Hei suurperheet!

Moikka!

Olen 28v myös viiden lapsen äiti. Lapset täyttävät tänä vuonna 8,6,4,3, ja nuorimmainen on nyt 8kk. Vilinää ja melskettä riittää täälläkin. Ehkä lähitulevaisuudessa vielä perheemme koko kasvaisi yhdellä lapsella :) Olen aina halunnut ison perheen ja että lapsilla on paljon sisaruksia. Onhan heissä paljon vastuuta mutta mielestäni selviydymme hyvin. Nautin kotona olemisesta ja lasten kanssa puuhailusta. Tarkoitukseni olisikin olla kotona mahdollisimman pitkään kunnes nuorimmainen menee kouluun.
Teemme paljon kaikenlaista lastemme kanssa käymme uimassa, laskettelemassa, kerhoissa, erillaisissa tapahtumissa.... Lapsemme harrastavat urheilua. Päivä menevät nopsaan mutta ovat sitäkin antoisampia :) Välillä saa nauraa maha väärässä lasten kommenteita tai tekemisiä. Taas välillä sitten sattuu ja tapahtuu pieniä haavereita :( varsinki kun porukka on mies voittosta :) ja pyykkivuori on välillä yli pääsemätön... Onneksi jokapäivä ei ole niin kiireinen ja saadaa viettää koko perhe kotona laatu-aikaa . Meillä on paljon lapsia mutta ei yhtäkään ylimääräistä :)

Hei!

Täällä viiden äiti myös, iät: 7,5,4,2 ja kohta yksi vuotta vanhat. Meillä porukka on akkavaltaista, mutta menoa ja vilskettä löytyy yhtä lailla. Yhdyn edellisen kuvaukseen arjesta, tosin emme niin paljon harrasta, olemme enemmän sellaisia nautiskelijoita ja rauhassa teijöitä. Lasten kaverit tuovat väritystä arkeen ja nautitaan ihan täysillä meiän tiimistä.

Mulle saa laittaa sähköpostii osoitteeseen: [email protected]

Olisi mukava vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, eikä haittaa vaikka sinulla ei olisi lapsia ollenkaan. Kaikki saa kirjottaa :-)

Meillä seitsemän lasta, nuorin alle vuoden ja vanhin pian 10v:) Olen 27vuotias ja kiitollinen näistä jokaisesta.

Miten teihin äiteihin on suhtauduttu kun kerrotte lapsimäärästä? Olen useasti saanut kuulla ihmettelyjä yms, kun vielä näin nuorikin olen. Mitä olette kertoneet valinnoistanne:)? Minulle iso perhe ei ole rasite, vaan rikkaus. Olemme ns. tavallinen perhe, ilman uskonnon sanelemaa "pakkoa"

Kannattais teiänkin maailmansaastuttajien opetella olemaan levittelemättä niitä haaroja

Eniten kai sitä ikää ihmetellään kun on nuori ja hoikassa kunnossa. Neuvolassa joku saattaa tulla kysymään odotanko ensimmäistä tai onko mulla vaan ne kaksi joiden kanssa siel palloilen - näkisittepä ilmeet kun täräytän et kotona on lisää :D

Hei!
Minua kiinnostaa kovasti, miksi haluatte ison perheen? Oletteko miehesi kanssa molemmat suurperheestä lähtöisin? Jos olette, millaisia ajatuksia siihen liittyy? Mitä niin hyvää koitte lapsuuden perheessänne, että haluatte itsellekin ison perheen? Moni nimittäin on isossa perheessä jäänyt äidin ja isän syliä vaille, kun on aina joku toinen siihen pyrkimässä ja/tai vanhemmat eivät väsymyksensä vuoksi ole jaksaneet kasvavia lapsia ja niiden lukumäärää uupumatta rakentavalla tavalla kasvattaa...Mitäs tuumitte?

