ET:n kanssa on helppo kommunikoida. Etusormet yhteen ja sanomaan Nano Nano. Tieto siirtyy tajunnanvirtana humanoidista ihmiseen. Kaikkihan tietävät, että painettuun sanaan ja humanoidiin on uskominen. Vitsi vitsi, ei humanoidit kommunikoi (lähde: putous 2012).
Faktoidit ovat niitä mitä mm. Katainen sujuvasti syöttää normikansalle. Isolla rahalla laaditut faktoidit luovat harhan, että Jyrkin argumentit olisivat valideja. Näin meitä sitten taas jymäytetään. Kiva kiva.
Kadonneen totuuden metsästys vaatii ristiretkeläisiä. Soini on monen mielestä yksi heistä. Kannattaisi kuitenkin ensisijassa kuunnella älykköjen eliittiä, heillä jos kellä on hedelmällisiä visioita rahan ja räyhäämisen palvonnan tilalle.
Vanhan polven älyköistä Yrjö Kallinen toi keskustelussaan "elämmekö unessa" (löytyy esin youtubesta) hyvin esiin ihmisen raadollisuuden ja ihmiskunnan oirehtimisen. Ihmisluonne ei valitettavasti ole rahtuakaan kehittynyt noista ajoista, henkinen kehityksemme - rohkenen väittää -, on jopa taantunut Kallisen ajoista ja tämä siksi, että kiireinen elämänrytmi on liki tyrehdyttänyt ettisten pohdintojen jatkumon normikansan ajuskopissa. Annetaan nyt Yrjö Kalliselle pitkä puheenvuoro: Elämän syvyysaspektin arviointia:
http://www.youtube.com/watch?v=DonVWqV1_Zs
Faktoidit ovat niitä mitä mm. Katainen sujuvasti syöttää normikansalle. Isolla rahalla laaditut faktoidit luovat harhan, että Jyrkin argumentit olisivat valideja. Näin meitä sitten taas jymäytetään. Kiva kiva.
Kadonneen totuuden metsästys vaatii ristiretkeläisiä. Soini on monen mielestä yksi heistä. Kannattaisi kuitenkin ensisijassa kuunnella älykköjen eliittiä, heillä jos kellä on hedelmällisiä visioita rahan ja räyhäämisen palvonnan tilalle.
Vanhan polven älyköistä Yrjö Kallinen toi keskustelussaan "elämmekö unessa" (löytyy esin youtubesta) hyvin esiin ihmisen raadollisuuden ja ihmiskunnan oirehtimisen. Ihmisluonne ei valitettavasti ole rahtuakaan kehittynyt noista ajoista, henkinen kehityksemme - rohkenen väittää -, on jopa taantunut Kallisen ajoista ja tämä siksi, että kiireinen elämänrytmi on liki tyrehdyttänyt ettisten pohdintojen jatkumon normikansan ajuskopissa. Annetaan nyt Yrjö Kalliselle pitkä puheenvuoro: Elämän syvyysaspektin arviointia:
http://www.youtube.com/watch?v=DonVWqV1_Zs
Vastaukset 22
Vanhimmat
Paljolti - en kuitenkaan varauksitta kaikkeen - sanomaasi yhtyen kuuntelin linkistäsi tuon Kallisen puheen. Siitä haluan sanoa, että todella hieno puhe, syvällistä viisautta. Kuuntelin aivan herkistyneenä naisystäväni katsoessa samanaikaisesti toisessa huoneessa jotakin Emmerdalea.
Kallinen oli varmaan viisaimpia miehiä, mitä meillä on ollut, ainakin minun muistini aikana. Vaikka hän oli sosialidemokraatti, hän nautti suurta arvostusta yli puoluerajojen. Arvostin häntä minäkin, vaikka hänen eläessään olin vielä sotilas, enkä tietenkään voinut täysin yhtyä hänen pasifistisiin näkemyksiinsä.
