Kuntauudistuksen keskeisiä liikkeellepanevia kysymyksiä on ollut palveluiden järjestäminen kuntalaisille tasapuolisesti myös tulevaisuudessa. Erityinen huoli on ollut terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen takaamisesta kuntalaisille, sillä juuri tämä sektori syö eniten kuntien varallisuutta.
Sairaanhoidon ja terveydenhuollon hoitamista on yritetty tehdä kustannustehokkaaksi myös erilaisten kuntayhtymien ja kuntien välisen yhteistyön kautta. Tämä onkin oikein, sillä suuria erikoissairaanhoidon tarjoavia sairaaloita ei voi kuvitella rakennettavan jokaiseen vähäväkiseen kuntaan.
Jotain nykyjärjestelmässä on oltava pielessä, jos pienessä kunnassa kunnanvaltuusto saa kaiken aikaa rukoilla kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei kunnan alueella vain sattuisi syntymään esim. vaikeasti vammaista lasta, joka vaatisi pitkää ja vaikeaa erikoissairaanhoitoa, mikä arvaamatta räjäyttäisi kunnan sairaanhoitobudjetin.
Selkeämpää olisi Ruotsin malli, jossa sairaanhoidon ja terveydenhuollon menot on säädetty pääsääntöisesti valtion hoidettaviksi. Tämä raskas taakka on silloin poissa kunnilta, jotka kykenevät tämän jälkeen paremmin hoitamaan omia toimivaltansa piiriin kuuluvia asioita.
Siinä, että joku kunta on vähäväkisempi kuin toinen, tai vaikeiden liikenneyhteyksien päässä kasvavista kaupunkikeskuksista, ei ole mitään laitonta. Kuntien määrällä ei voi olla mitään itsetarkoitusta - Ahvenanmaan kunnat ovat maamme pienimpiä, ja samalla Ahvenanmaa on maamme vaurainta aluetta.
Suomessa on lailla säädetty ja kunnioitettu kunnallinen itsehallinto. Tämä näyttää päässeen viimeaikaisessa kuntien lahtipenkissä unohtumaan.
Sairaanhoidon ja terveydenhuollon hoitamista on yritetty tehdä kustannustehokkaaksi myös erilaisten kuntayhtymien ja kuntien välisen yhteistyön kautta. Tämä onkin oikein, sillä suuria erikoissairaanhoidon tarjoavia sairaaloita ei voi kuvitella rakennettavan jokaiseen vähäväkiseen kuntaan.
Jotain nykyjärjestelmässä on oltava pielessä, jos pienessä kunnassa kunnanvaltuusto saa kaiken aikaa rukoilla kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei kunnan alueella vain sattuisi syntymään esim. vaikeasti vammaista lasta, joka vaatisi pitkää ja vaikeaa erikoissairaanhoitoa, mikä arvaamatta räjäyttäisi kunnan sairaanhoitobudjetin.
Selkeämpää olisi Ruotsin malli, jossa sairaanhoidon ja terveydenhuollon menot on säädetty pääsääntöisesti valtion hoidettaviksi. Tämä raskas taakka on silloin poissa kunnilta, jotka kykenevät tämän jälkeen paremmin hoitamaan omia toimivaltansa piiriin kuuluvia asioita.
Siinä, että joku kunta on vähäväkisempi kuin toinen, tai vaikeiden liikenneyhteyksien päässä kasvavista kaupunkikeskuksista, ei ole mitään laitonta. Kuntien määrällä ei voi olla mitään itsetarkoitusta - Ahvenanmaan kunnat ovat maamme pienimpiä, ja samalla Ahvenanmaa on maamme vaurainta aluetta.
Suomessa on lailla säädetty ja kunnioitettu kunnallinen itsehallinto. Tämä näyttää päässeen viimeaikaisessa kuntien lahtipenkissä unohtumaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erikoissairaanhoito voidaan ihan hyvin siirtää valtion vastuulle. Mutta ei se mikään ihmelääke ole, jolla kuntaloudet saadaan kuntoon ja tulevaisuus näyttämään paremmalta.