Ikää löytyy minulta "jo" 35vuotta ja seitsemän lastakin on; 17v, 14v, 11v kaksoset,8v kaksoset ja 3v iltatähti :)


Minua kiinnostaa kovasti, miksi haluatte ison perheen?
Oletteko miehesi kanssa molemmat suurperheestä lähtöisin? Jos olette, millaisia ajatuksia siihen liittyy? Mitä niin hyvää koitte lapsuuden perheessänne, että haluatte itsellekin ison perheen?

Minulla eikä miehelläni ole ollut yhtäkään sisarusta, se varmaan on ollut se syy, miksi halusimme ison perheen. Että olisi sisaruksia lapsilla, joiden kanssa viettää aikaa. Ennen ensimmäistä lasta olimme sitä mieltä, että kaksi lasta. Kun toinen oli syntynyt, niin annettiin kolmannen vain "tulla" jos on tullakseen ja niinhän siinä kävi, että tulikin kaksoset. Suvussamme on ollut kaksosia aika paljon, niin nyt tuli meillekkin :) Haluttiin vielä yksi lapsi, mutta taas kaksoset tulikin. Siinä vaiheessa oli jo hermot koetuksella ja paljon touhua talossa. Ajateltiin, että lapsimäärä jää siihen, mutta 3vuotta sitten mies ehdotti pientä iltatähteä. Siinäpä se tarina :) Molemmat pidämme lapsista erittäin paljon, olemme lapsirakkaita.

Lapset ovat syntyneet kaikki 3vuoden välein, joten ainakun on sisarus syntynyt, niin vanhempi on jo sen verran iso ja omatoiminen. Koskaan ei ole ollut sellaista hetkeä, etteikö syliin olisi päässyt.

Täällä kanssa sopivan kokoinen perhe ilmoittelee. Lapsia 6, seitsemäs tulossa. Vanhin jo täysikäinen ja seuraavat ovat 15, 14, 11, 10 ja 6.

Meillä 9 ja lisää saa tulla, jos tulee. Ei perhe miltään suurelta tunnu. Mutta rahaakin pitää tienata, niin ei kerkee olla raskaana. On jaksettava tehdä töitäkin, että lapsilla kaikkea samaa kuin muillakin.

meiltä löytyy kuusi 18v-3kk väliltä...ihan mukavaa ollut,ikää jo sen verran ettei taida enempää tulla.Kyllä ihmiset ihmettelee että onko uskovainen kun on noin monta lasta,ja jotku haukkunu kaniineiksi.Mutta ei sitä enää huomaa paljon,isommat enempi omissa oloissaan ja koulussa päivät.Meillä on lapsilla 2-7 vuotta väliä,joten ihan on ehtinyt syliä lapset saada ja nukkua viekussakin,paljon on mummot auttaneet myös hoidossa.Mulla vielä onnea siinä,että nukkuivat jo parin kuukauden iässä 8 tunnin yöunet,eivät ole valvottaneet.Tietty lapsia vaivaa, kun kaikilla ei ole omaa tietokonetta eikä pelikonetta,joutuvat jonottamaan hiukan,muttei siihen elämä kaadu.

Hei!
Täällä myös 4 äiti, viidennestä kuumeilemme :)
Lapset 6,5,3 ja1.
Onko meille suurperheellisille tai sellaiseksi haluaville olemassa jotain suljettua foorumia tms jossa ei tarvitsisi lukea epäasiallisuuksia?
Ketään muuta pk-seudulta?

...paljosta????

Teillä kirjoittajilla on kaikilla vielä kovin nuoria lapsia. Palataanko asiaan sitten, kun lapsenne ovat teini-ikäisiä?

Kertokaa sitten, miten teidän molempien vanhempien palkkatili riitti nuorten kasvaviin tarpeisiin? Jouduitteko tinkimään lasten koulutuksesta? Entä saiko lapset harrastaa muutakin kuin kotona piirtelyä? Jouduitteko laittamaan lapset 13-14 vuotiaana töihin tienaamaan omat taskurahansa?