Kallinen oli itseoppinut, kouluja käymätön mies, mutta erittäin oppinut hän oli. Edesmennyt Erno Paasilinna – myös kouluja käymätön, itseoppinut ja älykkönä arvostettu mies – on sanonutkin, että ”oppineita ovat vain itseoppineet, muut ovat opetettuja”;))
Wkipediassa Kallisesta sanotaan:
>> Kallinen toimi vuosikymmenien ajan osuuskauppaliikkeen valistustyöntekijänä ja hänet muistetaan sytyttävänä puhujana. Kouluja käymätön, itseoppinut työväenmies ja pasifisti päätyi lopulta opetusneuvokseksi ja puolustusministeriksi vaikka ei itse koskaan tarttunut aseeseen.
Itse opin tuntemaan Kallisen ajatuksenjuoksua jo nuorena, sillä äitini oli joitain vuosia Suomen Teosofisen Seuran sihteerinä ja Kallinen aikansa merkittävä teosofi. Vaikuttava persoona. Hän on osaltaan vaikuttanut kokonaisen sukupolven suhtautumiseen niin sodan ja rauhan kysymyksiin kuin henkisen olemuksemme merkitykseen.
En olisi uskonut että kukaan palstalla jaksaisi kuunnella linkkiäni läpi, yllätyin positiivisesti.
Alkoi jotenkin ehkäpä jotenkin sahamanismitisesti?, ja sitten oli inkarit, ja haamut, ja mikä tarkeintä, täytyy itselleen myöntää ettei ole ihan täyspäinen.
Tuohon intiaanijuttuun kertoi eräs kaverinikin aivan hiljattain perehtyyneensä hieman pintaa syvemmälle.
Ei Katainen joutane noihin paneutumaan, ja onko koskaan edes yritänytkään, jos on vain lukenut money money money kirjoja.
Itselläni on joitain pinta raapaisuja noistakin asioista, mutta ei mitenkään niin kehumisen arvoisesti.
Jörn Donner sanoi, että lukeminen kanattaa aina. Pitäisi myöskin osata kuunnella, ja antaa aikaa ajatuksilleenkin.
Jostakinhan se pitää kokkarinkin ohjeet saada/oppia. Jos ei muuten, niin itse kokeilemalla:)
Siinäpä kysymys "elämmekö unessa".
Kuinkahan moni toivoo ahdigossaan, että kaikki olisikin vain unta.
Epäilen että aika moni.
Kyllähän toki tuollaista puhetta kuuntelee vaikka kuinka pitkään. Erityisen vaikuttavaa minusta oli Kallisen puhe siitä, että etenkin toinen maailmansota osoitti, että meissä ihmisissä on edelleen jäljellä luolamies, sivistyneimmissäkin ihmisissä ja kansoissa. Mutta kun meillä nykyisin on niin paljon tehokkaammat aseet kuin luolamiehellä oli, niin aikaansaamme hirvittävästi monikertaisemman tuhon. Sen osoittivat maailmansodat, varsinkin toinen maailmansota. Jossa myös ja etenkin suuri sivistyskansa Saksa on surullinen esimerkki siitä, millainen barbarismi senkin kansa sielussa piili. Keskitysleirit ja miljoonien juutalaisten kaasuttaminen niillä on minusta inhottavuudessaan kaikkein kauimpana ihmisyydestä olevaa.
Olen tainnut täälläkin – ehkä historian palstalla – toistella suuren saksalaisen ajattelijan Friedrich Nietzschen sanomaa: ”olen usein tuntenut suurta surua ajatellessani kansaani: niin loistavia yksilöinä, ja niin surkuteltavaa joukkona”. Ja jo 1900 kuollut Nietzsche ei edes vielä tiennyt, millainen tyyppi, Adolf Hitler, saisi tuon sivistyskansan otteeseensa ja tekemään noita hirmutekoja niin, että oppineet tiedemiehetkin palvoivat tuota epäonnistunutta taiteilijaa ja kenraalitkin pitivät tuota ensimmäisen maailmansodan korpraalia sotilaallisena nerona.
