tasaveroiseksi. Sellainen on poissa nimenomaan toisilta vähemmistöiltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ylikorostettu vähemmistö, jonka etu ohittaa enemmistön perusoikeudet.
Se ei ole Etelä-Afrikka 2012, se on Suomi 2012.
Kysymys poliitikoille pitäisi olla, mikä ruotsinkielisissä on NIIN arvokasta, että heille pitää antaa aina etuajo-oikeus. 95 % kansasta ei ole ruotsinkielistä, mutta silti nimenomaan tuo 95 % sivuutetaan, kun ajetaan ruotsinkielisten etuja.
Miksi poliitikot sallivat tämän ? Mitä he saavat vastapalvelukseksi ?
Kertokaa ruotsinkieliset, mikä teissä on niin arvokasta, että teidän etunne ajaa kansan perusoikeuksien ohi. Mikä teissä on niin erinomaista ? Siis sen rahamassin lisäksi ? Minä en ole vielä tätä teidän erinomaisuuttanne kansanryhmänä havainnut. Joitakin yksilöitä tietysti on arvostettava, mutta esim. RKP:n ministerit eivät ole edes "Arvon penaalin" terävimpiä kyniä...
"Kysymys poliitikoille pitäisi olla, mikä ruotsinkielisissä on NIIN arvokasta, että heille pitää antaa aina etuajo-oikeus. 95 % kansasta ei ole ruotsinkielistä, mutta silti nimenomaan tuo 95 % sivuutetaan, kun ajetaan ruotsinkielisten etuja.
Miksi poliitikot sallivat tämän ? Mitä he saavat vastapalvelukseksi ?"
- Nämä ovat kysymyksiä jotka pitäisi selvittää vähän perusteellisemmin - ei riitä, että sanotaan, että Suomi on kaksikielinen maa koska se ei sitä kaiken järjen mukaan ole.
Tilastollisesti Suomi on yksi Euroopan yksikielisimpiä maita joka tarkoittaa sitä, että Suomessa enemmistön kieltä äidinkielenään puhuu enemmän kuin useimmissa muissa maissa. Suomessa suomea puhuvien osuus on reilut 91 prosenttia väestöstä ja melkein poikkeuksetta loputkin sitä osaavat paremmin tai vähän heikommin.
Ovatko persut vieläkin polvillaan käpykaartissa, kun eivät muuta perustuslakia ja kielilakia?
Suomen ja Ruotsin ero on VAIN paperilla. Suomi ei ole yhtään kaksikielisempi maa kuin Ruotsikaan muuten kuin lain mukaan. Tämän tuo siteerattu kommentoija jättää tahallisesti huomioimatta. Ei ole mitään syytä toimia paikkaansapitämättömän lain mukaan, vaan se pitää muuttaa todellisuutta vastaavaksi.
Sitäpaitsi! Perustuslaki ei mainitse mitään Suomen kaksikielisyydestä. Siinä vaan annetaan ruotsille kansalliskieli-NIMITYS. Suomi EI ole virallisesti kaksikielinen maa, kuten parikin asiantuntijaa on sanonut.