Luen kirjaa "Kamppailu Jumalasta", jossa Jaakko Heinimäki ja Jussi K. Niemelä keskustelevat kirjeiden muodossa kristinuskosta.
Keskustelussa Jeesuksesta - kuka ja mikä oli Jeesus, millainen on kulttuurin Jeesus, kuka oli todellinen Jeesus - Heinimäki on liittänyt kirjeeseensä Matti Paloheimon runon (1992)
"Ei ole Jeesusta näkynyt,
mies sanoi kuivasti, menee aika
Isän oikealla puolella istumiseen.
Päivä oli jo laskemassa, varjo kulki
hänen kasvojensa yli.
Minä ajattelin hiljaista punatukkaista poikaa,
jota koulumatkalla lyötiin, eikä
hän suutansa avannut,
ja pientä tyttöä, joka hädissään juoksi apuun,
mutta en sanonut mitään.
Mitä se olisi auttanut, näkymätöntä."
Kysyisin mielipiteitänne tuosta runosta teiltä, hyvät kanssa-ateistit, ja miksei myöskin muut tätä palstaa lukevat.
Minulla on siitä oma mielipiteeni mutta ehkä jätän siitä kertomisen tuonnemmaksi.
Keskustelussa Jeesuksesta - kuka ja mikä oli Jeesus, millainen on kulttuurin Jeesus, kuka oli todellinen Jeesus - Heinimäki on liittänyt kirjeeseensä Matti Paloheimon runon (1992)
"Ei ole Jeesusta näkynyt,
mies sanoi kuivasti, menee aika
Isän oikealla puolella istumiseen.
Päivä oli jo laskemassa, varjo kulki
hänen kasvojensa yli.
Minä ajattelin hiljaista punatukkaista poikaa,
jota koulumatkalla lyötiin, eikä
hän suutansa avannut,
ja pientä tyttöä, joka hädissään juoksi apuun,
mutta en sanonut mitään.
Mitä se olisi auttanut, näkymätöntä."
Kysyisin mielipiteitänne tuosta runosta teiltä, hyvät kanssa-ateistit, ja miksei myöskin muut tätä palstaa lukevat.
Minulla on siitä oma mielipiteeni mutta ehkä jätän siitä kertomisen tuonnemmaksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En näe ennen kun uskon.
http://www.youtube.com/watch?v=LGKswET0wJk&feature=related
Älä nyt ole noin ankara. Aistin varaiset yrittävät vain selittää mitä näkevät jotta voisivat uskoa.
Mikä on todellista?
Onko vain se todellista, jonka voi aistein havaita?
Vai onko olemassa jotain muuta, jonka voi kuvitella olevan olemassa?
Jos minä kerron sinulle kaiken mitä minä kuvittelen olevan olemassa, niin muuttuko se todelliseksi sinulle?
Voi olla, että muuttuu, jos uskot minun kuvitelmaani.
Et kuitenkaan tiedä varmasti, että onko sinulle kertomani todellisuutta minulle vai onko se ainoastaan mielikuvitukseni tuotetta.
Mikä on siis varmasti totta?
Onko kaikki lopultakin unta. Unessa?
http://www.youtube.com/watch?v=VZyNKrYo9I4
Herää! Tämä elämä on se ainoa, joka on todellista. Myös sinulle.
Atomeja jne ei voi aistein havaita mutta onhan ne olemassa, vai mitä?
Idealistin voi helposti herättää realismiin puunuijalla.
Mitähän nämä pallukat sitten ovat?
http://i117.photobucket.com/albums/o53/Moodydoody/atom2.jpg
Ainakin pitää olla melkoinen mikroskooppi että ne näkee.
Kiitos kommenteista tähän asti. Odotin jotakin aivan muuta, mutta tässä sen näkee miten eri tavalla runoa voi lukea. Odottelen mielenkiinnolla edelleen...
Kiitos tästä aloituksesta. Minä muuten katselin juuri samaa kirjaa kaupassa mutta en vielä ostanut, kun valitsin Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Varmaan talvilomaviikoksi hommaan kyllä tuon Kamppailun.
