Eka raskaus ja rv 34 7, raskaus sujunut kaikilta osin erittäin hyvin. Mahakin on niin pieni niin on tullut tehtyä tallilla ja muutenkin kaikkia hommian entiseen tapaan, eli kaikenlaista nostelua ja kantamista(ei tietenkään mitään älyttömyyksiä, max 2 täyttä 10l vesiämpäriä kerralla). Muutama päivä sitten siinä touhutessa tuntui mahanpohjassa pistelyä ja yritinkin ottaa rauhallisemmin ja sen jälkeen on ukko hoitanut vedenkannon. Nyt on parinä yönä tänään ollut menkkamaista kipua alamahalla, tosi lievää että ei tarvi tuskastella, mutta tuntee kuitenkin. Tunne saattaa olla tosi pitkään ja tänään sitä tunnetta on ollut iltapäivältä asti. Joskus voi tuntea vähän kovemman aaltomaisen kivun mutta se pieni menkkakivun tunne on kokoajan olemassa ja nipistelyäkin tuntuu. Pitääkö tuosta nyt huolestua? Onko kantamisella ja nostelemisella mahdollisesti jotain osuutta asiaan? Onko mahdollista että istukka tai kohtu repeäisi tai lähtisi irti kun nostaa jotain? Mua on varoteltu että pitäisi rauhottua, mutta neuvolassa ei ole sanottu mitään että ei sais tehdä ja kantaa.
Nostelu ja kantaminen loppuraskaudessa+mahakivut?
Ella
42089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli samaa ekassa jo pari viikkoa ollu noilla viikoilla. ovat supistuksia, harjoitus sellaisia. älä kanna kun tuntuuu epämiellyttävältä. Itse siirryin nostamisen sijaan työntään jalalla ja se aiheutti liitoskipuja. Noita menee ja tulee. sit ne oikeet alkaa napakammin ja loppuu napakammin. ja jos tulee tiuhaan (alle 10 min väli) on synnytys käynnissä. Eipä noila viikoilla enää hätää oo, mutta ota rauhallisesti niin saa vauva olla valmiiksasti kohdussa. Nyt tokassa noita ei juuri mulla oo vielä ollu, oon samoilla viikoilla sun kanssa. iltasin voi kans jalat väsyä ja maha kovettua=supistelee enempi. Ei oo kantorajoja, itse teet ne niin että ei tunnu pahalta.
Mulle sanoivat neuvolassa että raskaus ei ole sairaus (kun kysyin voinko kantaa muuttolaatikoita) vaan kaikkia normaaleja asioita voi/saa tehdä jos vaan suinkin pystyy, kyllä kroppa sitten kertoo jos tarvitsee rauhoittua.
Tuollaiset lievät supparit saattavat olla ihan normaalejakin tuolla loppuraskautta kohden, eivätkä välttämättä johdu kantelusta. Silti kannattaa ottaa hieman rauhallisemmin että supparit eivät alkaisi voimistumaan eikä synnytys käynnistynään. Tosin ei sille sitten mitään voi jos päättää syntyä, eikä se välttämättä mistään johdu, toiset ne vaan syntyvät esim. rv34 ja toiset malttavat olla masussa aina loppuun asti, jollei jopa yli :)
Kiitti vastauksesta, helpotti mieltä kun meinas jo rueta pelottamaan.. :/ Mulla ei ole tähän asti ollu edes kivuttomia supistuksia ja nyt alkoi tämmönen melkein jatkuva pieni kipuilu.. Mutta joo, nyt täytyy ottaa rauhallisemmin. :)
Juupa juu, onhan se kiva kun ollaan kovasti vaan huolettomalla mielellä... Mutta mahtaneeko sitten naurattaa enää niin paljon, jos tosiaan synnyttää vähänkin ennenaikaisen lapsen, joka joutuu sitten jäämään sairaalaan - kun sinut itse lähetetäänkin jo kotiin!? Saati että sieltä tultaisiin niin paljon ajoissa, että jouduttaisiin kalliisiin keskoshoitoihin. Keskosena syntyminenhän voi vaikuttaa läpi koko elämän ajan. Että onkohan nyt joku vesiämpärien raijaaminen oikeasti niin hehkeetä puuhaa, että sitä ei voi suosiolla jättää ees joksikin viikkoa muille?!?
Nimittäin ei ennenaikaisten supistusten kanssa oikein leikkimistäkään ole, jos niitä alkaa tulemaan enemmän kuin satunnaisesti - esim. jos niitä tulee monena yönä (monesti ne alkavat iltayöstä kun on käynyt levolle) ja jos ne ovat säännöllisiä ja jatkuvat pitemmän aikaa - vaikka ne olisivatkin sinänsä kivuttomia. Nekin voivat lyhentää, pehmentää ja jopa avata kohdunkaulaa! On sellaisiakin tapauksia, jotka ovat jo esim. 2 senttiä auki kuukautta ennen laskettua aikaa.
Nimimerkillä kuukautta ennen äitiysloman alkua sairaslomalle käskyllä ottaa rauhallisesti - ennenaikaisten supistusten takia. Niillehän on ihan oma diagnoosinsa oikein, O47.0 muistaakseni. Ja on myös sellaisia tapauksia, jotka joutuvat loppuraskauden ajan käymään viikottain tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanteen sairaalassa - ja sellaisiakin, jotka määrätään sairaalaan vuodelepoon moneksi viikkoa ennen laskettua aikaa juurikin kyseisestä syystä. Itse ajattelen niin, että on se paljon mukavampi kotona ottaa rauhallisesti kuin synnytysvuodeosastolla maata.
Että olkaa nyt sitten vaan huolettomia ja kanniskelkaa vaikka koko maailman rojut jos se teistä nyt niin välttämättömältä tuntuu - mutta onpahan nyt joku ees varoittanut tästäkin. Kyllä täysaikaisen lapsen kanssa on niin paljon helpompaa ja kun älyää ottaa jo loppuraskaudessa vähän rauhallisemmin, niin jospa ei joutuis sitten niin sinne sairaalaan jäämään, sen paremmin itse kuin lapsikaan. Mutta onhan noita tapauksia, joissa vaan kerta kaikkiaan synnytään etuajassa eikä siinä auta Maamme-laulukaan. Ne on sitten asia erikseen.