Tänään kävin katsomassa omaistani vuode-osastolla. Hänellä on syöpä ja viime viikolla iski keuhkokuume ja on ollut kuoleman rajoilla.
Hän on virkustunut paljon ja puheli meille ja tarrasi poikaansa
kädestä ja sanoi auta. Kysyimme onko kipuja ja hän vastasi, on ja ilmeistä
näkyi kipuja olevan.
Menin kansliaan hoitajien luo, jossa hoitaja sanoi, olemme raportilla.
Minä jatkoin ja kerroin kenestä oli kyse ja mitä hän tarvitsee. Hoitaja vastas tylysti, että hän on tänä aamuna monesti kysynyt potilaalta onko kipuja ja potilas vastannut, ei ole. ( tässä vaiheessa en hoksannut sanoa, että kun potilas on välillä sekava, silloin hän ei osaa sanoa onko kipuja.MUTTA omaiset, jotka olemme potilaan luona, näemme potilaan ilmeistä, kun hän jännittää itseään ja
kasvon ilmeistä) Kävihän siellä toinen hoitaja, joka antoi kipupiikin. Odotimme niinkauan, että hän sai apua.
KÄYKÄÄ KATSOMASSA OMAISIANNE, SYÖTTÄKÄÄ HEITÄ , SILLÄ HEKIN
OVAT HOITANEET TEITÄ AIKANAAN !
Hän on virkustunut paljon ja puheli meille ja tarrasi poikaansa
kädestä ja sanoi auta. Kysyimme onko kipuja ja hän vastasi, on ja ilmeistä
näkyi kipuja olevan.
Menin kansliaan hoitajien luo, jossa hoitaja sanoi, olemme raportilla.
Minä jatkoin ja kerroin kenestä oli kyse ja mitä hän tarvitsee. Hoitaja vastas tylysti, että hän on tänä aamuna monesti kysynyt potilaalta onko kipuja ja potilas vastannut, ei ole. ( tässä vaiheessa en hoksannut sanoa, että kun potilas on välillä sekava, silloin hän ei osaa sanoa onko kipuja.MUTTA omaiset, jotka olemme potilaan luona, näemme potilaan ilmeistä, kun hän jännittää itseään ja
kasvon ilmeistä) Kävihän siellä toinen hoitaja, joka antoi kipupiikin. Odotimme niinkauan, että hän sai apua.
KÄYKÄÄ KATSOMASSA OMAISIANNE, SYÖTTÄKÄÄ HEITÄ , SILLÄ HEKIN
OVAT HOITANEET TEITÄ AIKANAAN !
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juu niin käynkin ja semmoistahan se on mitä näit ja koitkin.Minulle on sanottu että hoitaja näkee silmistä onko potilaalla kipuja.Minun omaisellani ei ole ollut oikeastaan kipuja vielä paljoa jos tulee niin pidän kyllä huolen.Kyllähän raportitkin on ajallansa tehtävä niin, mutta sittenkin?
Loppu hyvin kaikki hyvin? En ole koskaan törmännyt tilanteeseen että kipulääkkeessä eli morfiinissa säästeltäisi kun kuolevaa hoidetaan.
Menkää ihmeessä omaiset sinne vanhainkotiin tai sairaalaan istumaan kuolevan viereen. Ihmisellä säilyy kuulo pitkään, voi siinä jotain puhua ja suuta kostuttaa kun monilla suu tuppaa kuivumaan pahasti. Ei siinä ihmeitä tarvitse tehdä. Jälkeenpäin voi alkaa kaduttaa miksei ollut vierellä. Hoitajilla harvemmin on aikaa istua pitkiä aikoja vierellä...
