Eli kysymys: Olenko huora?
- 10v. alkoi mun murrosikä, eli todella aikasin, aikasintaan varmaan mitä voi.. näin oon lukenu. rinnat tietty kasvoivat (mulla oli aika nopeessa ajassa jo huomattavat 75B kuppikoon tissit) ja jouduin alkaa tietty käyttää rintsikoita nii se teki niistä vielä pyöreämmän näköiset. vartalo tietysti myöskin naisellistui, tuli naisellisia muotoja, lantio leveni ym. silloin kuulin ensimmäisen loukkaavan kommentin luokkani pojilta ja se oli ... puhutaan nyt musta vaikka nimellä jenna.
" onkohan jennalla silikoonit kun sillä on noin isot rinnat.... hahahaha "
ei hitto et tunsin noloks itteni. sit ne halus päästä vaan puristelemaan niitä ja kaikkee... inhottavaa ! :S
- 12v. sekoilin aika pahasti. halusin seukata mut olin ihan epäkypsä siihen hommaan. joten vaihdoin jätkäkaveria sit kuin sukkia ja suhteet kesti vaan sen pari viikkoo... en ees muista niitten kaikkien nimiä et meikkasin ja pukeuduin kuin tukiainen kun luulin sen olevan kaunista mulla oli kunnon herutus kuvia ii2:sessa ja loppujenlopuks ihastuin sit kaverin poikaystävään ja tää tyttö oli aika suosittu ja kuuli asiasta ja mun h:oon maine oli silloin taattu...
- 13v. kun menin ylä-asteelle alkoi RANKKA RANKKA RANKKA kiusaaminen
kavereita oli hiukan ehkä vaikea saada , vaikka olihan mulla niitä , mut oli niillekki varmaan aika rankkaa et mua kiusattiin ja sit jotkut varmaan pitiki mua ihan mukavana mutteivat kehanneet vaan olla mun kavereita mun maineen takia ... poikaystävästä puhumattakaa, kukaan ei oikeen halunnu olla mun kanssa ja ykskii kun halus nii meidän piti olla salaa ja sillon mua alko todenteolla itkettää..... o_O
sitä kiusaamista kesti se pari vuotta. tää tyttöporukka keksi pääasiassa musta kaikkee inhottavaa paskaa ... mitä ikinä musta sanottiinki se uskottiin, sit väitettiin et oon puhunu mm. kanssa paskaa siitä ja siitä ja sit mua uhkailtiin jopa väkivallalla... VAIKKEN OLLU PUHUNU KENESTÄKÄÄN !!
- 15v. olot helpotti kun ne lähti... mut silti, mun maine jäi elää, olin koko koulun huora ja etenkin kun pienellä paikkakunnalla asuin , niin myöskin tietty koko kylän huora... kaikki tunsi mut ja tiesi mitä olen muka naisiani ;((
stressin takia puhkes sit kaikkee muuta mukavaa... ja siitä lähtien olen ollut aika masentunut, vaikka asiat alkaakin nyt olla kunnossa
... niin ja NEITSYTKIN vielä olen , että siinä se totuus
aika flirtti olin vielä ysilläkin. mut nyt kun muutin toiselle paikkakunnalle, isoon kaupunkiin, ja oon täällä tavannu ihanan pojan niin ei tee ees pikkurillin verran mieli olla sellanen !! mä haluun vaan rakastaa tätä ja perustaa tän kanssa perheen jossain vaiheessa.
toivottavasti en ikinä enää joudu kärsimään tuosta ylä-aste aikasesta maineesta, vaikka varmaan se aina muistetaan. kumma kyllä, miksi nimittelijät olivat vaan ämmiä?
traumat kyl kiusaaminen jätti.
silti joskus tulee aika ajoin niin paha mieli vaan ;((
onko tämmösestä maineesta mahdollista puhdistautua ja huoliiko/kehtaako kukaan poika olla tämmöisen maineen omanneen tytön kanssa? onko mulla mitään mahdollisuutta saada kunnollista poikaystävää?
JA SIT NE OIKEET huora MUIJAT SEKÄ MUUT JAKORASIAT JOTKA TÄLLÄ PALSTALLA LIIKKUU , NII MIETTIKÄÄ VÄHÄN JA MENKÄÄ ITTEENNE , OMPA REILUU ET JOKU OTTAA TÄLLÄSEN STÄMPIN OHTAASA TURHASTA TEINISEKOILUSTA !!!!
TÄSSÄ TARINA TEILLE SIITÄ... KANNATTAA TOSIAAN MIETTIÄ....