Terveyden- ja sairaanhoidon menot voidaan toki säätää valtion menoiksi muutenkin. Se vaan tarkoittaa sitten myös sitä, että valtio päättää siitä, mihin sairaaloita ja terveyskeskuksia rakennetaan ja millaisia palveluita tarjotaan. Samalla tietysti vähennetään kuntien valtionosuuksia terveyden- ja sairaanhoitoon kuluvalla määrällä.
Suomessa on kunnallinen itsehallinto. Monissa kunnissa se on alkanut tarkoittaa sitä, että meojen suhteen on itsehallinto, mutta tulojen suhteen ei. Muutenhan ei olisi sellaisia kuntia, joiden menoista noin puolet maksavat muut kuin kunnan omat veronmaksajat. Mitä itsehallintoa se sellainen on, että naapuri maksaisi sinunkin elämisestäsi puolet. Tässä on taas sellaista ajattelua, että voitot pidetään, mutta menot sosialisoidaan. Kuntalous on Suomessa nykyisin hyvin sosialistinen järjestelmä.
Turhaa sinä hesalainen vaahtoot. Mene sinne makuuhuoneeseen vaimosi kansa ala järjestää sinne >hesaan samat valtion osuudet kuin monissa muissakin kunnissa on:D
Turhaa siitä kadehtii kun se on järjestettävissä. Vai toimiiko vielä?
vaan valtion ja kuntien välissä oleva maakäräjäkunta eli maakunta järjestää terveydenhuollon. Se porras Suomesta puuttuu poiketen muista Euroopan maista.
Tietoa Ruotsin maakäräjäkunnista (20 kpl):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maakäräjäkunta
Läänit meiltä tosin nimenomaan lakkautettin 2009. Ehkä olisi pitänyt edetä toisessa järjestyksessä ja lakkauttaa kunnat ja korvata ne lääneillä - vieläpä niillä lääneillä, jotka olivat olemassa ennen lääninuudistusta, joka lakkautti mm. Keski-Suomen ja Kymen läänit korvaten ne 1997 hetkeksi "ilmansuuntalääneillä", jotka nekin 2009 lakkautettiin.
Nämä vanhat läänithän alkavat rajoiltaan muistuttaa kaavailtuja suurkuntia?
Lääninhallinto oli luonteeltaan toisentyyppistä kuin maakuntahallinto. Läänit eivät olleet itsehallinnollisia yksiköitä, vaan ministeriöiden nyrkkejä valtion määräysten toimeenpanemiseksi eri osissa maata eri hallinnonaloilla. Mitään palveluita ne eivät itse järjestäneet.
Sitä paitsi vain uusimmat läänit, kuten vaikkapa juuri nuo Keski-Suomen ja Kymen läänit perustuivat luonnollisiin alueisiin eli maakuntiin. Vanhat läänit, kuten Turun ja Porin lääni, Vaasan lääni, Oulun lääni ja Hämeen lääni käsittivät useampia maakuntia.
perinteisiä keskusvallan etäispäätteitä. Maaherraa ei tietenkään valittu vaaleilla vaan se oli Helsingistä käsin nimitetty keskusvallalle lojaaliksi tiedetty henkilö.
Onhan se vaan kumma miten kauan Suomessa on pystytty välttelemään suoraa aluedemokratiaa vaikka siitä on olemassa EU:n peruskirjassa jäsenvaltiota ainakin moraalisesti velvoittavat säädökset. Ne kierrettiin perustamalla 20 feikkimaakuntaa joilla ei ole suoran aluedemoratian kanssa mitään tekemistä.
Jos kysyttäisiin maakuntien asukkailta, taatusti 99% ei tietäisi edes maakuntansa johtajaa.