kyllä käymme
On teitä sellaisiakin omaisia jotka käytte ja se on hyvä apu meille ja hyvältä tuntuu kun oma rakas tytär tai poika tai kuka tahansa lusikalla soppaa laittaa.Mutta on teitä omaisissa kuin meissä hoitajissa eroja.Eräs tapaus ei unohdu minun mielestä koskaan , kun poika tuli äitiään katsomaan sairaalan vuodeosastolle äidillä ikää silloin 80 ja risat kun äiti oli kotona kaatunut naapuri toimitti sairaalaan kun omaiset oli kaukana 30 -50km päässä.Ei minusta hyvin kaukana monet käy kaksi kolme kertaa vuodessa ja joka viikko soittavat.Mutta mennääppä tähän tapaukseen,poika oli kamalan vihainen ja käytti kovaa kieltä kun huomasi että äiti ei kävele yksin ja pissa tippuisi jos ei olisi yhteiskunnalla antaa vaippoja, tämä äiti oli ne kyllä ansannut 11 lasta oli maailmaan tehnyt.Olin siinä viereisessä huoneessa kun tämä sattui , menin nuorenhoitajan turvaksi kun hän ei osannut vastata kaikkiin kysymyksiin kun oli vasta uusi hoitaja hyvä kyllä sellainen.Niin minä kysyin pojalta että koska olet viimeksi käynnyt ja oletko lähi omainen.Hän noitui ja haukkui huoraksi minua ja karjaisia että ei täällä kerkiä juoksemaan yhtenään teidän perässä hän on käynnyt 6 vuotta sitten ja äiti oli kävelevä mummo , ja nyt me olemme saaneet tuohon kuntoon .Kiitos vaan parhaamme hänenkin kanssa teimme mutta ikä kun tulee niin näin voi käydä, hän kyllä jutteli ja poikaasa toppuutteli tytöt hoitaa kuulema hyvin ja tähän sanaan me uskomme jos meidän potilaat ( asiakkaat) ovat tyytyväisiä.Raha kuulema kunnille kelpaa sanoi poika ja lähti jätti äidin halaamatta.
Hoitajan terveiset!
Olen pahoillani, jos olet kokenut kohtelun tylyksi. Asia on kuitenkin niin, että raportti työvuorojen välissä on erittäin tärkeä potilaiden, siis kaikkien potilaiden, kannalta erittäin tärkeä. Omaisesi siis on kysyttäessä vastannut että kipuja ei ole. Sillä hetkellä siis ei ole ollut. Usko minua nyt: Hoitajat yleensä eivät nauti hoidettavien kivuista vaan ne hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tilanne jossa asiaa kysyit oli huono, mutta tarkoitus ei ole ollut loukata sinua vaikka vastaus on tuntunut sellaiselta.
Olen hoitanut saattovaiheen potilaita ja myös työtoverini ovat olleet samoilla linjoilla kanssani kivunlievityksestä ja rauhoittamisesta. Ne ovat tärkeimmät asiat loppuvaiheessa. Siinä potilasta hoidettaessa kyllä väkisinkin miettii sitäkin että omakin elämä joskus päättyy ja haluaa tehdä jonkun toisen lähdöstä mahdollisimman kivuttoman ja rauhallisen: Kipulääkkeissä ja rauhoittavissa ei ole säästelty koskaan! Olen edelleen pahoillani siitä että tunnet olevasi tavallaan syrjitty tuossa tilanteessa. Kerrompa tämän: Joka ikinen kerta, kun potilas kuolee edes niiden hoitajien läsnäollessa ja hyvin kipulääkittynä, niin ne tilanteet antaa taas uskoa siihen, että ammatinvalinta osui oikeaan. Ja jos vielä omaiset ovat työhön loppujenlopuksi tyytyväisiä, niin jaksaa taas saattaa seuraavan rajalle. Arvostavasti, kuunnellen ja mahdollisimman rauhallisesti.
tupla hyi !!!
Totisesti minä sano, että teissä hoitajissa on mukavia ja turhan tärkeitä "hoitsuja".
Ja minun kohdalleni sattui juuri se turhan tärkeä. Omaisella on oikeus olla
vaatimassa kivunlievitystä. Peräänkuulutan tätä, että omaiseni oli keuhkokuumeessa ja hänellä oli kouristuksia ja hän oli sekava, johtuen
keuhkokuumeesta. Arvon hoitsu, opetan sinua, koska hän ei osannut pyytää lääkettä. Ja hoitsut eikä hoitajat ehdi olla niinkauan, kuin omaiset vierellä,
eivätkä näe, mitä vanhus kertoo.( tiedän , että hoitajia on liian vähän, mutta kohtuus
kaikessa.)
Henkeen ja vereen olen heikomman puolella ja niin täytyykin olla.
Aikanaan menin äitini kanssa katsoon tätiä sairaalaan ja kas kummaa, täti
makasi lattialla(vuodepotilas) hänen yllään avopaita ja vaippa , täti tärisi. Kävin ilmoittamassa asiasta ja kohta tuli useampi hoitaja hoitamaan tätiäni.