Vavahduttavana esimerkkinä ihmisen julmuudesta ja hulluudesta Kallinen otti esille Josif Stalinin, ja edelleen hänen esille tuomanaan sen irvokkuuden, jolla ihmiset palvoivat tuota hirviötä, joka oli tapattanut omaa kansaansa, ”aateveljiäänkin” jopa paljon enemmän kuin Hitler juutalaisia. Hyllyssäni on kirja ”Kommunismin musta historia”. Sen esipuheessa sanotaan: ”Vaikka etenkin kansallissosialismin synnit ovat veriruskeat, niiden kesto, maantieteellinen ulottuvuus ja uhrien määrä (vaikkapa ajan lyhyyden takia) jäivät paljon vähäisemmiksi kuin sosialismin toisen väkivaltaisen laidan rikosten.”
Entisenä sotilaana en ole pasifisti siten kuin käsitteellä yleisesti ymmärretään. Mutta tosiasiallisesti sotilaissa on paljon todellisempia pasifisteja, kun he tietävät ja ymmärtävät, miten kauheita onnettomuuksia sodat ovat, ja sotilaat ovat olleet merkittävässä asemassa luotaessa niitä estääkseen sellaisia järjestöjä kuin esim. Nato on. Silti yhdyn Kallisen ihmettelyyn siitä, että miksi maailman suurvalloilla täytyy olla niin hirmuinen määrä sellaisia aseita, kun jo pienellä osallakin niistä voitaisiin tuhota koko maailman sivilisaatio ja kaikki ihmiset.
Kallisen puhe on jo vuodelta 1969 ja monet hänen esille ottamansa asiat ovat jo menettäneet pohjansa, kun ei ole enää sitä Neuvostoliittoakaan ja sen luomaa kommunistista blokkia, mutta hänen ydinsanomansa on ajatonta, yhtä totta tänään kuin silloinkin. Totta on myös Kallisen puheessaan usein toistelema toteamus: ”olemme unessa”. Minusta tuo totuus tulee hyvin usein esille tälläkin palstalla. Toivoisinpa todella monen muunkin tuon Kallisen puheen kuuntelevan!
Pieni lisäys vielä:
Kun tuossa tuli esille Hitler ja Stalin, niin heihin liittyen palautui mieleeni jostain lukemani (en muista mistä, ja kenen sanomana) toteramus:
"Jos Stalinia ei olisi potkittu pois pappisseminaarista ja jos Hitler ei olisi reputtanut Wienin taidekoulun pääsykokeissa, maailma olisi säästynyt hyvin paljolta pahalta".
Kommenttisi Kallisen puheesta vastaavat pitkälti myös omia tuntojani.
'
"Jos Stalinia ei olisi potkittu pois pappisseminaarista ja jos Hitler ei olisi reputtanut Wienin taidekoulun pääsykokeissa, maailma olisi säästynyt hyvin paljolta pahalta".
Itse ajattelen näin päin, että kauheuksilta ei ehkä kuitenkaan olisi täysin vältytty, sillä molempien toiminnalle oli selkeä sosiaalinen tilaus.
'
Palatakseni aloitusaiheeseen, Kataisen tapa julkistaa ajamiaan asioita on kunnioitettavan määrätietoinen ja jämäkkä. Vaihtoehdottomuudellaan hän lumoaa kuulijoitaan. Tämä jämäkkyys sopii erinomaisesti kokoomuksen henkisen veturin pirtaan, mutta pääministeriltä edellyttäisin avarakatseisempaa ja keskustelevampaa asennetta yhteisten asioiden hoidossa. Tämä koskee koko hänen tähänastista pääministerikauttaan.
'
P.s. Ahvenanmaalla on saari nimeltä Långvägskär, Kökarin Österbyggestä kaakkoon. Koska olen vaari ja tällä vaarilla pitää olla saari, niin se on se ;-)
Yksi humanoidiksi paremmin kuin ihmiseksi luokiteltava näyttää sinulle jo vastailleen noilla faktoideillaan. Tuon humanoidin käyttäytyminen todistaa osaltaan räyhäämiseen perustuvan käytösmallin elävän ja voivan hyvin. Hän myös osoittaa, kuinka yksinkertaisen ihmisen psyyke jotenkin tarvitsee yksinkertaistettuja faktoideja.
