Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä jaettiin natsijohtajille kuoleman- ja vankeustuomioita.
Valtakunnan arkkitehti ja varusteluministeri Albert Speer ja nuorisoaatejohtaja Baldur von Schirach saivat 20 vuoden vankeustuomion, ja suuramiraali Karl Döniz 10 vuotta, muun muassa.
Mutta millaiset olivat heidän vankilaolonsa? Hehän suorittivat tuomionsa Spandaussa Länsi-Berliinissä, samassa paikassa missä elinkautiseen tuomittu Rudolf Hessa teki itsemurhan 1987.
Saivatko he edes vankeusaikanaan lukea sanomalehtiä tai seurata tv:tä? Saivatko he tavata omaisiaan, tai saivatko lomaa? Entä selli; oliko se kylmä kostea loukko kuten Nurnbergin oikeudenkäynnin aikaisessa säilytysvankilassa? Entä ruoka, liikuntamahdollisuudet jne?
Minulla on vanha Mitä Missä Milloin-vuosikirja 1967, missä Speeristä ja von Schirachista on uutisjuttu valokuvan kera heidän vapautuessaan vankilasta lokakuussa 1966, suoritettuaan sen 20 vuotta. Kuvassa herrat ovat ainakin ihan ok-kunnossa, ja siistit puvut päällä.
Mitenkähän on mahtanut heiltä onnistua siviilissä olo vankeuden jälkeen? Maailma oli 20 vuodessa muuttunut varmasti shokeeraavalla tavalla.
Ken tietää tarkemmin, olisi mielenkiintoista kuulla lisää, kiitos!
Valtakunnan arkkitehti ja varusteluministeri Albert Speer ja nuorisoaatejohtaja Baldur von Schirach saivat 20 vuoden vankeustuomion, ja suuramiraali Karl Döniz 10 vuotta, muun muassa.
Mutta millaiset olivat heidän vankilaolonsa? Hehän suorittivat tuomionsa Spandaussa Länsi-Berliinissä, samassa paikassa missä elinkautiseen tuomittu Rudolf Hessa teki itsemurhan 1987.
Saivatko he edes vankeusaikanaan lukea sanomalehtiä tai seurata tv:tä? Saivatko he tavata omaisiaan, tai saivatko lomaa? Entä selli; oliko se kylmä kostea loukko kuten Nurnbergin oikeudenkäynnin aikaisessa säilytysvankilassa? Entä ruoka, liikuntamahdollisuudet jne?
Minulla on vanha Mitä Missä Milloin-vuosikirja 1967, missä Speeristä ja von Schirachista on uutisjuttu valokuvan kera heidän vapautuessaan vankilasta lokakuussa 1966, suoritettuaan sen 20 vuotta. Kuvassa herrat ovat ainakin ihan ok-kunnossa, ja siistit puvut päällä.
Mitenkähän on mahtanut heiltä onnistua siviilissä olo vankeuden jälkeen? Maailma oli 20 vuodessa muuttunut varmasti shokeeraavalla tavalla.
Ken tietää tarkemmin, olisi mielenkiintoista kuulla lisää, kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Speer sai tietää sodan kulusta epäsuorasti vanginvartijoilta. muuta ennyt tiedä
maailmansodan? Kai Speer tunsi perusasiat ennestään?
Siis tarkoitin maailmansodan JÄLKEISEN ajan tapahtumista tiedon saamista.
Oikeudenkäynnin aikanahan vangit eivät saaneet lukea sanomalehtiä ja muu jutustelu oli kielletty vartijoidenkin kanssa, joskin sitä jkv rikottiin. Perhettään vangit saivat tavata ainoastaan vääristetyn lasiseinän takaa. Ruokaa annettiin vähän, ja nälkä oli jatkuva. Jouluna saivat mennä liikuntasaliin tehtyyn tilapäiskappeliin joulujumalanpalvelukseen, ja osa heistä -mm. valtakunnnanmarsalkka Göring- lauloivat virsiä. Tuota pientä joulujuhlaa vastusti viimeiseen saakka amerikkalaisten komentaja eversti Andrus. Vangeilla oli päivittäin tunnin ulkoilu, ja kylmä suihkumahdollisuus päivittäin. Lämmin suihku oli kerran viikossa. Aluksi osalla vangeista oli päällä todella rääsyiset siviilivaatteet, mutta heille hankittiin tuomareiden pyynnöstä käytetyt suorat housut ja puvuntakit. Göring. Keitel ja Jodl pitivät upseerinasunsa, kunniamerkit ja tunnukset pois revittynä. Göringin marsalkanunivormua jouduttiin kaventamaan runsaasti, kun mies laihtui vankeuden aikana 40 kg.
Mutta, miten siis sujui vankeuteen tuomittujen vankien elo ennen vapautustaan?
Mitä luulisit? 1940-1950-lukujen vankilaolot ovat olleet kaikkialla karut. Kylmät kosteat pimeät sellit, ylhäällä pikku ikkuna kalterein, vankka ovi jossa tähystysluukku. Ruoka nykynirsojen mukaan kelvotonta, lähinnä keiton tai padan tapaista sotkua, perunaa, leipää ja vettä. Varmasti on saksalaisjohtajilla ollut vitamiinien puutosta jne, ja vähäisen liikunnan takia varmasti myös osteoporoosi (luuston heikkeneminen) normaalia voimakkaampaa.
Pitäisi hommata luettavaksi Albert Speerin muistelmat, Spandaun vankilan oloista voisi saada jotakin yksityiskohtaisempaa tietoa.
Vangitulla Saksan johdolla oli Nürnbergin sotaoikeudenkäynnin aikaisessa sijoitusvankilassa olkipatjat ja lämpöpatterittomat sellit, varmasti talviaikaan kivan koleaa. Tuon ajan miehet nyt olivat karaistuneita rautakroppia nykyajan hemmoteltuun porukkaan verrattuna joten heille se varmaan oli siedettävää.