Ei ole Jeesusta näkynyt - niin minäkin ajattelen kuivasti monen monta kertaa, kun kauheuksia tapahtuu: "--menee aika Isän oikealla puolella istumiseen" - minä olen taas ajatellut, että Jumalalla on niin kiire leijua helluntaiseurakunnan salin katossa ylistettävänä, ettei esimerkiksi ollenkaan ehdi huomaamaan, miten ihan lähistöllä voi olla lapsi pahoinpideltävänä. Se onkin yksi syy siihen, että minulta jumalusko puuttuu. Jos Jumala on olemassa, hän on kyllä vastenmielinen olio.
Koulumatkalla lyötiin poikaa ja pieni tyttö yritti tulla apuun. Ei sanottu mitään, oltiin hiljaa, joku on näkymätön ja poikakin hiljainen. No sitäpä juuri kristinusko onkin: näkymätöntä ja olematonta toimintaa, joka hajoaa ihmisen päässä pölyksi samalla hetkellä kun lapsenomainen, kritiikitön uskomisen halu loppuu.
En kyllä oikein ymmärrä tuota loppuosaa. Kristinuskon puolesta siinä kaiketi puhutaan, koska Paloheimo on teologi, mutta kovin on ponnetonta hiljaa olemista ja sanomatta jättämistä.
Runoilla kai halutaan sanoa jotain tai välittää tuntemuksia.
Mikäli tuntemukset ovat pääosassa, viesti muodostuu lukijan mielessä, hänen omista lähtökohdistaan käsin. Kirjoittaja vain antaa pienen sysäyksen ja lukija tekee lopun työn. Eri lukijat pääsevät erilaisiin lopputuloksiin.
Mikäli pyritään viestin välittämiseen, silloin olisi pyrittävä myös selkeyteen.
Tunnelmointipuolella runo kertoo minulle kahdesta miehestä, joita painavat elämän epäoikeudenmukaisuudet. Toinen purkaa tuntemuksensa katkeriksi sanoiksi ja toinen alistuneeseen vaikenemiseen.
Runosta välittyy passiivinen ja synkkä voimattomuus ja asioiden jättäminen silleen, vaikka aikuisina miehillä olisi mahdollisuus puuttua lasten keskinäiseen kiusaamiseen. Tekojen sijaan tyydytään pohtimaan jumalisia; miksi näkymätön ei auttanut? Miksi minä auttaisin, kun ei sekään mitään tehnyt?
Mutta entä jos näkymätöntä ei olekaan olemassa? Entä jos minä olenkin vastuussa? Entä jos minun pitäisikin puuttua asiaan?
Mieleeni tuli kaksi erillistä asiaa runosta. Alku antoi tuntuman henkilöistä, jotka ei todisteidenkaan edessä olleet valmiita luopumaan uskostaan vaan ennemmin kummastelivat miksi mitään ei tapahdu vaikka kuinka odottelisi.
Viimeinen lause muutti käsitykseni. Parhaiten jäljelle jäänyttä mietettä kuvastaa George Carlinin puhe Lilleri Lallerista.
"I've always drawn a great deal of moral comfort from Humpty Dumpty. The part I like the best? "All the king's horses and all the king's men couldn't put Humpty Dumpty back together again." That's because there is no Humpty Dumpty, and there is no God. None, not one, no God, never was." - George Carlin
Suomennukseni niille, jotka eivät osaa englantia..
Olen aina ottanut paljon moraalista tukea Lilleri Lallerista. Kohta, josta pidän siinä eniten? "Kaikista kuninkaan hevosista ja kaikista kuninkaan miehistä yksikään ei kyennyt pistämään Lilleri Lalleria taikaisin kokoon." Koska ei ole olemaasa Lilleri Lalleria, eikä Jumalaa. Ei yhtäkään, ainuttakaan, ei jumalaa, eikä koskaan ollutkaan.