TV:stä tuli joskus muinoin sellainen ranskalainen leffa joka perustui johonkin kreikkalaisen mytologian taruun jossa sankari haki rakkaansa pois manalasta mutta manalan herra Haades pisti hommaan pienen jujun että jos sankari näki rakkaansa ennen kuin he pääsisivät maan pinnalle niin hänen rakkaansa olisi tuomittu palaamaan manalaan. Ja tottakai sitten viime metreillä neitonen kompastuu ja sankari ottaa kopin ja hupsista katselee siinä sitten samalla. Ranskalaisen elokuvan loppu meni pitkälti samalla tavalla, mutta tietenkin nykyaikaisena versiona. Lopussa päähenkilö vielä ammuttiin. Muistaako/tietääkö kukaan leffaa?
Ranskalainen elokuva?
Ashe
4380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikset laita googleen hakusanoiksi vaikka tota haadesta (mitä se sitten enkuksi onkaan, en kerro) ja "french movie" niin siinä se keulilla jöpöttää.. Melkein..
Mut joo, ite löysin 20 sekunnissa tuon googlella. Ja pystyin jo kuvailusta arvaamaan tuon ohjaajan.. Et silleen.
No jos et tota googlella löydä, niin kun oot 2 tuntia yrittänyt etsiä niin jos ei onnistu, niin voin kyllä 0.50 eurolla paljastaa sulle tuon elokuvan nimen.. Annat vaan mailis niin lähetän tilinumeroni jne jne... ;)
Se 0.50 euroa 20 sekan jobista tekee muuten tuntipalkaks sellaset 90 egua, eli ihan kivan suolaista pisnistä meitsi pyörittää, mut sestlavii..
Mieleen tulee elokuva Musta Orfeus. En tiedä ollenkaan mistä se kertoo, mutta sen niminen ooppera tai näytelmä on kuin Orfeus manalassa, josta en myöskään tiedä, mistä se kertoo, mutta yhdistelin näistä. Anteeksi, jos olen väärässä.
J.Cocteau/ Orfeus?
Orfeus (1950) on antiikin myytin sovitus ja siirto eksistentialistien Pariisiin, jossa Kuolema kulkee mustalla autolla ja peilien läpi siirrytään tuonpuoleiseen. Tässä "näkyvän ja näkymättömän draamassa" Kuolerna rakastuu runoilijaan ja uhrautuu jotta runoilijasta tulisi kuolematon.
Orfeus oli Cocteaun lempimyytti: Runoilija isolla kirjaimella jonka Kohtalona oli vaeltaa Runouden ei-kenenkään-maalla elämän ja kuoleman välillä. Orfeuksen testamentti (1960) on nimensä mukaisesti Runoilijan tilinteko, itsepaljastus ja elämäntyön synteesi, miltei häpeämättömän yksityinen ja itsekeskeinen testamentti, jossa Cocteaun itsensa esittämä runoillija vaeltaa ajan ja paikan tuolla puolen, "toinen jalka elämässä, toinen kuolemassa", ja näkee uudelleen henkisten kerrostumiensa tunnukset, miljööt ja tunteet.