- 10v. alkoi mun murrosikä, eli todella aikasin, aikasintaan varmaan mitä voi.. näin oon lukenu. rinnat tietty kasvoivat (mulla oli aika nopeessa ajassa jo huomattavat 75B kuppikoon tissit) ja jouduin alkaa tietty käyttää rintsikoita nii se teki niistä vielä pyöreämmän näköiset. vartalo tietysti myöskin naisellistui, tuli naisellisia muotoja, lantio leveni ym. silloin kuulin ensimmäisen loukkaavan kommentin luokkani pojilta ja se oli ... puhutaan nyt musta vaikka nimellä jenna.
" onkohan jennalla silikoonit kun sillä on noin isot rinnat.... hahahaha "
ei hitto et tunsin noloks itteni. sit ne halus päästä vaan puristelemaan niitä ja kaikkee... inhottavaa ! :S
- 12v. sekoilin aika pahasti. halusin seukata mut olin ihan epäkypsä siihen hommaan. joten vaihdoin jätkäkaveria sit kuin sukkia ja suhteet kesti vaan sen pari viikkoo... en ees muista niitten kaikkien nimiä et meikkasin ja pukeuduin kuin tukiainen kun luulin sen olevan kaunista mulla oli kunnon herutus kuvia ii2:sessa ja loppujenlopuks ihastuin sit kaverin poikaystävään ja tää tyttö oli aika suosittu ja kuuli asiasta ja mun h:oon maine oli silloin taattu...
- 13v. kun menin ylä-asteelle alkoi RANKKA RANKKA RANKKA kiusaaminen
kavereita oli hiukan ehkä vaikea saada , vaikka olihan mulla niitä , mut oli niillekki varmaan aika rankkaa et mua kiusattiin ja sit jotkut varmaan pitiki mua ihan mukavana mutteivat kehanneet vaan olla mun kavereita mun maineen takia ... poikaystävästä puhumattakaa, kukaan ei oikeen halunnu olla mun kanssa ja ykskii kun halus nii meidän piti olla salaa ja sillon mua alko todenteolla itkettää..... o_O
sitä kiusaamista kesti se pari vuotta. tää tyttöporukka keksi pääasiassa musta kaikkee inhottavaa paskaa ... mitä ikinä musta sanottiinki se uskottiin, sit väitettiin et oon puhunu mm. kanssa paskaa siitä ja siitä ja sit mua uhkailtiin jopa väkivallalla... VAIKKEN OLLU PUHUNU KENESTÄKÄÄN !!
- 15v. olot helpotti kun ne lähti... mut silti, mun maine jäi elää, olin koko koulun huora ja etenkin kun pienellä paikkakunnalla asuin , niin myöskin tietty koko kylän huora... kaikki tunsi mut ja tiesi mitä olen muka naisiani ;((
stressin takia puhkes sit kaikkee muuta mukavaa... ja siitä lähtien olen ollut aika masentunut, vaikka asiat alkaakin nyt olla kunnossa
... niin ja NEITSYTKIN vielä olen , että siinä se totuus
aika flirtti olin vielä ysilläkin. mut nyt kun muutin toiselle paikkakunnalle, isoon kaupunkiin, ja oon täällä tavannu ihanan pojan niin ei tee ees pikkurillin verran mieli olla sellanen !! mä haluun vaan rakastaa tätä ja perustaa tän kanssa perheen jossain vaiheessa.
toivottavasti en ikinä enää joudu kärsimään tuosta ylä-aste aikasesta maineesta, vaikka varmaan se aina muistetaan. kumma kyllä, miksi nimittelijät olivat vaan ämmiä?
traumat kyl kiusaaminen jätti.
silti joskus tulee aika ajoin niin paha mieli vaan ;((
onko tämmösestä maineesta mahdollista puhdistautua ja huoliiko/kehtaako kukaan poika olla tämmöisen maineen omanneen tytön kanssa? onko mulla mitään mahdollisuutta saada kunnollista poikaystävää?
JA SIT NE OIKEET huora MUIJAT SEKÄ MUUT JAKORASIAT JOTKA TÄLLÄ PALSTALLA LIIKKUU , NII MIETTIKÄÄ VÄHÄN JA MENKÄÄ ITTEENNE , OMPA REILUU ET JOKU OTTAA TÄLLÄSEN STÄMPIN OHTAASA TURHASTA TEINISEKOILUSTA !!!!
TÄSSÄ TARINA TEILLE SIITÄ... KANNATTAA TOSIAAN MIETTIÄ....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa tarinaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10407031