Olisiko aateismi sopiva sana kuvaamaan uskovaisia?
Kun on teismi = jumaluskoisuus,
ateismi = edellisen vastakohta,
aateismi = edellisen vastakohta = teismi = jumaluskoisuus.
Kun on teismi = jumaluskoisuus,
ateismi = edellisen vastakohta,
aateismi = edellisen vastakohta = teismi = jumaluskoisuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taisit hakea "Mount Fuji" tyyppistä ratkaisua?
Minä taas olen usein ihmetellyt, miksi pitää olla oikein erillinen termi kuvaamaan ihmistä, joka ei ole tyhmä eikä taikauskoinen ja jolla ei ole vielä aikuisenakin näkymättömiä mielikuvitusystäviä?
Miksi minä kutsuisin ihmisiä, jotka eivät usko Zeukseen, Thoriin, Apolloniin, Vishnuun, Horukseen, Shivaan, Jahveen, Janokseen, Tammuziin, Brahmaniin, Allahiin, Krishnaan, Odiniin, Mithraan, Osirikseen, Sethiin, Hermekseen, Isikseen, Horatiin, Tanokseen tai Thyriin? Joita kaikkia jumalia yhdistää vain ja ainoastaan se täydellisen identtinen täydellinen näkymättömyys?
Minä kutsuisin sellaisia ihmisiä normaaleiksi ja tervejärjärkisiksi ihmisiksi, jotka eivät usko sokeasti perusteettomiin taikauskoisiin idioottimaisuuksiin.
Hauskan kirjan "Myytillisiä tarinoita" esipuheessa todetaan että ennen "kaikki" uskoivat maahisiin, kirkonväkeen, kummituksiin, kodinhaltioihin, tonttuihin jne. ja että isot raavaat tappelupukaritkin pelkäs mennä ulos pimeällä.
Pitääkö sitä sitten todeta, jos noudattaa sinun ajatusta, että ennen "kaikki" on olleet normaalin ja tervejärkisen vastakohtia... esi-isämme olivat pöhköjä.
Kyllähän ihmiset juuri ennen olivatkin pöhköjä, eli tietämättömiä ja taikauskoisia. Lukutaidoton ihminen, joka ei ole koskaan käynyt kotikyläänsä kauempana, uskoo helposti suunnilleen mitä vaan. Vasta viime vuosisatoina tai viime vuosikymmeninä on koulutus, yleinen lukutaito ja yleissivistys ainakin länsimaissa alkanut pikku hiljaa nousta sille tasolle, etteivät ihmiset usko enää aivan sokeasti ihan mitä tahansa - joskin erittäin monet siltikin vielä uskovat. Mutta silloin kyse ei enää olekaan varsinaisesta tietämättömyydestä, vaan siitä että ihminen välttämättä haluaa uskoa johonkin asiaan ihan tunnepohjaltaan, faktoista niinkään välittämättä.
Ihmiset ovat aina pelänneet tuntematonta ja sitä mitä eivät tiedä tai ymmärrä. Sitä mukaa kun tieto ja ymmärrys ovat lisääntyneet, ovat nuo vanhat pelotkin väistyneet.
Laitan tähän yhden sitaatin:
”Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä.”
http://fi.wikibooks.org/wiki/ET5_Todellisuuskäsitykset/Uskontokritiikki
Ja vielä toinen lainaus:
Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen on huomauttanut, että kristilliset teologit torjuvat usein uskontokritiikin väittämällä, että kristinuskoon ei kuulu tieteen kanssa ristiriidassa olevia todellisuutta koskevia käsityksiä. Pyysiäisen mielestä uskonnon piirissä ei ole käsitelty asiaa riittävän vakavasti ja kristinuskon puolustajat välttävät rehellistä keskustelua uskontojen totuusväitteistä.
Pyysiäinen huomauttaa, että mikäli uskonnot eivät väittäisi mitään todellisuudesta, ei Galileita olisi koskaan tuomittu arestiin eikä kehitysopin ja luomisuskon välillä olisi ristiriitaa. Uskovaisten enemmistö on hänen mukaansa aina ajatellut, että heidän uskonnolliset käsitteensä ja käsityksensä viittaavat todellisuuteen, vastaavat todellisuutta ja ovat tosia. Ateisteille nämä uskontojen väitteet ovat erehdyksiä, virheellisiä käsityksiä tai valheita. Teologien väitteet uskonnollisten oppien vertauskuvallisuudesta ovat Pyysiäisen mukaan seurausta tieteen edistymisestä, yritys pelastaa uskonto tieteen edessä. Tieteen edistyessä uskontoa muutetaan, koska on pakko."
joo ja aaateismi = edellisen vastakohta = ateismi jne.