Kallinen on ihan hyvä puhuja.
Otit Soinin esiin.
Huomasin A-studiosta, että Soini on alkanut jo valmistautumaan seuraavaan hallitukseen osallistumiseen. Hän antaa Kepulle vapaat kädet rähjätä kuntauudistuksesta ja pysyy itse taustalla. Näin hän voi mennä seuraavaan hallitukseen sillanrakentajaksi. Soini on viisas mies.
Soini voi olla tulevaisuuden menestyjä. Mitä kapiin tulee, on hän elämää monelta kantilta nähnyt yli 70 vuotias mies. Olkoonkin omahyväinen, mutta keskity omiin kirjoituksiisi, älä kanssakirjoittajan herjaamiseen.
T. Aslan.tsto:n tytöt
Niin, eihän tuossa Kapia mainittu, mutta Kapiksi tunnistit silti. Kuvaavaa, eikö vaan
Totuutta ei varsinaisesti ole, sen olemassa olo ei ole inhimillisessä maailmassa mahdollista. Yrjö Kallinen käytti esimerkkinä totuudesta "jumalan kasvojen" näkemistä, jos nyt tuo intialaisen viisauden oikein tulkitsee. Jumalan kasvojen näkeminen ei kuitenkaan ole edes osa totuutta, se on harhaa kuten muutkin. Ei ole olemassa yhtä totuutta ja koska näin monimutkaistuvassa maailmassa yhä varmemmin on asianlaita, silloin totuuden etsiminen johtaa väistämättä osatotuuksiin ja (usein) yhä varmempiin harhaluuloihin.
Olisi hyvä tunnustaa, että totuuksia on paljon, jopa niitä perimmäisiä totuuksia joita ihmiskunta on kautta historiansa etsinyt. Ihmisten kulttuurit ja niiden perimmäiset totuudet ovat erilaisia, niissä ei kuitenkaan yhdessäkään ole perimmäistä totuutta löydetty, uskomukset eivät ole totuuksia, ne eivät sitä luonteensa vuoksi voi sitä olla.
Mikäli Kallisen puheenvuorosta voi jotakin tärkeää ottaa opikseen, se on se oivallus, että kaikki faktoina pitämämme kulttuurilliset piirteen ja myös uskonnolliset traditiot perustuvat puutteelliseen tietoon ja harhakäsityksiin. Oivaltaminen oman tietämyksen rajallisuudesta ja kulttuurimme ohuisuudesta on tärkeä sikäli, että näin oppisimme kunnioittamaan heitä, joiden käsitykset omastamme varsin paljon eroavat. Mikään ei ole niin vaarallista kuin se, että ajatellaan totuuden olevan löydettävissä ja koska tämä näkökulma pitää sisällään sen, että totuus olisi piileksimässä jossakin ja jollakin, näin ajatellen matkamme on kivetty harhoilla ja tappio on väistämättä edessä.
Kataisen totuus on osa totuutta, se on kuitenkin varsin perusteltu. Nykyinen yhteiskuntajärjestelmämme toimii tietyin mekanismein ja koska tämä talousmalli on meille tuttu, silloin on varsin ymmärrettävää, että yhteiskuntarakenteita näillä faktoilla pyritään pitämään ennallaan.
Kyllä nykyisin varsin paljon asioita pohditaan, eettisyys on jopa kaupallistentoimijoiden agendalla, kaikki mikä voidaan markkinoida, se tehdään. Moraalimarkkinat ovat olleet kautta historian kannattavampia liiketaloudenmuotoja. "Jos haluat rikastua, perusta uskonto, näinhän tämä edelleenkin toimii.
Mielenkiintoinen toteamus, että inhimillisessä maailmassa "totuutta ei varsinaisesti ole". Enpä tuota allekirjoita ainakaan karvoineen, vaikka vinha perä siinä saattaa kyllä olla... Annoit viljalti lisää pohdittavaa yliskammarini rusinoille.
Ihmisellä on ainoastaan usko.
Toiset uskoo että jumalaa ei ole, Toiset taas uskoo että on. Toiset taas uskoo tieteelisen totuuden kehitysoppi on oikea, toiset taas uskoo että Raamatullinen kehitysoppi on oikea.
