kuulin sivukorvalla tupakkakopissa kahden äijän puhuvan maailmanmenosta. jäi mieleen mitä toinen sanoi; "asiat alkoi menee persielleen kun teollisuuskapitalismi muuttui finanssikapitalismiksi"
en osallistunut keskusteluun mutta piti jo aikaa takaperin pistää aiheesta avaus tänne mutta kun alan ikääntyä niin unohdin. nyt muistin.
mitä mieltä palstalaiset? minulle tulee mieleen termistä finanssikapitalismi toimimattomuus ja illuusio. tulee mieleen se, että rahaa ei enää nähdä, ei ole olemassa oikeita asioita. ei mitään tervettä. mieleen juolahtaa virtuaalisuus; sitä, että kaikki on mielikuvaa; osinkoja, pörssikursseja, korkoja, takaamisia, vakuuksia ja lainaamisia. vääristyneisyyttä, epämääräisyyttä, kieroutuneisuutta; tulee mieleen, että kun salon kaupungissa tuhannelle ihmiselle annetaan potkut niin potkun antajan pörssikurssi nousee hetkellisesti ennenkuin taas syöksyy. tuhat ihmistä herran haltuun ja kaksi keinottelijaa saa hyötyä. näin ideana. ei tämä homma voi toimia pitkän päälle. ennen kapitalisti sitoutui rahan tekemiseen: oli kunnia-asia jotta työvoimansa pärjäsi myös. nyt ei puhettakaan moisesta; mutta miten voi edes odottaa, että asiat pysyvät ennallaan jos yhden rikastuminen vaatii tuhannen kurjistamista?
miten maat kautta maanpiirin ja firmat koko telluksesta ovat vajonneet näin alas? onko kapitalismi vaan kertakaikkiaan nykyisessä muodossaan tulossa tiensä päähän?
juttelin tässä joku aika sitten yrityksen johtamisesta erään ekonomin tai mikä lienee merkonomin kanssa; meillä oli aiheena työnjohtaja. tämä rahanpalvoja väitti, että nykyaikana riittää se, että johtaja saa työvoimansa liikkeelle. että hän on hengenherättäjä. minä siihen - vanhana työnjohtajana - sanoin, että paskaa; työntekijät tekevät tässä maailmassa ja tässä yrityskulttuurissa parhaansa ja täysillä mutta jossain kulkee raja osaamisen suhteen. silloin nimenomaan työnjohtajan täytyy olla se henkilö, jonka hihaa työntekijä voi tulla nykimään ja sanomaan hänelle, että "hei, nyt tuli tenkkapoo. kerro sinä miten tästä eteenpäin". työnjohtajan täytyy olla se tukipilari jolta tulla neuvoa pyytämään ja johon voi luottaa. työnjohto ei voi olla joku konsultti, joka saa esiin työntekijän sisäisen sankarin ja hänen henkiset kyvyt. nyt on varmaan parikymmentä vuotta menty eteenpäin tällä metodilla, että tiimit on kaiken aa ja oo ja pomo on joku keskustelun ylläpitäjä ja hengen nostaja. tässä ollaan parikymmentä vuotta katsottu kuinka työpaikat siirtyy halpamaihin. ammattilaisuus ollaan kadotettu ja virtuaalisuus on tullut tilalle; silmänkääntötempuilla tähdätään siihen, että osakekurssit kääntyy nousuun. ollaan unohdettu ammattimaisuus millä pörssikurssit saataisiin terveellä pohjalla nousuun.
en osallistunut keskusteluun mutta piti jo aikaa takaperin pistää aiheesta avaus tänne mutta kun alan ikääntyä niin unohdin. nyt muistin.
