KRISTIKUNTA - ASEPALVELUSKYSYMYS TOISEN VUOSISADAN LOPULLA:
”Toisen vuosisadan lopulla – – tuli asepalveluskysymys päivänpolttavaksi kirkon piirissä. Kaikuna näistä vaikeuksista tulee vastaamme tältä ajalta P. Juventius Celsuksen hyökkäyskirjoituksen syytös kristittyjä vastaan siitä, että he olivat haluttomia palvelemaan sotaväessä, ja kehotus heille isänmaallisina kansalaisina auttamaan valtakuntaa sen ahdingoissa.
Samalta ajalta kajahtaa vastaamme Tertullianuksen rigoristinen, kielteinen vastaus. Kristityn hänen ajatuksensa mukaan ei ollut lupa palvella sotilaana, koska hän siten joutui palvelemaan epäjumalia ja myöskin käyttämään asetta.
– – [Justinus Marttyyrin mukaan] kristityt olivat hyljänneet murha-aseet ja sen sijaan että olisivat vihanneet lähimmäisiänsä, elivät vanhurskaudessa, jumalanpelossa ja ihmisystävällisyydessä. Sodat Justinus julisti demoonien työksi.”
(Matti A. Mustonen, Varhaiskirkon apologeettien ja kirkon isien käsitys valtiosta ja esivallasta I, Helsinki 1948, s. 176, 177.)
”Toisen vuosisadan lopulla – – tuli asepalveluskysymys päivänpolttavaksi kirkon piirissä. Kaikuna näistä vaikeuksista tulee vastaamme tältä ajalta P. Juventius Celsuksen hyökkäyskirjoituksen syytös kristittyjä vastaan siitä, että he olivat haluttomia palvelemaan sotaväessä, ja kehotus heille isänmaallisina kansalaisina auttamaan valtakuntaa sen ahdingoissa.
Samalta ajalta kajahtaa vastaamme Tertullianuksen rigoristinen, kielteinen vastaus. Kristityn hänen ajatuksensa mukaan ei ollut lupa palvella sotilaana, koska hän siten joutui palvelemaan epäjumalia ja myöskin käyttämään asetta.
– – [Justinus Marttyyrin mukaan] kristityt olivat hyljänneet murha-aseet ja sen sijaan että olisivat vihanneet lähimmäisiänsä, elivät vanhurskaudessa, jumalanpelossa ja ihmisystävällisyydessä. Sodat Justinus julisti demoonien työksi.”
(Matti A. Mustonen, Varhaiskirkon apologeettien ja kirkon isien käsitys valtiosta ja esivallasta I, Helsinki 1948, s. 176, 177.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
KRISTITYT KARTTOIVAT JULKISIA VIRKOJA JA SOTAPALVELUSTA
”Kristityt – – karttoivat julkisia virkoja ja sotapalvelusta.” (The Great Events by Famous Historians, toimituksen johdanto jaksoon ”Persecution of the Christians in Gaul, A.D.”, toim. R. Johnson, 1905, III osa, s. 246.
VARHAISKRISTITYT KIELTÄYTYIVÄT OSALLISTUMASTA AKTIIVISESTI SIVIILIHALLINTOON TAI SEN SOTILAALLISEEN PUOLUSTAMISEEN.
”Vaikka he [kristityt] tähdensivät passiivisen kuuliaisuuden periaatteita, he kieltäytyivät osallistumasta aktiivisesti imperiumin siviilihallintoon tai sen sotilaalliseen puolustamiseen.– – Oli mahdotonta, että kristityt olisivat voineet omaksua sotilaiden, hallitusviranomaisten tai ruhtinaiden osan luopumatta pyhemmästä velvollisuudesta.” (Edward Gibbon, The Decline and Fall of the Roman Empire, I osa, s. 416.)
KRISTITYT ASENNOITUIVAT KIELTEISESTI VALTIOELÄMÄÄN, PYSYTTELIVÄT POISSA VIROISTA JA JULKISISTA TOIMISTA, VÄLTTIVÄT SOTAPALVELUSTA
”Kristityt asennoituivat usein kielteisesti valtioelämään, he pysyttelivät poissa viroista ja julkisista toimista, joihin näet aina liittyi pakanallisia uskonnollisia menoja; he välttivät sotapalvelusta – samasta syystä, mutta myös siksi, että he eivät halunneet osallistua sotaan; – – sanottiin, että he olivat ’hyödyttömiä julkisessa elämässä’; heidän kansallisuutensa ei ollut maan päällä vaan taivaassa.” (Hal Koch, Apostoleista atomiaikaan – kristillisen kirkon historia, Pieksämäki 1966, s. 58.)
SOTAPALVELUS JA KRISTILLISYYS OLIVAT YHTEENSOPIMATTOMIA
”Toisellakin vuosisadalla oli kristillisyys vakuuttanut, – – että sotapalvelus ja kristillisyys olivat yhteensopimattomia.” (G. Ferrero ja C. Barbagallo, A Short History of Rome, 1919, s. 382.)
