Tämä välähti tajuntaan malliesimerkkinä toivorikkaasta asenteesta. Muodon maailmoissa toisella puolella. Sisäinen maailma näyttäytyy ulkoisena heijastuksena (ei aina sitä avaruusmusiikkia, mitä kuuntelen).
http://www.youtube.com/watch?v=3ejlyCI6vBk
Se on iloa, valoa, kauneutta, optimismia. Ennenkaikkea optimismia. Voi jospa osaisin sen näyttää! Musiikin kielellä siitä voi jotain kertoa. Se on tässä hetkessä, NYT. Se on sinun sisälläsi, portti "toiselle puolelle" on sinussa itsessäsi. OIkeasti kaikki on yhtä energioiden tasolla, joten luokittelu tähän puoleen ja toiseen puoleen on keinotekoinen. On vain taajuuseroja, samaa energiaa eri taajuuksilla.
Minkälainen musiikki kuvastaa sinun mielestäsi sinun sisäistä maailmaasi?
http://www.youtube.com/watch?v=3ejlyCI6vBk
Se on iloa, valoa, kauneutta, optimismia. Ennenkaikkea optimismia. Voi jospa osaisin sen näyttää! Musiikin kielellä siitä voi jotain kertoa. Se on tässä hetkessä, NYT. Se on sinun sisälläsi, portti "toiselle puolelle" on sinussa itsessäsi. OIkeasti kaikki on yhtä energioiden tasolla, joten luokittelu tähän puoleen ja toiseen puoleen on keinotekoinen. On vain taajuuseroja, samaa energiaa eri taajuuksilla.
Minkälainen musiikki kuvastaa sinun mielestäsi sinun sisäistä maailmaasi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Annika Eklund: Shanghain valot? :D ,,,olet sinä mainio.
Olipas positiivinen avaus! Annika Eklund ei ollut kyllä varsinaisesti mitenkään yllättävä valinta :)
Omistan sinulle ensin tämän biisin, tässä ja nyt, rajan tällä puolen:
http://www.youtube.com/watch?v=muMcWMKPEWQ
Avasin tänään IOK:n opuksen ja ensimmäisellä lukemallani sivulla sanottiin seuraavasti: ”Jokainen minuutti ja jokainen sekunti antaa sinulle mahdollisuuden pelastaa itsesi. Älä menetä näitä mahdollisuuksia – ei siksi, etteivät ne palaisi, vaan siksi, että ilon viivyttäminen on tarpeetonta. Jumala tahtoo sinulle täydellistä onnea nyt.” Viimeinen virke on hyvin, hyvin tärkeä.
Valitsin seuraavanlaisen musiikin kuvaamaan sielunmaisemaani (huom. parhaimmillaan…):
http://www.youtube.com/watch?v=DuPhCmmfKiE
Ei ollut mitenkään itsestään selvä valinta, mutta musiikki vie mukanaan.
Musiikki ja äänellä parantaminen..heittäytyä musiikkiin rytmiin mukaan...olla musiikin ilon virrassa...mahdollisuuksiin tarttuminen, joita on jokaisessa hetkessä. Pienten asioiden huomaaminen ja niistä iloitseminen. Tällaisia ajatuksia herää tähän hetkeen. Kiitos Bowiesta, hänessä on jotain positiivista kapinallisuutta. Rajoja rikkovaa, ajatuksia laajentavaa. Motivoivaakin.
Tuossa puhutaan pelastamisesta ilon virralla. Ajattelen että vahva sisäinen positiivinen sisäinen motiivi on vahva sytyke oikeaan suuntaan. Joku saa sitä musiikin inspiroimana, joku toinen urheilusta tai tieteestä. Avainsana näyttäis olevan asiaan uppoutuminen. Läsnäolevuus, silti kadottamatta iloa. Ilossa matkustaminen, psykologi Dunderfelt sanoisi että päästä positiiviselle elämänkaarelle :)
Tartun hetkeen ja laitan tämän melko osuvan lainauksen tähän, joka on ikään kuin jatkoa aiempaan keskusteluun toisaalla: ”Avaruus ja hiljaisuus ovat saman asian – saman tyhjyyden - ei-minkään kaksi puolta. Ne ovat sisäisen avaruuden ja sisäisen hiljaisuuden ulkoisia ilmentymiä. Ja tämä sisäinen avaruus ja hiljaisuus on kaiken olemassa olevan loputtoman luova kohtu. Useimmille ihmisille tämä ulottuvuus on täysin tuntematon. Heille ei ole olemassa sisäistä avaruutta tai hiljaisuutta. He ovat vailla tasapainoa. He tuntevat kyllä maailman – tai luulevat tuntevansa – mutta he eivät tunne Jumalaa.” Näin viisaasti on sanonut E. Tolle.
Ja sitten musiikkia ei niin positiivisissa mielenmaisemissa. Huom. huom. ei tarvitse tuhlata aikaa kommentointiin…ihan vaan sivukommenttina; olen ollut huomaavinani, että tykkäät mieluummin vetää monologeja :)
http://www.youtube.com/watch?v=-5CNSjy4rxk
Avaruus länsimaisittain.
http://www.youtube.com/watch?v=AwZU3CGB-T4&feature=related
Avaruutta voidaan olla myös mietiskelynä.
Avaruus on kaikille sama. Monologia on kaiken perusta. Meille kaikille yhteistä on juuri tuo avaruus, missä arkiminä lakkaa olemasta. Se on monologiaa, sillä kaikkien avaruus on sama. Meillä on identtinen perusta. Ulkoisena avaruuden ilmentymänä koemme ilmavuuden, hiljaisuuden, painottomuudenkin.
Perustamme on avaruudellisesti monologinen. Perustassa, syvä-avaruudessa, aikaa ei ole niinkuin se käsitetään. Sen käsitetään kuluvan. Avaruudessa ei tuhlaannu, koska sitä ei kulu.
Eckhart Tolle tarkoittaa, että länsimainen tuhlaa aikaa. Kun lakkaamme tuhlaamasta aikaa, olemme avaruudessa ja hiljaisuudessa. Balanssissa, Elämässä. Yksilö lakkaa olemasta erillisenä yksilönä, avaruus on :)
EDIT: epäkorrekti video sensuroitu :)