Yhteiskuntamme perustavat arvot ovat talouskasvu ja kilpailu omasta paikasta yhteiskunnassa. Koulukiusaamista kannattaakin katsoa tässä valossa: 10-vuotias kiusaaja osaa jo hyvin nuorena taidon mitä aikuisena tarvitaan työmarkkinoilla. Lapsuuden tuolileikki jossa on 5 tuolia ja 6 lasta ei sinänsä ole suora kopio vanhempien maailmasta. Aikuisten maailmassa kilpailijoita on enemmän. Muuta ei voida tehdä, koska samalla luullaan että systeemi on täysin luonnonmukainen.
Miksi siis puuttua kiusaukseen, jos tällä harjoitellaan tulevaisuudentaitoja? Kiusaukseen voidaan puuttua mutta se jatkuu niin kauan kuin perimmäiset arvomme ovat kasvu & kilpailu toisiamme vastaan. Kuvittelen että moni vanhempi on salaa tyttyväinen että lapsi on kiusaaja; onhan hän "heikkoudestaan" huolimatta ollu "vahva" ja painanut muita alas.
Miksi siis puuttua kiusaukseen, jos tällä harjoitellaan tulevaisuudentaitoja? Kiusaukseen voidaan puuttua mutta se jatkuu niin kauan kuin perimmäiset arvomme ovat kasvu & kilpailu toisiamme vastaan. Kuvittelen että moni vanhempi on salaa tyttyväinen että lapsi on kiusaaja; onhan hän "heikkoudestaan" huolimatta ollu "vahva" ja painanut muita alas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jep kerrankin asiaa täällä kiusaajien luvatulla palstalla ...
Meillä oli kiusaaja työpaikalla ja suurin osa piti häntä junttina kommenttiensa takia. Vähitellen hän rauhoittui kun alkoi miettiä sanomisiaan. Totta on, että kiusaajassa on juntin ominaisuuksia. Asiallinen ihminen saa ainakin meidän työyhteisössä arvostusta. Kiusaaja kulkee tiedoillaan tokasujen tasolla ja tietomäärä taitaa olla aika vähissä. Sammakoita lenttää. Sosiaalisuus vaatii älykyyttä. Saattaa olla, että jotkut vanhemmat ovat tyytyväisiä lastensa kiusaamistaidoista mutta tällöin tulisi tarkastella millä tasolla koko perhe kulkee yhteikunnassa. Jotukut luulevat pärjäävänsä vähemmällä tiedolla ja taidolla.
Entinen kiusaaja osaa silti olla monesti asiallinenkin: esim. bisnesmies joka osaa miellyttää muita, koska tuote on saatava kaupaksi ja pötyä pöytään. Uskon että joissakin junteissa junttius näkyy kauas. Kilpailu ja mahdollinen alaspainaminenkin on silti mukana normityönhaussakin: kun olet saanut paikkasi tuolileikissä ei sinun tarvitse enää miettiä niitä jotka jäi ilman. Miellyttävää on silloin olla työelämässä ja helppo uida ihmisten joukossa, jotka ovat saman yhteiskunnan ja sen arvojen alamaisia.
Syvimmät arvomme siis = talouskasvu ja kilpailu vai uskaltaako joku muuta väittää. Solidaarisuuskin on kaventunut ihan toiseen merkitykseen monien aatteissa.