Tässä vähän faktaa arabiakselivaltojen rikoksista ihmiskuntaa vastaan toisen maailmansodan aikana natsien kanssa: http://euroopanislamisaatio.vacau.com/kirjoitukset/baghdadinkristalliyo.html
Baghdadin kristalliyö
Noin 71 vuotta sitten, Irakin pääkaupungissa, Baghdadissa, tapahtui eräs, ehkä yksi Lähi-idän julmimmista pogromeista, toisen maailmansodan aikaan. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1941 Baghdadin kaduilla vallitsi kahden päivän mittainen väkivaltainen juutalaisvainokampanja, pian Rashid Ali al-Gaylanin natsivallankaappauksen jälkeen. Pogromi tunnetaan myös nimellä Farhüd. Kahden päivän mittaisen vainokampanjan aikana satoja juutalaiskauppoja tuhottiin ja ryövättiin väkivalloin. Myös juutalaisia liikemiehiä murhattiin. Farhüdin kahden päivän mittainen vainokampanja jätti jälkeensä tuhansia pahoin loukkaantuneita - ja arviolta 150 kuollutta juutalaista. Baghdadin synkät tapahtumat kesäkuun ensimmäisenä ja toisena päivänä 1941 tunnetaan myös Baghdadin Kristalliyönä. Juutalaisvastaisia mellakoita johti lähinnä brittisotilaille katkeran tappion kärsineet arabinationalistiset irakilaissotilaat, poliisit ja nuoret aseelliset ryhmittymät, joita seurasi vihainen muslimiväestö raiskaten, ryöväten ja murhaten juutalaisasukkaita pitkin kaupunkia. Baghdadissa asui tuolloin peräti 90,000 juutalaista. Juutalaisten asema maan kaupallisessa ja ammatillisessa toiminnassa oli suuri.
Jo 1930-luvulla juutalaisasvähemmistö joutui kohtaamaan yhä elinvoimaisempaa juutalaisvihaa, vainoa ja väkivaltaa eri puolilla Irakia, nousevan arabinationalismin ja kansallissosialistisen ajattelun myötä arabien keskuudessa. Irakin poliittisissa ryhmissä ja lehdistössä kiihotettiin väkivaltaan maan juutalaisasukkaita vastaan. Juutalaisten väitettiin olevan vihamielisiä Irakin kansaa ja maata kohtaan, “vihollisia sisältäpäin”, jotka oli eliminoitava, aivan kuten natsi-Saksassa tuohon aikaan. Vähitellen juutalaiset joutuivat luopumaan kaikista valtion taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti vaikutusvaltaisista ja tärkeistä asemistaan, samalla tavalla kuin Natsi-Saksassa tuohon aikaan.
Kansallissosialismi arabien keskuudessa
Irakin arabinationalistit, kuten heidän toverinsa Syyriassa, Libanonissa, Trans-Jordaniassa (Nykyinen Israel tai Palestiina) ja Egyptissä, saivat vahvasti vaikutteita kansallissosialistisen Saksan noususta 1930-luvulla. Hitlerin kansallissosialismi veti puoleensa mahtipontisena ja auktoritäärisenä mallina kansallisen yhtenäisyyden ja laajemman arabiunion saavuttamiseksi alueella. Useat Pariisissa opiskelleet arabinationalistit, kuten Sati al-Husri ja Ba’ath liikkeen teoreetikko Michel Aflaq, omaksuivat kansallissosialistisia ideoita arabinationalistisen liikkeen aatemaailmaan.
Aikainen Irakin opetusministeriön pääjohtaja, tohtori Sami Shawkat, oli yksi niistä fanaattisimmista arabinationalisteista ja arabi natsi-ideologeista 1930-luvun Lähi-idässä. Hän oli erityisen aktiivinen lietsomaan sotaa ja juutalaisvihaa Irakin nuorisoon. Julkaisemassaan kirjassaan These Are Our Aims (Nämä ovat tavoitteemme) tohtori Sami Shawkat vaati avoimesti juutalaisten tuhoamista Lähi-idässä “välttämättömänä edellytyksenä Irakin kansallisen heräämisen saavuttamiseksi ja maan historiallisen tehtävän täyttämiseksi arabikansan yhdistämisessä”.