Miten ruokarahat riittivät murkkuikästen kasvavaan energiatarpeeseen? Matkustelitteko ulkomailla? Onko teillä tila-auto vaiko pikkubussi? Tutustuitteko vieraisiin kulttuureihin? Teitteko shoppailumatkoja suurkaupunkeihin vai kuluiko lomat omissa nurkissa keski-ikäisenä omia iltatähtiä ja lastenlapsia hoitaen?

Tuliko työttömyyttä? Jouduitteko turvautumaan Suomen yhäti heikkenevään sosiaaliturvaan?

Entä kun lapset aikuistuivat. Tuliko lapsista kunnon ihmisiä? Löysikö jokainen paikkansa maailmassa? Tunsiko jokainen lapsi saaneensa paljon vanhempien huomiota ja rakkautta vai tunsiko joku lapsistanne kaunaa ja katkeruutta?

Ettekö te tiedä, että lasten optimaalinen ikäero on n. 3 vuotta?

Varmaan näin nimettömänä kehtaa kertoa, että on tehnyt viisi lasta vuoden ikäeroilla. Onko ne kaikki kuitenkin ihan terveitä ja kuinka jaksatte antaa kaikille huomiota ja hoivaa rittävästi?

hei täällä myös suurperheen äiti olen 28.v ja 6 lasta iät 9,8,7,4,3,ja 2 arki sujuu hyvin haaeilen vielä 7 lapsesta ..

No kuule, kuudetta odotetaan vuoden ikäeroilla kaikki ja täysin terveitä ja hyvinvoivia energisia lapsia on!!! :P
Jokaista pidetään sylissä joka ikinen päivä, jokaista huomataan jne. Suurperhe kun on kahden yritys, missä myös isä tekee kotitöitä ja äiti saa olla lastensa kanssa

Minä olen 27v ja kasvanut suurperheessä. Olen joukon nuorimpia, sillä minulla on viisi vanhempaa sisarusta (35v, 33v, 32v, 30v, 29v). Lisäksi kaksoisveli ja kaksi pikkusisarusta (25v ja 21v) . Eli meitä on yhdeksän yhteensä.
Minun miehelläni on neljä sisarusta ja hän oli kuvitellut eläneensä isossa perheessä, kunnes tuli meille ensimmäistä kertaa vajaa kymmenen vuotta sitten. Jokaisella meistä yhdeksästä on ammatti, muutamalla korkeampi kuin toisilla ja yli puolet meistä on vakiduunissa. En sanoisi huonoksi menestymiseksi.
Meillä oli kotona aina aivan tavallita kotiruokaa eikä puutetta mistään tarpeellisesta. Ei me rikkaita olleet, mutta ei köyhiäkään. Ja äidin syli oli aina avoinna ja meillä on tänäkin päivänä äidin (57v) kanssa erittäin lämpimät välit.

Itselle kuitenkin riittää ihan vain muutama lapsi. Kotona on kyllä menoa ja meininkiä, kun meillä asustelee kolme ihmislasta (8v, 3v ja 1v), kaksi aikuista, kaksi aikuista koiraa, kaksi hauvavauvaa ja kaksi kissaa. Ja tietysti, kun yhdellä sisaruksellani on kuusi alle 15-vuotiasta ja toisella viisi alle kymmenvuotiasta niin kyllähän suvussa lapsia riittää :)

Täällä neljän lapsen äiti kaipailee myös suurperheen äippöjä juttusille :)
Tampereelta myös.