Toinen tapaus, kun mieheni isä oli kuolemaisillaan ja kävimme hänen luonaan ja kävin ilmoittamassa hänellä olevan uloste vaipassa, luvattiin käydä. Lähdimme ja uskoimme. Mutta pari tuntia senjälkeen oli tuttumme mennyt käymään ja haju
oli ollut kamala, sama uloste, vieläkin.
Näitä olisi lisää, mutta jätetään kertomatta. Toivottavasti nyt " tajuat " miksi
en anna periksi. PISTE !
Ikävää, että kirjoittajalle on käynyt kuvailemallaan tavalla. ao. ei kuitenkaan kertonut mistä kyseisestä osastosta on kyse, niin ei ole hyväksi leimata kaikkia paikkoja, joissa iäkkäitä hoidetaan. osastoilla ja vanhainkodeissa toimii paljon ammattitaitoisia ihmisiä.
Kaksi tapahtumaa tapahtui tk :n vuodeosastolla ja yksi tapaus sisät.osastolla.
Kaikkia osastoja en leimannutkaan. Jokaiselle vanhukselle pitäisi taata
ihmisarvoinen loppuelämä, sillä hekin ovat hoitaneet meitä, kun olimme pieniä.
Sillä nyt on meidän vuoromme. Joten, jokainen ihminen on laulun arvoinen ja paljon, paljon muunkin. Tänään v. 2012.
Tämä on raaka totuus, vahustenhoidosta, ikävä kyllä. ja ajatelkaa, kun
tulemme itse vanhoiksi, miten on robotitko meitä hoitaa ja hoitavat noin vain
liukuhihnalta vaikkapa. Mutta toivossa on hyvä elää...
Tuttavani isä oli muutama vuosi sitten vanhainkodissa ja joutui sairaalaan pari kertaa huonossa kunnossa. Syynä kuivuminen. Tuttavani sanoi, ettei hän anna ikinä anteeksi, että isää hoidettiin niin huonosti. Näin meillä.
Parikin hoitajaa väittää, ettei kivunlievityksessä ole koskaan säästelty.
Äitini teki erittäin tuskallista kuolemaa keväällä 1985 Raahen aluesairaalassa. Hänelle ainakaan ei annettu morfiinia kivunlievitykseen kuin kerran ja syynä oli kuulemma se, ettei tulisi siiitä riippuvaiseksi. Siis riippuvaiseksi muutamaa päivää ennen kuolemaa, kun munuaiset ja maksa oli jo kuolleet!
Kun kipu oikein kouristi, veti 79 -vuotiaan alkujaan lihavan, nyt vesipöhöisen vanhuksen kaarelle niskan ja kantapäitten varaan. Oli siinä lapsella katseltavaa... Letkut irronneet, nesteet valuneet pitkin lakanoita... Järki oli ainut mikä pelasi. Ja minut vielä tunsi.
Itse toivon saavani sen syaanikapselin tai ruiskeen hyvissä ajoin ennen kuin olen vastaavassa tilanteessa. Tai ehkä on parempi itse lopettaa oma elämä niin kauan kuin sen vielä pystyy tekemään. Ei oikein houkuttele tuollainen vanhuus, joka ei enää ole kaukana...
Voit tehdä kyllä itsellesi hoito testamentin. Kivun lievitys on kyllä nykyään ihan muuta, kuin ennen.
Se on totta, että oikeasti ennen vanhaan, entisinä aikoina mentaliteetti oli sellainen, että "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat", mutta se ei pelitä enää enkä usko että myöskään vuonna 1985.
Juttusi haiskahtaa liioittelulta tai sitten pikkusairaalassa on ollut ajastaan jäljessä kulkevaa henkilökuntaa. Nykyään todellakin kipu lievitetään varmasti, kun muuta ei ole enää tehtävissä. Ainoa syy, miksi niin ei tehtäisi on se, että potilas on itse kipulääkkeet kieltänyt.
Uskopa mitä haluat, mutta näin se oli keväällä 1985.
Vuodesta 1985 on tilanne onneksi muuttunut: kivut hoidetaan.
Niin saapui 24.2 aamu, jolloin omaisemme nukkui pois ja sai rauhan tuskistaan.
Kipupiikkejä sanottiin, että sai kahden tunnin välein, toivottavasti se piti paikkansa.
Yksi hoitaja oli asiallinen ja herttainen, kun hän oli viimeisenä iltana omaisemme huoneessa jutellen meidän kanssamme.
Toivon vain kaikille vanhuksille hyvää hoitoa.