Otsikko kertoneekin kaiken. Joskus olen ihastunut höpsöyttäni miehiin, joista olen alun alkajenkin tiennyt, etten tule heitä saamaan. Ja sitten tunteet vahvistuvat niin paljon että siitä tulee rakkautta. Yksipuolista sellaista.
Tällä kertaa ajattelin, että eräs mies olisi ollut ihastunut myös minuun. (Katseet, hymyt, kemiaa). Minä olen ihan hulluna häneen. Taisin olla taas väärässä, koska miehestä ei kuulu mitään, ja nyt se sattuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Haluan vain, että hän on onnellinen.Toivoin yli kaiken että hän olisi ollut sitä minun kanssani.
Miksi aina käy näin.
Tällä kertaa ajattelin, että eräs mies olisi ollut ihastunut myös minuun. (Katseet, hymyt, kemiaa). Minä olen ihan hulluna häneen. Taisin olla taas väärässä, koska miehestä ei kuulu mitään, ja nyt se sattuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Haluan vain, että hän on onnellinen.Toivoin yli kaiken että hän olisi ollut sitä minun kanssani.
Miksi aina käy näin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota siihen yhteyttä voit yllättyä.
Miehellä on mun yhteystiedot, mulla ei hänen. Eli en voi. Vaan hän voi ottaa muhun yhteyttä, eikä tunnu ottavan
miten sillä on sun pelkästään?
et usko? koska annoin hänelle numeroni ja sanoin "soittele". sillä hetkellä tuli hyvin myönteinen vastaanotto mutta mitään ei ole kuulunut moniin päiviin.
Pitäiskö sun siirtyä tältä palstalta tuonne järki ja tunteet-osiolle. Kuulostaa että olet hieman hätäinen asioiden kanssa. Relaa :)
terv. nainen samankaltaisessa tilanteessa
samaa ajatellut. Olen päättänyt hyväksyä sen asian elämässäni, että rakkautta ei kaikille kuulu ja jotkut ovat niitä jotka otetaan ja toiset niitä jotka jätetään. Sinäkin kuulut siihen jätettävien ryhmään, eikä sille mitään voi.
Pitää saada se ajatus vain itselleen läpi, että ihmissuhteet eivät ole kaikkien asia ja hyväksyä se epäoikeudenmukaiselta tuntuva ajatus, että niin ei käy, että saisi hyväksyntää lopulta.
Ja ainahan on noita neuvojia, jotka ylemmyydentuntoisena näkevät itsensä sellaisessa asemassa, että he voisivat vain komentaa relaamaan, aivan kuin sitä olisi jotenkin jo entuudestaan viallinen ja sitten vielä surun tullessakin käyttäytyy väärin ja ei saa kokea sitä mitä kokee. Lisäksi juuri nuo edellisen kaltaiset kommentit, että tehdään päätelmiä toisen olemuksesta, jos ei tule hyväksytyksi.
Lähinnä se nostattaa vihaa, että joku alkaa päsmäröimään mielipiteillään ja sillä järjettömällä optimistisuuden ja toivon ajatuksella. Olisi joku joskus aito ja rehellinen ja toteaisi, että menee huonosti ja että ei nyt suju ja että ehkä on turha toivoa liikoja. SIitäkin olis enemmän tukea kuin lapsellisesta ajatuksesta, jota aikuiselle ihmiselle koittaa syöttää, että joo kunhan vain olet sitä ja tätä ja niin ja näin niin kyllä onnistuu. Miksi kukaan ei sano suoraan, että on tuhansia tuhansia ihmisiä, joilla ei onnistu millään ja että se on sitten niin ja sen kanssa eletään.
Mikä oikeus kellään on pitää toista niin lapsellisena, että usean pettymyksen ja huonon kokemuksen jälkeen todella tulee toiselle sanomaan, että kyllä se siitä, sanoisi, että ei tämä tästä!
Tuo on aivan totta mitä kirjoitit. Itsekin olen myöntänyt jo itselleni ettei mun elämään rakkautta sitten koskaan tullutkaan. Ikääkin mulla on jo sen verran paljon että pitää osata ajatella asioita realistisesti eikä enää kuvitella turhia. Jos toisin olis tarkoitettu niin mullekin olis jo joku löytynyt. Ei löytynyt. Jotkut joskus ovat luulleet että olen nirso, mutta tyhjästä on vaikea ketään löytää. Mua on joskus luultu jopa lesboksikin, kun olen kropaltani ja naamaltani muita rumempi nainen, mutta en ole lesbo. Olen vain pirun ruma nainen. Ja just sen rumuuden takia ei mulle ketään ikinä löytynyt, kun kukaan mies ei näin rumaan naiseen edes halunnut tutustua tai olla missään tekemisissäkään tämän näkösen kanssa. Mä vaan kuulun niihin joille ei ketään oltu tarkoitettu. Ottaahan se koville tajuta, että itse jäi kaikesta sellasesta paitsi mitä toisilla on eli mulle ei ollut puolisoa, ei tullut omaa perhettä, ei lapsia. Ehkä kohtaloon on jo ennakkoon merkitty että kuka saa rakkautta osakseen ja kuka jää ilman.
Olet märisemässä tuon saman itkun joka ketjussa täällä. Uskon että on vaikeaa, muttei se kenellekään täällä helppoa ole. Sinulla ei näytä olevan muuta annettavaa kenellekään kuin tuo ikuinen itku ja valitus. Lakkaa tuo pillittäminen ja itsesi alentaminen hokemalla "olen ruma olen ruma".
Rupea tekemään jotain itsesi eteen:
käy kosmetologilla, kampaajalla, jumppaamassa ja hanki uusia vaatteita, hanki uusi harrastus, ole reippaampi, älä syö paskaruokaa, tee jotain kivaa . Se ei mikään kohtalo ole jolla asioita saavutetaan, se on oma työ. Hyvät asiat tapahtuvat niille, jotka niitä tavoittelevat.
Voisin allekirjoittaa joka sanan. On meitä, jotka on tarkoitettu taivaltamaan yksin. Meillä ei ole mitään yhtä yhteistä nimittäjää, vaikka joku "ylemmyydentynnossaan" neuvoo terävästi korjaamaan itsessä sitä tai tätä. On näyttäviä ihmisiä ilman rakkautta, samoin lihavia ja outoja. Toisaalta on rumia sekä sekopäitä parisuhteessa eläviä. Ja monellekin rakkaus = yhteinen osoite, joku kaipaa jotain enemmän. Näin se vaan menee, mutta ei tuomita toisiamme sen vuoksi.
Oletko antanut hänelle yhteystietosi vai oletatko että hän on saanut ne jostain?
vastaus niin tiedät. Tuolta keskemmältä.