Ilmoittaudun joukon jatkoksi. Mulla edellisestä liitosta neljä lasta ja nykyisestä 2 lasta. Lasten iät 17v,16v, 13v, 10v, 1v ja viimeisin 3kk. Rahat on olleet monesti tiukilla, matkustelu on jäänyt kotimaan rajojen sisäpuolelle ja monia hankintoja on pitänyt miettiä kahdesti. En kuitenkaan koe, että lapset olisivat jääneet vain kotiin harrastelemaan vain piirtelyä. Olen kuljettanut satujumppaan, kuviskerhoon, kokkikerhoon, kuoroon, taekwondoon, ratsastamaan, uimaan ja ties mihin muuhun. Kavereita käy, ja lapset käyvät kavereillaan. Lasten kanssa olen puuhaillut askarteluja, leiponut, käyty sienestämässä ja ongella. Ihan perusjuttuja jota arkipäiviin vain voi kuulua. Yksi lapsista tarvitsee tarkkaavaisuushäiriön ja aspergerin vuoksi enemmän ohjausta kuin muut, ja käyntejä lääkärissä on tämän lapsen kanssa ollut ihan pienestä pitäen vähän väliä.
Puhuin vanhimman lapseni kanssa siitä, että miten hän on kokenut ison perheen, niin yllättäen hän vastasi, että ei ole oikein koskaan kokenut sitä sillätavoin, että me oltais suurperhe, tai että meitä oikeasti on näin monta. =)
Mukavaa kun tapahtuu ympärillä ja voi iloita lasten kanssa uusista onnistumisista ja seurata kuinka niistä pienistä vauveleista kasvaa fiksuja nuoria ja kohta aikuisiakin. ♥ Me asustellaan Riihimäen kupeessa.

Mäkin haaveilin isosta perheestä 20v, vähintään 6 lasta. No kun sitä oikeaa miestä oli niin vaikea löytää, jonka kanssa olis halunnut niitä lapsia ja mennä naimisiin ja tiivis hevosharrastuskin vei mennessään niin toivoin että saisin edes noin 30v tienoilla ekan lapseni ja kaksikin riittäis.
Nyt tänävuonna tulee 30v täyteen ja mulla on 2 pientä lasta, 2v1kk ja 5kk ikäiset ja kolmannesta haaveillaan noin 1,5v ikäerolla.

Raskaudet on sujuneet muuten hyvin (raskautunutkin olen todella helposti) mutta oksentanut olen molemmissa raskauksissa rv5- synnytyssaliin asti ja muutenkin pahoinvointi(oksentelu) on aika voimakasta, tiputuksessa ei ole tarvinnut käydä kuitenkaan ja hyvin olen jaksanut esikoisen hoitaa siinä samalla, siihen oksentamiseenkin tottuu ja raskaus on antanut sen verran energiaa ja virtaa.

En usko että meille 5 lasta enempää tulee, ihan tuosta raskauspahoinvoinnista ja mun iästä johtuen, kun en ihan putkeen kuitenkaan halua lapsia saada. Mutta haluan kyllä ajatella että 5 lasta tekis ainakin sellaisen pienen suurperheen

"Teillä kirjoittajilla on kaikilla vielä kovin nuoria lapsia. Palataanko asiaan sitten, kun lapsenne ovat teini-ikäisiä?

Kertokaa sitten, miten teidän molempien vanhempien palkkatili riitti nuorten kasvaviin tarpeisiin? Jouduitteko tinkimään lasten koulutuksesta? Entä saiko lapset harrastaa muutakin kuin kotona piirtelyä? Jouduitteko laittamaan lapset 13-14 vuotiaana töihin tienaamaan omat taskurahansa?

Miten ruokarahat riittivät murkkuikästen kasvavaan energiatarpeeseen? Matkustelitteko ulkomailla? Onko teillä tila-auto vaiko pikkubussi? Tutustuitteko vieraisiin kulttuureihin? Teitteko shoppailumatkoja suurkaupunkeihin vai kuluiko lomat omissa nurkissa keski-ikäisenä omia iltatähtiä ja lastenlapsia hoitaen?

Tuliko työttömyyttä? Jouduitteko turvautumaan Suomen yhäti heikkenevään sosiaaliturvaan?

Entä kun lapset aikuistuivat. Tuliko lapsista kunnon ihmisiä? Löysikö jokainen paikkansa maailmassa? Tunsiko jokainen lapsi saaneensa paljon vanhempien huomiota ja rakkautta vai tunsiko joku lapsistanne kaunaa ja katkeruutta?"