Toiset uskoo jumalallisen kuntauudistuken pelastavan Suomen, Toiset taas uskoo että pienkuntamalli on parempi. Toiset uskoo että Euroopan ytimiin meneminen on paras toiset taas että se on tuhin tie.
Siis kaikkihan perustuu Uskoon. Niitä uskomuksia yritetään sitten todistella oikeiksi kaikella tutkimuksella ja matemaattisilla esimerkeillä ja faktoilla.
Aina löytyy joku "Fakta" jolla toisen Usko saadaan todistettua pätemättömäksi tai huuhaaksi.
Kyse on Vain siitä mikä osapuoli pystyy junttamaan omat faktansa äänekkäämmin julkisuuteen.
Pohjimmiltaan ihmisillä on ainoastaan kaksi elämälle välttämätöntä asiaa, jos ajatellaan henkistä hyvinvointia ja elossa säilymistä. Elämän jatkumisen perustalla on aika ja toivo, ellei molempia ole, silloin ihminen menehtyy. Ajan käsittämiseen on luotu varsin monia mekanismeja ja koska tällöin astutaan varsin vahvasti uskomusten alueelle, en käsittele tätä osiota nyt.
Ihminen ei jaksa elää ellei toivoa ole ja koska toivo on varsin hauras ja vaatii tuekseen "tosiasioita" faktoja, niitä luodaan silloin erilaisin perustein, syntyy uskontoja ja uskomuksia. Aivotutkimuksin on todettu, että osalla ihmisistä on mahdollisuus (tarve) kokea uskonnollisia tunteita, osalla aivoista tätä osio puuttuu. Jos laumabiologiaa ajatellaan, silloin uskonnollisen haltioitumisen voi ajatella vahvistavan yhteisöllisyyden tunteita, biologisesti varsin tarpeellinen taito siis. Osa ihmisistä ei pysty vahvoihin uskonnollisiin tunteisiin, käsitettä "jumala/uskonto" on siis lähestyttävä tutkien.
Vahvat faktat ovat vaarallisia ihmisten käsissä, koska oikeassa oleminen antaa -joidenkin mielestä oikeuden siihen, että erimieltä olevat ja erilaiset ihmiset eivät ole inhimillisiä ja ihmisoikeuksien piirissä. Suomessa tämä -oikeassa oleminen näkyy mm. suhtautumisessa homouteen. Nähdään oikeaksi riistää ihmisiltä heidän ihmisoikeutensa, koska erilaisuus ei omaan ahtaaseen maailmankuvaan sovi. Suvaitsevaisuutta vaaditaan, vaikka uskonnollisten fundamentalistien suvaitsevaisuus ei riitä edes siihen, että toiset eläisivät omalla tavallaan juurikaan muiden elinpiiriä pienentämättä.
Faktat ovat mielenkiintoisia spekulaation aiheita, kuitenkaan meillä kenelläkään ei ole yhteiskunnallisia tai poliittisia faktoja hallussa, on vain enemmän tai vähemmän oikeaksi osuvia arvioita. Vanhasen/Kiviniemen hallitusten ongelmana oli se, että luultiin totuuden olevan sen, mitä suuret Euroopan-valtiot sen kertoivat olevan. Opportunismia ei nähty, eikä sen olemassa oloa tunnustettu. Nykyisen hallituksen toivoisi olevan hieman viisaamman, myös meidän on maamme etuja ajettava, muutoin menetämme sen toivon johon valtiotkin elämänsä lopulta perustavat.
Ajattelun aihetta annoin minullekin, asioita joita pitää sinänsä itsestään selvinä on joskus vaikea perustella.