KRISTITYN SODANKÄYNTI EI OLLUT LIHAA JA VERTA VASTAAN - VAAN SE OLI JA ON HENGELLISTÄ SODANKÄYNTIÄ PAHOJA HENKIVOIMIA VASTAAN
"11. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille"
( http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ef.6.html )
KRISTUKSEN HENGELLISINÄ SOTILAINA IHMISTEN PITI OLLA EVANKELIUMIN INNOKKAITA SAARNAAJIA
”Celsus [100-luvulta], ensimmäinen kristillisyyttä vastustava kirjailija, pitää pilkan aiheena sitä, että työläisten, suutarien, maanviljelijäin, mitä tietämättömimpien ja moukkamaisimpien ihmisten piti olla evankeliumin innokkaita saarnaajia.”
Tri Neanderin kirjassaan The History of the Christian Religion and Church During the Three First Centuries (Kristillisen uskonnon ja kirkon historia kolmen ensimmäisen vuosisadan ajalta)
MIHIN JOHTOPÄÄTÖKSEEN TULET?
Onko nykyään todella olemassa tosi kristittyjä?
Tunnetko keitään ihmisiä, jotka yrittävät vilpittömästi elää Kristuksen tavoin ja samanaikaisesti todella ponnistelevat välittääkseen kristillistä uskoaan ja elämäntapaansa lähimmäisilleen?
Opettaako oma uskontosi tosiaankin aitoa kristillisyyttä ja soveltaako se sitä käytäntöön? Vai onko se pelkästään houkutteleva nimilappu tai vaikuttava nimikirjoitus?
nuo varhaiskristityt, jotka elivät ennen vuotta 150 jKr. osoittaneet elämäntavallaan alamaisuutta Jumalan valtakuntaa ja sen kuningasta Jeesusta Kristusta kohtaan. He eivät ottaneet itseensä "pedon merkkiä", eivätkä siten palvelleet "pedon sotilaina".
Kuitenkin Kornelius on yksi harvoista sotilaistya, jotka tunnetaan historiassa. Hänen sotapalvelus Syyrian alueella yms. Hän jatkoi sotaväessä vaikka tulikin uskoon? Miten tuon selitätte! Raamattu olisi varmaankin kertonut myös jos Kornelius olisi jättänyt sotapalveluksen!
Varhaiskristityt ovat tulleet tunnetuiksi siitä, että he eivät palvelleet kasteensa jälkeen "pedon palveluksessa" eivät sotilaina, eivätkä hallitusmiehinä. Eikö näin ollen, mikäli Kornelius olisi jäänyt muista kristityistä poiketen kasteensa jälkeen sotilaaksi, olisi siitä siinä tapauksessa maininta Raamatussa. Missä kohtaa Raamatussa on kerrottu Korneliuksen jääneen sotilaaksi kasteensa jälkeen?
"Missä kohtaa Raamatussa on kerrottu Korneliuksen jääneen sotilaaksi kasteensa jälkeen?"
Niin misää kohtaa sanotaan, että EI OLISI JÄÄNYT? Yleensä, jos jotain tapahtui, se mainittiin. Esim se että kastettiin, eikä toisinpäin "että koska ei puhuita kasteesta, niin silloin kastettiin!"
Cornelius todennäköisesti esiintyy myös toisessa kohtaa, jälleen sotilaana
"And he called unto him two centurions, saying, Make ready
two hundred soldiers to go to Caesarea, and horsemen
threescore and ten, and spearmen two hundred, at the third
hour of the night; And provide them beasts, that they may
set Paul on, and bring him safe unto Felix the governor."
(Acts 23:23-24)
Jeesus opetti kyllä "antakaa keisarille mikä keisarin on" eikä rauhanliike opettanut vielä moista rauhanoppia. Korneliuksen palveli ennen uskoontuloaan jo Jumalaa ja oli Jumalaa pelkäävä, vain pelastus puuttui. Raamatun Jumalan palvelijoista moni on ollut sotilaita tai sotapäälliköitä mm David, Simson jne. Eikö Jumala olekaan sama tänään, eilen ja iankaikkisesti?
Roomaa ei pidetty "Pedon valtakuntana" vaan Peto esiintyy varsinkin iolmestyskirjassa lopun ajassa.
Raamattu ei kerro Jeesuksen eläneen pedon valtakunnassa?
Jos Kornelius tullut uskoon, kai hän ois sukunsa luokse palannut Roomaan, josta suku on Raamatun tietosanakirjan mukaan. Kai hänestä olis jotain mainintaa edes Paavalin kirjeissä kun hän on vaikka vankilassa "tuo Cornelius jotain ja auta, kun olet kuuluisaa sotilas kuuluisasta suvusta ja vielä uskossa!"
Johannes Kastajalta sotilaat kyselivät elämänohjeita. Eipä tuölut kehotustas vaihtaa ammattia. Piti vain tyytyä palkkaan.