Minun lapsistan (kymmenestä)i iso osa on jo aikuisia.
Rahat ovat riittäneet ihan kiitettävästi. Sosiaaliturvaan emme ole koskaan turvautuneet. Lapset ovat saaneet harrastaa (ratsastusta, taiteita, musiikkia, mäkihyppyä, videoelokuvien tekoa, teatteria jääkiekkoa,jne.kukin makunsa mukaan.), matkustella (mukaanlukien kielimatkakesät ja vaihto-oppilasvuodet) ja opiskella kiinnostuksensa mukaan.

Hoidan paljon työni ohella niin omia iltatähtiäni kuin lapsenlapsianikin ja nautin siitä suuresti. SIlti vietämme miehen kanssa kerran viikossa myös kahdenkeskisen vuorokauden ja jonkin verran matkustelemme ulkomaillakin.Esim.viime keväänä olimme viiikon Veronassa, kesällä Kööpenhaminassa ja ensi kuussa olemme menossa Pariisiin.

Jo ammattiinsa valmistuneet lapset ovat kaikki löytäneet töitä ja paikkansa maailmassa. Kaksi opiskelee ja nuoremmat sitten koulussa tai kotona.
Kukaan ei vaikuta syrjäytyneelle, eikä katkeralle.

Kaikki pitävät tiukasti yhtä keskenään ja viettävät omine perheineenkin aikaa myös sisarustensa ja näiden perheiden kanssa. Jokaisella poikkeuksellisen vahva ja joustava turvaverkko.

Manymamma. Et sovi tämän palstan suurperheiden lynkkauskuvioon. Mene pois.

täällä kuuden lapsen äiti iät 11v ,8v ,kaksoset 6v ,3v ,2v ja seitsemättä suunnitellaan..;)

Täällä on 27-vuotias 5 lapsen äiti. Lasten iät on 8, kaksoset 6, 3 ja nuorin on kohta 2. Ei ole onneksi koskaan ollut rahat tiukalla, ollaan molemmat töissä lasten isän kanssa. Nyt kun alkaa vanhimmat olla harrastusiässä, saa olla heitä kuskaamassa balettiin, ratsastukseen ja uintiin monta kertaa viikossa. Pienetkin käy leikkikerhoissa silloin tällöin ja kavereita varsinkin kesäaikaan ravasi niin ettei laskuissa mukana pysynyt!
Aivan pienestä asti haaveilin isosta perheestä, siitä että on monta kenkäparia eteisessä ja paljon porukkaa ruokapöydässä. Nyt kun ajetaan kahdella autolla ja pitää olla koko ajan vaatteita hankkimassa olen onnellinen. Ollaan kummatkin oltu onnekkaita ja saatu hyvät työt miehen kanssa ettei tarvitse elää suusta suuhun. Aikaa jää perheilloille ja myös kahdenkeskeisille hetkille.