Myös ensimmäinen arabinkielinen käännös Adolf Hitlerin Mein Kampf (Taisteluni) teoksesta julkaistiin Baghdadissa vuonna 1934. Arabinkielisestä versiosta puuttui kuitenkin Hitlerin rotuteoria ala-arvoisemmasta seemiläisestä rodusta. Käännöksessä tehtiin selväksi se, että antisemitismi koskisi yksin vain juutalaisia, ei arabeja. Käännös onkin siten melko ristiriitainen, sillä ovathan arabitkin semiittejä. Hitlerin pääteoksen kääntäjä oli irakilainen Shahīd Muhammad Yūnus al-Sab'āwī, nuori juutalaisvihamielinen natsi-intoilija ja arabinationalisti. Irakin armeijan kansallismielisen päällystön läheiseksi uskottu mies, Al-Sab’āwī, nousi merkittävään rooliin Irakin politiikassa. Huhti-kesäkuussa 1941 hän toimi Irakin talousministerinä. Al-Sab'āwī olikin yksi Farhüdin pääarkkitehdeistä, johon myös hänen puoliaseellinen nuorisoryhmänsä otti osaa. Al-Sab'āwī oli jo aiemmin perustanut läheiset suhteet Natsi-Saksan Irakin suurlähettilääseen, tohtori Fritz Grobbaan.
Arabien tiivis yhteistyö akselivaltojen kanssa
Natsi-Saksan Irakin suurlähettiläs, tohtori Fritz Grobba, vakuutti Hitlerille, että arabinationalistien auvustaminen brittejä vastaan Irakissa tulisi olla osa Natsi-Saksan strategiaa. Gobban levitti myös ajattelua Irakin juutalaisten olevan brittien “viides kolonna” ja näin myös Saksan ja arabien vannottu verivihollinen. Myös Palestiinassa (aikainen arabianniemimaa) vannottiin verivihollisuuden nimeen palestiinalaisen arabinationalistin, Haj Amin Al Husseinin johdolla. Hän kehoitti arabeja jihadiin (pyhään sotaan) juutalaisasukkaita ja brittijoukkoja vastaan alueella.
...jatkuu...
Baghdadin kristalliyö
Noin 71 vuotta sitten, Irakin pääkaupungissa, Baghdadissa, tapahtui eräs, ehkä yksi Lähi-idän julmimmista pogromeista, toisen maailmansodan aikaan. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1941 Baghdadin kaduilla vallitsi kahden päivän mittainen väkivaltainen juutalaisvainokampanja, pian Rashid Ali al-Gaylanin natsivallankaappauksen jälkeen. Pogromi tunnetaan myös nimellä Farhüd. Kahden päivän mittaisen vainokampanjan aikana satoja juutalaiskauppoja tuhottiin ja ryövättiin väkivalloin. Myös juutalaisia liikemiehiä murhattiin. Farhüdin kahden päivän mittainen vainokampanja jätti jälkeensä tuhansia pahoin loukkaantuneita - ja arviolta 150 kuollutta juutalaista. Baghdadin synkät tapahtumat kesäkuun ensimmäisenä ja toisena päivänä 1941 tunnetaan myös Baghdadin Kristalliyönä. Juutalaisvastaisia mellakoita johti lähinnä brittisotilaille katkeran tappion kärsineet arabinationalistiset irakilaissotilaat, poliisit ja nuoret aseelliset ryhmittymät, joita seurasi vihainen muslimiväestö raiskaten, ryöväten ja murhaten juutalaisasukkaita pitkin kaupunkia. Baghdadissa asui tuolloin peräti 90,000 juutalaista. Juutalaisten asema maan kaupallisessa ja ammatillisessa toiminnassa oli suuri.
Jo 1930-luvulla juutalaisasvähemmistö joutui kohtaamaan yhä elinvoimaisempaa juutalaisvihaa, vainoa ja väkivaltaa eri puolilla Irakia, nousevan arabinationalismin ja kansallissosialistisen ajattelun myötä arabien keskuudessa. Irakin poliittisissa ryhmissä ja lehdistössä kiihotettiin väkivaltaan maan juutalaisasukkaita vastaan. Juutalaisten väitettiin olevan vihamielisiä Irakin kansaa ja maata kohtaan, “vihollisia sisältäpäin”, jotka oli eliminoitava, aivan kuten natsi-Saksassa tuohon aikaan. Vähitellen juutalaiset joutuivat luopumaan kaikista valtion taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti vaikutusvaltaisista ja tärkeistä asemistaan, samalla tavalla kuin Natsi-Saksassa tuohon aikaan.