mitä mieltä palstalaiset? minulle tulee mieleen termistä finanssikapitalismi toimimattomuus ja illuusio. tulee mieleen se, että rahaa ei enää nähdä, ei ole olemassa oikeita asioita. ei mitään tervettä. mieleen juolahtaa virtuaalisuus; sitä, että kaikki on mielikuvaa; osinkoja, pörssikursseja, korkoja, takaamisia, vakuuksia ja lainaamisia. vääristyneisyyttä, epämääräisyyttä, kieroutuneisuutta; tulee mieleen, että kun salon kaupungissa tuhannelle ihmiselle annetaan potkut niin potkun antajan pörssikurssi nousee hetkellisesti ennenkuin taas syöksyy. tuhat ihmistä herran haltuun ja kaksi keinottelijaa saa hyötyä. näin ideana. ei tämä homma voi toimia pitkän päälle. ennen kapitalisti sitoutui rahan tekemiseen: oli kunnia-asia jotta työvoimansa pärjäsi myös. nyt ei puhettakaan moisesta; mutta miten voi edes odottaa, että asiat pysyvät ennallaan jos yhden rikastuminen vaatii tuhannen kurjistamista?
miten maat kautta maanpiirin ja firmat koko telluksesta ovat vajonneet näin alas? onko kapitalismi vaan kertakaikkiaan nykyisessä muodossaan tulossa tiensä päähän?
juttelin tässä joku aika sitten yrityksen johtamisesta erään ekonomin tai mikä lienee merkonomin kanssa; meillä oli aiheena työnjohtaja. tämä rahanpalvoja väitti, että nykyaikana riittää se, että johtaja saa työvoimansa liikkeelle. että hän on hengenherättäjä. minä siihen - vanhana työnjohtajana - sanoin, että paskaa; työntekijät tekevät tässä maailmassa ja tässä yrityskulttuurissa parhaansa ja täysillä mutta jossain kulkee raja osaamisen suhteen. silloin nimenomaan työnjohtajan täytyy olla se henkilö, jonka hihaa työntekijä voi tulla nykimään ja sanomaan hänelle, että "hei, nyt tuli tenkkapoo. kerro sinä miten tästä eteenpäin". työnjohtajan täytyy olla se tukipilari jolta tulla neuvoa pyytämään ja johon voi luottaa. työnjohto ei voi olla joku konsultti, joka saa esiin työntekijän sisäisen sankarin ja hänen henkiset kyvyt. nyt on varmaan parikymmentä vuotta menty eteenpäin tällä metodilla, että tiimit on kaiken aa ja oo ja pomo on joku keskustelun ylläpitäjä ja hengen nostaja. tässä ollaan parikymmentä vuotta katsottu kuinka työpaikat siirtyy halpamaihin. ammattilaisuus ollaan kadotettu ja virtuaalisuus on tullut tilalle; silmänkääntötempuilla tähdätään siihen, että osakekurssit kääntyy nousuun. ollaan unohdettu ammattimaisuus millä pörssikurssit saataisiin terveellä pohjalla nousuun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei yhtään vastausta? ei edes wäinältä? no, häneltä tietysti ei enää liikene voimia itse aiheeseen kun ensin on päästänyt paineensa roiskimalla kintuille voimansa menettäen ja avarakatsantoa haukkuen. eihän vanha mies kahta kertaa jaksa.
mutta miettikää nyt missä mentiin vikaan? mentiinkö vikaan siinäkin kun alettiin sanoa, että "firman ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa"? onhan se näin mutta miettikää nyt yrityksiä ja niiden toimivuutta; suomessa on luovuttu uuden rakentamisesta ja investoinneista tuon periaatteen mukaisesti. jos firma X joutuisi investoimaan summa Z projektiin Ö jotta kymmenen vuoden päästä projekti Ö on maksanut itsensä takaisin ja alkaa tuottamaan voittoa niin tätä ei voi tehdä koska ensi vuonna ei olisi varaa maksaa osinkoja osakkeenomistajille! finanssikapitalismin takia meiltä loppuvat toimivat yritykset pitkällä tähtäimellä.
avarakatsanto/ kirjasi itsensä sisään mutta viestinsä loppuun kirjoitettuaan huomasi tulleensa ulospotkituksi. maan tapa? ajan henki?