Perimmäisistä asioista totuutta on etsitty monin eri keinoin, meditaatio, rukous, jumalien johdatus, eri keinoin hakeutuminen haltioituneeseen tilaan, Jiddu Krishnamurtin menetelmä ajan ja ajattelun pysäyttämiseksi kuuluu tähän samaan kategoriaan. Kaikki menetelmät joita käytetään "perimmäisen totuuden" löytämiseen, perustuvat joko siihen ajatukseen, että on olemassa jumalinen tieto itsen ulkopuolella ja/tai se on jokaisessa ihmisessä löydettävissä oikealla tekniikalla. Rationaalisesti ajatellen näkemys siitä, että kokonainen tieto odottaa vain löytämistään, vaikuttaa hankalalta, etenkin kun jo tiedon laadusta on yhtä monta mieltä, kuin on uskomustakin.
Tieto on laadultaan kasautuvaa, etsimme siis tietoa ja mitä enemmän on vanhaa kerrostumaa alla, sitä helpompaa on uuden omaksuminen. Jos Humen giljotiinia käyttää ajattelunsa pohjana, silloin voi kohtalaisen varmasti vakuuttua siitä, että pohdinnoissaan eteenpäin pääsee. Ongelma on kuitenkin se, etteivät ihmiset -ilman sosiaalista peiliä voi kovinkaan pitkälle yksityisajattelussaan päätyä.
Eksistentiaalinen tyhjiö ei ole se mekanismi joka tietoon johtaa, ei, ellei ajattelun tueksi ole vuorovaikutussuhteita. Vuorovaikutussuhteiden ongelmana on se, että mielipiteet ovat aina väritettyjä jotenkin. Miten valita se oikea "totuus" tästä mielipiteitten tulvasta, valintaan väistämättä vaikuttavia tekijöitä on oman kulttuurinen näkemys ja myös omat ennakkoluulot. Totuus muodostuu siis synteesistä ja näin siinä on paljon erilaisia mielipiteitä, faktoja, uskomuksia ja näin ”totuus" on väistä osatotuuksien summa.
Summa summaurun, mikäli hylkäämme "jumalaisen" johdatuksen, puhdas tieto jää ihmisiltä saavuttamatta. Saavuttamattomuus ei suinkaan merkitse sitä, ettei totuutta kannattaisi etsiä, on kuitenkin välttämätöntä huomioida ihmistiedon rajallisuus, koska vain näin pystymme suvaitsemaan niitä totuuksia joita toisilla on. Ihminen, jolla on oikea totuus hallussaan, on fundamentalisti, tämän tyyppiseltä arvomaailmalta on hyvä varjeltua.
Niin siinä juttelee viisaita saitin älyköt. Sulassa sovussa entinen city-keskustalainen Lappeenrannan Mara ja entinen kova vastustajansa kapi . On löytäneet yhteisen sävelen. Tietysti niinpä niikuttaja myös tuo mukaan oman vielä suuremman viisautensa. suuren viisautensa. Somaa. mutta miksi te sitä viisauttanne tänne tuotte, ei me tyhmät keputollot sellaisesta mitään ymmärretä. Ei varsinkaan siitä sosialistisesta viisaudesta, jota varmaan on linkissäsi. En viitsi sitä avata, teidän viisaudessa tällaiselle tyhmälle keputollolle on tarpeeksi. Vähän liikaakin, pyrkii yököttämään.
Tämän tyyppiset viestit herättävät monia kysymyksiä, oleellisin niistä on kuitenkin se: Mikä on tarve ilmaista mielipiteensä, jonka sisältö on tämän kaltainen? Kysynkin nyt kun - et kertomasi mukaisesti avannut linkkiä ja Sinulla ei ole nähtävästi lainkaan ymmärrystä siitä mistä keskustelaan, niin mitä lisäarvoa ajattelit töksäytyksesi tuovan tähän keskusteluketjuun?
Normaalisti ihmiset toimivat näin, mikäli keskustelunaihe ei kiinnosta, tai tietoa asiasta ei ole riittävästi, he jättävät aiheen sikseen ja ryhtyvät keskustelemaan jostakin muusta. Keskustelupalstat muodostavat varsin mielenkiintoisen poikkeaman ihmisten normaalista sosiaalisesta käyttäytymisestä, yllä oleva kommentti on siitä varsin edustava otos.
Mikäli yököttää, silloin ei kannata viestejä lukea, niiden ohittaminen ei ylivoimaisen vaikeaa ole.