Täällä yhteensä (huom. yhteensä) 14 lasta. Olemme uusioperhe. Miehellä edellisestä avioliitostaan 26-vuotias tytär, 24-vuotiaat kaksospojat, 21-vuotias tytär ja 19-vuotias tytär, sekä 10-vuotias poika edellisen avovaimonsa kanssa. Minulla edellisestä avioliitosta 16-, 13- ja 10-vuotiaat tytöt. Yhteiset lapsemme ovat 7-vuotias poika, 5-vuotiaat kaksostytöt, sekä 3-vuotias poika ja 1-vuotias tyttö. Vilskettä siis riittää. Ja lisäksi mieheni kolmella vanhimmalla lapsella on yhteensä 5 lasta, jotka vierailevat meillä säännöllisesti. Vielä kuusi vuotta sitten en oikein ymmärtänyt olevani suurperheellinen, kun meillä asui vakituisesti vain minä, mieheni ja tuolloin 1-vuotias poikamme. Tyttäreni asuivat tuolloin isällään, koska muutin työn perässä vieraaseen kaupunkiin, ja halusimme että tytöt saisivat pitää tutut ympyränsä (esikoiseni omat koulukaverinsa, pikkuinen ekaluokkalaiseni tutun eskariryhmänsä ja kuopustyttöni jatkaa tutussa päiväkodissa). Lisäksi omat vanhempani asuivat lähellä lapsiani. Tytöt vierailivat luonamme viikonloppuisin, samoin mieheni tuolloin 4-vuotias poika, joka asui äitinsä luona. Miehen vanhemmat lapset olivat tuolloin 20, 2x18, 15 ja 13. Heistä kolme vanhinta kävivät enää lähinnä kylässä, koska opiskelivat kauempana ja asuivat kokonaan omillaan. 15- ja 13-vuotiaat lähinnä ajelehtivat kahden kodin välillä, saattoivat herätä meillä, syödä aamupalaa puolen kilometrin päässä äidillään, hakea repun meiltä, mennä kouöun jälkeen äidin luo tekemään läksyt, syödä välipalan meillä, mennä äidin kyydillä harkkoihin, syödä äidin luona, tulla meille katsomaan telkkaria ja syömään iltapalaa ja mennä äidin luo nukkumaan. Tai toisin päin. Ja tämä toimi ihan hyvin, kun ei tosiaan ollut kuin se yksi yksivuotias. Sitten kuulin, että tulee kaksoset. Mieheni totesi että "taas?". Odottaessani kaksosia kolmen tyttäreni isä kuoli onnettomuudessa ja meillä asui yhtäkkiä neljä lasta vuorokauden ympäri, kaksi teiniä vähän miten sattui ja viikonloppuisin vielä yksi alle kouluikäinen. Yhteensä siis kolme alle kouluikäistä, kaksi alakoululaista ja kaksi yläkoululaista. Siihen sitten syntyivät kaksoset ja yhtäkkiä meitä olikin jo yhdeksän lasta ja onneksi kolme aikuista, sillä mieheni ihana ex-vaimo piti loistavasti oman pesueensa kouluasiat omissa käsissään niin että minullakin oli aikaa keskittyä omiini. Kakasosten jälkeen meille on syntynyt vielä kaksi lasta. Yhtäkään en kadu, mutta yhtään meille ei enää tule. Tällä hetkellä meillä asuu vakituisesti kahdeksan lasta ja miehen poika on meillä lahes joka viikonloppu. Miehen aikuiset lapset asuvat kaikki 300km säteellä, joten joku heistä on myös meillä vierailulla vähintään kerran viikossa. Iso perhe on toki haaste, mutta myös rikkaus. Vanhin tyttäreni suunnittelee muuttoa omilleen lähikaupunkiin opiskelun perässä (kulkee vielä ainakin kuukauden ajan julkisilla) ja haikein mielin myönnän, että pikkuiseni pärjää varmasti omassa kodissaan pyöritettyään tätäkin perhettä toisinaan minun ollessa kipeä ja miehen ollessa samaan aikaan työmatkalla ulkomailla.
Jotain iloista ja hauskaa? Iloista ja hauskaa elämässä on tällä hetkellä se kun miehen pojan 1-vuotiaat kaksostytöt ja oma 1-vuotias opettelevat yhtä aikaa kävelemään ja puhumaan. Tai kun miehen tyttären nelivuotias poika ja meidän viisivuotiaat kaksostytöt leikkivät yhdessä sirkusta. Tai kun miehen toisen kaksospojan kolmivuotias tyttö ja meidän kolmivuotias poika rakentavat yhdessä hiekkalinnaa hiekkalaatikolla. Tai se, että meidän ekaluokkalainen tulee huomenna kin koulusta reppu heiluen ja ilmoittaa TAAS koulun olevan liian helppoa ja lukemisen olevan "piisökeik". :) Tai se, että seiskaluokkalainen ilmoittaa huomenna (kin) haluavansa vaihto-oppilaaksi tai vähintään kielikurssille ja saan (taas) sen hänelle luvata jo ainakin kymmenettä kertaa tässä kuussa. Tai se, että huomenna 16-vuotiaani tulee esittelemään tabletiltaan kuvia kaikista niistä ihanista huonekaluista joita aikoo omaan asuntoonsa ostaa.