Kansallissosialismi arabien keskuudessa
Irakin arabinationalistit, kuten heidän toverinsa Syyriassa, Libanonissa, Trans-Jordaniassa (Nykyinen Israel tai Palestiina) ja Egyptissä, saivat vahvasti vaikutteita kansallissosialistisen Saksan noususta 1930-luvulla. Hitlerin kansallissosialismi veti puoleensa mahtipontisena ja auktoritäärisenä mallina kansallisen yhtenäisyyden ja laajemman arabiunion saavuttamiseksi alueella. Useat Pariisissa opiskelleet arabinationalistit, kuten Sati al-Husri ja Ba’ath liikkeen teoreetikko Michel Aflaq, omaksuivat kansallissosialistisia ideoita arabinationalistisen liikkeen aatemaailmaan.
Aikainen Irakin opetusministeriön pääjohtaja, tohtori Sami Shawkat, oli yksi niistä fanaattisimmista arabinationalisteista ja arabi natsi-ideologeista 1930-luvun Lähi-idässä. Hän oli erityisen aktiivinen lietsomaan sotaa ja juutalaisvihaa Irakin nuorisoon. Julkaisemassaan kirjassaan These Are Our Aims (Nämä ovat tavoitteemme) tohtori Sami Shawkat vaati avoimesti juutalaisten tuhoamista Lähi-idässä “välttämättömänä edellytyksenä Irakin kansallisen heräämisen saavuttamiseksi ja maan historiallisen tehtävän täyttämiseksi arabikansan yhdistämisessä”.
Myös ensimmäinen arabinkielinen käännös Adolf Hitlerin Mein Kampf (Taisteluni) teoksesta julkaistiin Baghdadissa vuonna 1934. Arabinkielisestä versiosta puuttui kuitenkin Hitlerin rotuteoria ala-arvoisemmasta seemiläisestä rodusta. Käännöksessä tehtiin selväksi se, että antisemitismi koskisi yksin vain juutalaisia, ei arabeja. Käännös onkin siten melko ristiriitainen, sillä ovathan arabitkin semiittejä. Hitlerin pääteoksen kääntäjä oli irakilainen Shahīd Muhammad Yūnus al-Sab'āwī, nuori juutalaisvihamielinen natsi-intoilija ja arabinationalisti. Irakin armeijan kansallismielisen päällystön läheiseksi uskottu mies, Al-Sab’āwī, nousi merkittävään rooliin Irakin politiikassa. Huhti-kesäkuussa 1941 hän toimi Irakin talousministerinä. Al-Sab'āwī olikin yksi Farhüdin pääarkkitehdeistä, johon myös hänen puoliaseellinen nuorisoryhmänsä otti osaa. Al-Sab'āwī oli jo aiemmin perustanut läheiset suhteet Natsi-Saksan Irakin suurlähettilääseen, tohtori Fritz Grobbaan.
Arabien tiivis yhteistyö akselivaltojen kanssa
Natsi-Saksan Irakin suurlähettiläs, tohtori Fritz Grobba, vakuutti Hitlerille, että arabinationalistien auvustaminen brittejä vastaan Irakissa tulisi olla osa Natsi-Saksan strategiaa. Gobban levitti myös ajattelua Irakin juutalaisten olevan brittien “viides kolonna” ja näin myös Saksan ja arabien vannottu verivihollinen. Myös Palestiinassa (aikainen arabianniemimaa) vannottiin verivihollisuuden nimeen palestiinalaisen arabinationalistin, Haj Amin Al Husseinin johdolla. Hän kehoitti arabeja jihadiin (pyhään sotaan) juutalaisasukkaita ja brittijoukkoja vastaan alueella.
...jatkuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Natsi-Saksan ja Mussolinin fasistisen Italian edustajat keräsivät suosiota irakilaisnationalistien keskuudessa lupaamalla tukea arabeille alueen brittijoukkoja vastaan. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1941 natsimielinen arabinationalisti Rashid Ali al-Gaylani ja akselivaltamielisen Golden Square ryhmän jäsenet kaappasivat vallan, syrjäyttäen brittimielisen Regent Amir Abdul Illahin vallasta. Hitlerin läheisellä liittolaisella, Jerusalemin suurmufti Haj Amin Al Husseinilla, joka vietti peräti neljä vuotta Berliinissä 1941-45, oli myös merkittävä rooli natsimyönteisen Rashid Ali Al-Gaylanin valtaannousussa. Hän rahoitti Berliinistä käsin natsimyönteistä vallankaappausta, joka tunnetaan myös Rashid Ali Al-Gaylanin vallankaappauksena tai Golden Square vallankaappauksena. Vallankaappaus nosti valtaan kaikista kiihkomielisimmät alueen juutalaisvihaajat 1.4.1941. Britti- ja juutalaisvastainen propaganda saavutti nyt huippunsa Irakissa. Vallankaappaus tehtiin tiiviissä yhteistyössä Natsi-Saksan tiedustelupalvelun, Abwehrin, kanssa. Natsi-Saksa antoi myös sotilaallista ja taloudellista tukea irakilaisnationalisteille Führer Direktiivin (No. 30) alla. Vallankaappaus vaikutti merkittävällä tavalla kesäkuun 1941 joukkoväkivaltaisuuksiin Baghdadissa juutalaisia vastaan. Pian toukokuun toisena päivänä 1941 britit aloittivat yllättävän ilmapommituksen irakilaisjoukkoja vastaan. Englantilais-Irakin sota alkoi. Rashid Ali pyysi välittömästi saksalaisilta avustusta sotaan.
Arabien sotarikokset ja yhteistyö akselivaltojen kanssa vaiettu tosiasia
Niin Baghdadin Farhüdin pogromi, kuin arabien tiivis yhteistyö, sotarikokset ja liittolaisuus akselivaltojen kanssa toisen maailman sodan aikana, on käsittämättömällä tavalla vaiettu ja historiankirjoista pyyhitty tosiasia Lähi-idän lähihistoriassa. Farhüdin pogromi ollaan jätetty käsittämättömällä tavalla huomioimatta jopa juutalaishistorioitsien ja kirjoittajien keskuudessa. Arabihistorioitsijat ovat olleet hiljaa tai muuten vääristelleet tosiasioita, jopa Israelin juutalaiset kirjoittajat ovat yrittäneet päästä Farhüdin vainon merkityksestä eroon.
Tämä traumaattinen tapahtuma todistaa myös varteenotettavalla tavalla arabinationalismin juutalaisvastaisuuden, yllyttäen identtisesti natsien tyyliin Irakin muslimiväestöä uskomaan lähimmäisen juutalaisasukkaan olevan “vihollinen sisältäpäin”.
Irakin juutalaiset löysivät itsensä noin 70 vuotta sitten kolmen toisiaan muistuttavan murhanhimoisen juutalaisvihan keskeltä: arjalaisen natsismin, Haj Amin Al Husseinin johtaman palestiinalaisen kansalliskiihkon ja irakilaisen pan-arabistisen kansalliskiihkon keskeltä. Jostain syystä arabien liittolaisuus ja sotarikokset akselivaltojen kanssa toisen maailmansodan aikana on suuri tabu, josta ei saa puhua.
Farhüd ei ollut ainoastaan rikos ihmisyyttä vastaan, vaan myöskin varteenotettava osa holokaustia, joka sai vaikutteita nimenomaan natsien marraskuun 1938 Kristalliyöstä. Farhüd osoitti myös selkeästi sen, kuinka järkyttävän haavoittuvaisia juutalaiset arabimaissa olivat ja mikä heidän kohtalonsa todennäköisesti olisi ollut arabimaiden vapautuessa kolonnioista.
Arabikeväästä huolimatta, edistystä ei juurikaan ole tapahtunut 70 vuoden aikana. Juutalaisvaltion vahva puolustuskyky oli - ja on edeleenkin ainoa elinkelpoinen vastaus ja ratkaisu hirvittäville julmuuksille pitkällä aikavälillä, koko diasporian historiaan nähden.
naamas kii kusipää
Päteville, ahkerille, lukeneille, viisaille, rikkaille ollaan aina kateellsia nytkin lama-aikana sen huomaa hyvin.
Irakin Farhüd, laitapa Historia-palstalle...
Siellä vois syntyä keskustelua...