Keskustapalstan aihe on, keskustele Keskustan politiikasta ja nimenomaan tästähän tässä vi8estiketjussa on kyse. Politiikka on käsitteenä varsin laaja, sitä ei ole pelkästään tupailtojen rupattelu
Viisasta puhetta, kaikissa viesteissäsi, jotka lukaisin läpi.
Totuus on todellakin joustava käsite asioissa, joita tuot esille. Niissä siis on monia ”totuuksia#”, joista monet ovat pohjimmiltaan harhaa. Politiikka myös on alue, jolla niitä monia ”totuuksia” on”, se nähdään nytkin vaikkapa kotimaamme politiikassa eri puolueiden toisistaan kovin poikkeavina ”varmoina totuuksina” monissa asioissa. Hyvin selvästi se nähdään myös tällä palstalla, jossa mielipiteiden esittäjillä on omia ”totuuksiaan” asioista kuin asioista, jopa toisista keskustelijoista, kun esim. minut jotkut näkevät punikkina, eräät toiset kauheana kapitalistina; ihmeellisintä on, että saman puolueen – siis kepun – eri kannattajilla noita molempia näkemyksiä minun vaatimattomasta persoonastani on.
Mielestäni on kuitenkin olemassa myös ehdottomia totuuksia. Sellaisia ovat mm. tunnettujen sotien lopputulokset, myös se, että Kreikalla menee nyt huonosti, ja myös vaaliemme lopputulokset, jotka vääjäämättä ovat kertoneet, mitkä puolueet tai kuka presidenttiehdokas saivat suurimman kannatuksen. Kaikkien noidenkin ja monien muiden varmojen totuuksien syistä sitten esitetään erilaisia ”totuuksia”. Varmin totuus on, että jokainen meistä kuolee, eli ”elämme – siis kuolemme”. Mutta onko kuoleman jälkeistä elämää vai ei, se on jo uskon asia, mutta monelle se usko – kumpi tahansa – on ehdoton totuus. Piispa Juha Pihkalan ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan kirjan ”Nurkkaan ajettu Jumala?” loppukirjeessään skeptikko – ei ateisti – Valtaoja toteaa tuonpuoleiseen uskovalle Pihkalalle ”kuolemamme jälkeen toinen meistä yllättyy”. Hyvin lohkaistu!
Viisaasti puhut tuolla edellä toivon välttämättömyydestä ihmiselle elämän perusedellytyksenä. Joillekin toivo jostakin on toinen kuin eräille toisille, mutta välttämätön se kaikille on. Tähän ikään ehtineelläkin miehellä on vielä elämälle enemmän toiveita kuin sillä eräällä haastatellulla vanhalla miehellä, jolla oli vain toive, että saisi kuolla terveenä.
Nuo pitkät, hyvät viestisi syvällisine ajatuksineen antaisivat aihetta paljon enempiinkin pohdintoihin, mutta rajani tuntevana ja tämän tilankin rajoittavana en niihin nyt ryhdy. Ajatuksia niistä kyllä mieleeni jää. Erittäin hyvä ja opettava on myös tuo viestisi, jolle tämän vastaukseni laitan, mutta tuskinpa opetus menee perille, jos torjunta on niin voimakasta, joka estää avaamasta avaajan laittamaa linkkiä, jossa puhuttu meidät muutamat inspiroivat myös omia ajatuksiamme esittämään.
Suhtaudun hieman skeptisesti ehdottomiin totuuksiin, aivan ehdottomat totta -yhteiskunnallisessa ja poliittisessa merkityksessä- on ainoastaan pintaraapaisut. Viime sotien lopputuloksen toki tiedämme, mutta aika paljon on vieläkin tietämättä. Sotahistoria on voittajien kirjoittamaa ja näin se on aina hieman tarkoituksenmukaista, sotasalaisuudet ovat eräs vääristellyn totuudenmuoto. Kreikka on hankalassa tilanteessa, mutta onko kreikkapaketti suunnattu maalle, vai pyrittäkö tukien avulla pelastamaan Eurooppalainen finanssijärjestelmä? Olisiko mahdollista se, että kreikkalaiset pärjäisivät paremmin -avutta?