Meitä on kahdeksan. Minä, mies ja 6 lasta. Seitsemäs saa tulla jos on tullakseen, mutta eipä ole näkynyt. Onhan nuo aika pienillä ikäeroilla, vaikka vanhimman ja nuorimman välinen ikäero onkin melkoinen... Lasten iät 2, 3, 5, 8, 10 ja 16. Vanhin on edellisestä avioliitostani, siksi iso ikäero. Elämä ja arki kulkevat omaa rataansa.

Miten isot talot teillä on? onko teillä isot tulot?

Voisko joku kertoa millaisilla tuloilla uskaltaa suurperheen tehdä että sen pystyy elättämään?

Asumiskulut toki vaihtelee alueittain. Etelässä ja kaupungissa tosi kallista, maaseudulla ja pohjoisessa halvempaa. Asumiskulut riippuvat paljon myös perheen kokoonpanosta, montako on valmis majoittamaan samaan huoneeseen jne. Meillä 5h k eli 4mh, oh, k. Yhdessä mh vanhemmat. Yhdessä huoneessa kolme nuorimmaista (2, 3 ja 5-vuotiaat). Toisessa lastenhuoneessa 8 ja 10-vuotiaat tytöt ja 16-vuotiaalla oma huone. Asumiseen menee rahaa n. 1000 €/kk. Ruokaan n. 100 €/henki/kk herkut jne. Meillä on kaksi autoa, mutta ihan perussellaiset. Vanhin kulkee pääosin bussilla. Vanhimman kuluista puolet maksaa luonnollisesti hänen isänsä. Molemmilla meillä palkka verojen jälkeen n. 2800 €.

helsingistä ilmoittelee juuri 24-v täyttänyt 4lapsen äiti, iät: 8, 5, 3 ja 2kk. Tällä hetkellä tuntuu sopivalt määrältä. Tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään vielä :)

Moi!
Kolmekymppisiä ollaan ja meillä nyt 5 lasta. 5v, 4v, 3v, 2v ja 5kk. Lisää tulee, jos Jumala suo. Helsingissä asutaan. Meillä on tosiaan niin pienet lapset, että ei kovin pitkällistä kokemusta ole, mutta kyllä tää meikäläisen voimille on jo viime aikoina alkanut ottaa. :) Johtuu varmaan siitä, että olen aika rento mutsi.

Arki sujuu ihan hyvin, miten tätä nyt kuvailisi. Kesällä tietty aina helpompaa. Ulkoillaan ja ollaan vaan. Kotona toivon tosiaan voivani olla kuopuksen kouluunmenoon asti.

Tällä hetkellä eniten rassaa oma huono terveys, sotku leviää kuitenkin päivittäin niin valtaisaa vauhtia (meillä ainakin), että olisi hyvä jaksaa siivota reippaammin ja marista vähemmän.. No tiedostaminen on mahdollisuus parannukseen..

Pitikö kirjoittaa jotain lapsuudenperheistä? Itellä on 3 sisaruspuolta, miehellä 4 sisarusta, mieheni vanhemmat ovat uskovaisia. 8 vuotta vanha on tää liitto ja 5 lasta tosiaan. Kaikki raskaudet ja synnytykset menneet oikein hyvin.
Mä en ihan osannut käsittää, mitä ihmisen ainutlaatuisuus meinaa, mutta viimein neljättä odottaessani se oli mennyt jakeluun. (Ei sieltä ei tuu ykkösen tai kakkosen tai kolmosen kopioo... Sieltä on oikeesti tulossa se numero nelonen..) :)

Tää on se mitä mä oon joskus ihmetellyt, että mitenköhän syvästi vähempilapsiset perheet voi sen käsittää, mutta oonhan mä tosin luonteeltani aika pinnallinen, että ehkä se mun ymmärrys tällasista ihmeistä ei vaan alunperinkään ollut ihan samaa tasoa kuin joidenkin vahvemmin kokevien. :)

Jep, no en jaksa aloittaa blogia, niin kiva kun pääsi vähän jaarittelemaan jonnekin. Ei muuta kun kaikkea hyvää kaikille suurperheillekin.