En tiedä miten sodan jälkeen Speeriä, von Schirachia tai Dönitziä kiusattiin vankeudessa, mutta ainakin oikeudenkäynnin aikana amerikkalaiset sotapoliisi-vartijat kiusasivat yöaikaan vankeja mm. kolistelemalla ovea, suuntaamalla taskulampulla valokiilan vangin kropassa päästä jalkoihin. Erityisesti valtakunnanmarsalkka Göring joutui tuon kiusan kohteeksi, säilyttäen kuitenkin mielenmalttinsa loppuun saakka. Julius Streicher taas menetti hermonsa sotilaiden kiusantekoon, räjähti ja jenkit hakkasivat hänet pahasti.
Vankeuden jälkeinen aika? Voi vain kuvitella minkä moinen muutos on maailmassa ja Saksassa tapahtunut Speerin ja von Schirachin vankeusaikana 1945-1966. Vanha Berliini kokonaan poissa, vanhat hienot rakennukset, tilalla uutta taloa. Ja entä televisio, avaruuslennot, viihdeohelmat, musiikki, pukeutuminen. On siinä ollut Spandaun portin ulkopuolelle päästyään ihmettelemistä. Von Schirach ei elänyt kovinkaan vanhaksi, eli kuoli jo 1974. Liekö terveys sitten oikeasti mennyt 20 vuoden vankeusaikana, siis fyysinen vai psyykkinen vai molemmat. Mahtoiko hän alkoholisoitua, ken tietää. Katkeruutta? Luulen, että varmasti. Voi kuvitella, miltä tuntuu entisestä tuhatvuotisen valtakunnan miehestä nähdä Berliinissä miehityssektorit ja entiset vihollisvaltiot valtiaina.
"--ja osa heistä -mm. valtakunnnanmarsalkka Göring- lauloivat virsiä. Tuota pientä joulujuhlaa vastusti viimeiseen saakka amerikkalaisten komentaja eversti Andrus."
Moneenko joulujuhlaan Göring mahtoi osallistua? Olisiko Andrusilla ollut joku hyvä syy panna hanttiin?
No ei Göring tietenkään ehtinyt osallistua kuin vuoden 1945 joulujuhlahetkeen.
Eversti Andrus oli todellinen veemäinen tiukkapipo, ei ollut syytä laittaa hanttiin. Luulisi, että miehellä olisi jotain tilannetajua; sentään joulu ja tiedossa jo se että suurin osa tullaan teloittamaan.
Ei saanut vastaanottaa vieraita aluksi lainkaan, myöhemmin luokkaa tunti/kk, lehtiä ei saanut, vartijat eivät saaneet puhua vangin kanssa. Karu oli rangaistus, rikoksista jotka määriteltiin vasta postuumisti tekojen jälkeen. Nurnbergin tuomioistuin ei ansaitse tuomioistuin-nimeä koska kostoahan siellä jaettiin. Esim. Streicher tuomittiin kuolemaan lähinnä pahkasika-osastoa olleen tahattoman koomisen der Sturmer - lehden julkaisemisesta. Aluksi tapetilla oli vankien tappaminen suoralta kädeltä mutta oli pakko perustaa kuitenkin tämä savuverhotuomioistuin.
Jep. Naurettava alhainen "oikeuden"käynti. Pah. Kostonjakotilaisuus se oli.
Jenkit, engelsmannit ja neukuthan eivät tehneet mitään julmaa sodassa? Kuten pommittaneet siviilejä, raiskanneet naisia ja tyttöjä, näännyttäneet sotavankeja, kiduttaneet, jne? Niiden teot vaan pyhitettiin...
Göring oli vankeusaikana sankarillinen. Hän oli porukkaa henkisesti koossapitävä voima. Neuvoi muita, koetti patistaa toivottomaan mielialaan vaipuneita vankikavereitaan (mm. von Ribbentrop, Keitel, Frick, Sauckel) puolustautumaan oikeudessa hankkimalla asiakirjoja, auttoi missä pystyi ja puolustautui itse erittäin terävä-älyisesti saaden tuomari Jacksonin raivostumaan. No, olihan miehen vankilassa psykiatrien mittaama älykkyysosamäärä yli 140 joten älliä Göringillä piisasi. Hän ei suoraselkäisesti vierittänyt syytä kuolleiden johtajien (Hitler, Himmler) niskaan vaan otti vastuun osaltaan ja puolusti samalla Saksan kansaa.
Jälkikäteen on todettu, että Rudolf Hessin lisäksi juuri Julius Streicher, der Stürmerin päätoimittaja, oli syyntakeettomassa tilassa vankeusaikana. Hän puhui sekavia ja käyttäytyi sekavasti, mutta silti haluttiin saada yksi ruumis lisää, ja vieläpä juuri natkunaurettavan lehden takia. Lehden, joka oli ensimmäisiä ns. miestenlehtiä maailmassa, eli sisälsi pornografiaa, natsiaatetta ja ajankohtaisasiaa.
Jodl pyysi ja sai viimeiseksi asukseen saksalaisen jalkaväkisotilaan puvun ja saappaat. Viime töikseen hän itse äärimmäisen pikkutarkasti silitti pukunsa, kiillotti saappaansa ja siivosi vankisellinsä. Kurinalaisen sotilaan tavoin Jodl käveli suoraselkäisesti marssien viimeisen matkansa hirttolavalle. Ennen kuolemaantuomion täytäntöönpanoa hän lausui viimeisiksi sanoikseen: ”Ich grüße Dich, mein ewiges Deutschland.” (”Tervehdin sinua, ikuinen Saksani”).