Olen aikoinaan lukenut varsin paljon, Franklin toisen maailmansodan jälkeen kehittämää logoterapiaa. Victor Franklin kokemukset keskitysleiriltä todistavat vääjäämättä, kuinka tärkeää on toivo. Toivoin voi pukea rakkauden, uskonnollisuuden, sosiaalisuuden tms. kaapuun, mutta lopulta toivosta on kyse.
Franklin mielenkiintoinen havainto on myös se että elintason nousun jälkeen massat valtasi eksistentiaalinen tyhjiö. Varsinkin amerikkalaista yhteiskuntaa tämä ilmiö on koskettanut, toki myös muita teollistuneita maita. Perinteiden väistyttyä ihminen ei tiedä enää, mitä haluaa vaan oli aloitteeton ja kopio toisten käyttäytymistä, syntyi ns. idolien valtakausi. Äärimmäistä tyhjyyden tunnetta voi täyttää monin eri tavoin, eräs tapa on ryhtyä sotimaan, mikäli sodan siirtää kauemmaksi omasta maasta, silloin on mahdollista etäännyttää kärsimys, mutta saada myös sankaritarinoista sisältöä elämäänsä.
Siteeraan W.V. Baeyeria:< ihmisyys ei koskaan voi olla ilman toivoa ja uskoa edessä olevaan täyttymykseen. Uskominen on ihmiselle luonnollista ja ominaista ilman opinkappaleitakin
sonnimies on rehellinen
"teidän viisaudessa tällaiselle tyhmälle keputollolle on tarpeeksi. Vähän liikaakin,"
Enpä ole viime päivinä palstalla juuri pistelehtinyt, ainoat puheenvuoroni taitavat olla tällä avauksella. Siksi nyt pistäydyin katsomaan, kun aamulla pistäytyessäni ja yhden viestin heittäessäni avauksella oli jo jonkin verran mielenkiintoista keskustelua.
Eihän tuo avaus sitä tälle palstalle tyypillistä "kamaa" ole, harvoin itsekin noin syvällisiä pyrin tänne tarjoamaan - jos pystyisinkään - mutta oletin, että keskustelua olisi tullut silti paljon lisää, myös monilta muilta kuin debattiin jo aluksi osallistuneilta. Niin ei näy tapahtuneen. Olisikohan abvaus ollut liian syvällinen niin, ettei se avautunut ainakaan palstan ahkerimmille?
Olisi ollut kiva kuulla esim. Mielipidepankin, Pystyyn_kuolleen ja Seppo_Ilmarisen mielipiteet, mainitakseni vain henkilöt, jotka tunnen ajattelu- ja keskustelukykyisiksi ja oletettavasti he tiedonhaluisina ihmisinä olisivat mielellään ja kyllästymättä kuunnelleet myös tuon Kallisen pitkän, viisaan puheenvuoron. Ehkä he eivät ole tuota avusta huomanneet, kun en äkkivilkaisulla näe heidänkään olleen palstalla ihan viimeaikoina. Ehkäpä – toivottavasti – saamme kuulla noista esillä olleista asioista mielipiteitä vielä myös heiltä ja miksei muiltakin, joiden henkinen kapasiteetti sellaisten esittämiseen riittää.
Mutta minä voin mahdolliseen debattiin yhtyä vasta ylihuomenna, kun huomenna lähden naisystäväni kanssa pienen evp-porukkamme mukana käymään Tallinnassa eli läheme külastama Tallinnas.
Miksi tänne tuollainen? Ei tämä ole mikään älykköjen keskustelukerho. Tämä on palsta, jonka enemmistö on kepulaisia, ei mitään sivistyneistöä.Se pitää ottaa huomioon keskustelujen avauksessa.
Maakaasu ja niinpä niin ovat viisastelemassa väärällä saitilla.
Kapu on oikeassa seurassa täällä.
Kysynkin nyt, mitä varten niinpä niin osallistuu poliittiseen keskusteluun? Hänen paikkansa on muualla? ? Näin on näreet