2012-02-19 17:53:38
YK:n yleiskokous äänesti Syyrian vastaisesta päätöslauselmasta 16.2.2012. Päätöslauselman puolesta äänesti 137 maata, vastaan äänesti 12 maata ja 17 valtiota pidättäytyi äänestyksestä. Vastaan äänestivät Venäjän federaatio, Kiina, Venezuela, Korean demokraattinen kansantasavalta, Kuuba, Iran, Ecuador, Nicaragua, Syyria, Bolivia, Zimbabwe ja Valko-Venäjä.
Kommentoidessaan äänestyksen tulosta Venäjän pysyvä YK-edustaja Vitali Tshurkin sanoi, ettei yleiskokous onnistunut tavoitteessaan väkivallan lopettamiseksi Syyriassa. Päähuomio oli yrityksessä eristää Syyrian johto, katkaista kaikki sen kontaktit ja rakentaa poliittinen malli ongelmien ratkaisemiseksi ulkoapäin.
Venäjä pyrki muuttamaan päätöslauselmaa siten, että siihen sisältyisi vaatimus opposition irtisanoutumisesta aseistettujen terroristijoukkioiden toiminnasta ja opposition pidättäytyminen hyökkäyksistä kansalaisia ja valtion laitoksia vastaan samalla tavalla kuin myös hallituksen joukkojen tulee lopettaa tulitus ja vetäytyä asuinalueilta, hän sanoi.
Venäjän esittämiä muutoksia ei kuitenkaan otettu huomioon. Tshurkin totesi, että tässä tilantessa Venäjälle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin äänestää vastaan (1). Puhuessaan äänestyksen jälkeen Syyrian edustaja sanoi, että "rauhallisten mielenosoittajien tappamisen lopettamisen" nimikkellä tapahtuva konfliktin edelleen lietsominen tulee lopettaa. Hän korosti, että päätöslauselmaluonnoksessa ei puhuttu mitään opposition irrrottautumisesta terroristijoukkoista eikä tuomittu terrorismia, mikä herättää vahvoja epäilyksiä esityksen laatijoiden todellisista tarkoitusperistä. Persianlahden yhteistyöneuvosto oli "poliittisesti ja moraalisesti kidnapannut Arabiliiton", hän sanoi (2).
Yleiskokouksen päätökset eivät ole sitovia, korosti Venäjän varaulkoministeri Gennadi Gatilov (3). Tämä on tärkeä seikka. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaan (artikla 12) yleiskokous voi vain antaa suosituksia tilanteessa, jossa yksimielisyyttä turvallisuusneuvostossa ei saavuteta.
Tällä tavoin länsi ja sen arabi- ja muslimiliittolaiset estävät peruskirjan noudattamisen ja loukkaavat sitä. Lisäksi puheenjohtajana tässä yleiskokouksen istunnossa toimi Australia, yksi kyseisen tekstin laatijoista. Monet kokousedustajat kysyivät, miksi esitys yleensä otettiin käsiteltäväksi. Vastausta ei saatu, sen sijaan kuultiin tunteenomaisia purkauksia, joilla pyrittiin välittömiin jyrkkiin toimiin.
Esityksellä oli kolmetoista laatijaa enemmän kuin niin sanotulla "Marokon luonnoksella". Tällä kertaa mukaan olivat tulleet Australia, Andorra, Unkari, Kreikka, Tanska, Komorit, Norja, Panama, Etelä-Korea, Somalia, Suomi, Kroatia ja Montenegro ja liittyivät "aloiteryhmään", johon kuuluivat Bahrain, Egypti, Jordania, Libya, Qatar, Kuwait, Marokko, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Oman, Tunisia, Turkki, Ranska, Britannia ja Yhdysvallat. Turvallisuusneuvostolle esitetyn luonnoksen oli määrä edustaa yleisarabialaista näkemystä. Nyt tehtiin kaikki mahdollinen kaikkien maanosien maiden saaminen esityksen taakse antamaan sellaisen kuvan, että sillä olisi ollut laajempi kannatus kuin mitä se todellisuudessa oli.
YK:n yleiskokous äänesti Syyrian vastaisesta päätöslauselmasta 16.2.2012. Päätöslauselman puolesta äänesti 137 maata, vastaan äänesti 12 maata ja 17 valtiota pidättäytyi äänestyksestä. Vastaan äänestivät Venäjän federaatio, Kiina, Venezuela, Korean demokraattinen kansantasavalta, Kuuba, Iran, Ecuador, Nicaragua, Syyria, Bolivia, Zimbabwe ja Valko-Venäjä.
Kommentoidessaan äänestyksen tulosta Venäjän pysyvä YK-edustaja Vitali Tshurkin sanoi, ettei yleiskokous onnistunut tavoitteessaan väkivallan lopettamiseksi Syyriassa. Päähuomio oli yrityksessä eristää Syyrian johto, katkaista kaikki sen kontaktit ja rakentaa poliittinen malli ongelmien ratkaisemiseksi ulkoapäin.
Venäjä pyrki muuttamaan päätöslauselmaa siten, että siihen sisältyisi vaatimus opposition irtisanoutumisesta aseistettujen terroristijoukkioiden toiminnasta ja opposition pidättäytyminen hyökkäyksistä kansalaisia ja valtion laitoksia vastaan samalla tavalla kuin myös hallituksen joukkojen tulee lopettaa tulitus ja vetäytyä asuinalueilta, hän sanoi.
Venäjän esittämiä muutoksia ei kuitenkaan otettu huomioon. Tshurkin totesi, että tässä tilantessa Venäjälle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin äänestää vastaan (1). Puhuessaan äänestyksen jälkeen Syyrian edustaja sanoi, että "rauhallisten mielenosoittajien tappamisen lopettamisen" nimikkellä tapahtuva konfliktin edelleen lietsominen tulee lopettaa. Hän korosti, että päätöslauselmaluonnoksessa ei puhuttu mitään opposition irrrottautumisesta terroristijoukkoista eikä tuomittu terrorismia, mikä herättää vahvoja epäilyksiä esityksen laatijoiden todellisista tarkoitusperistä. Persianlahden yhteistyöneuvosto oli "poliittisesti ja moraalisesti kidnapannut Arabiliiton", hän sanoi (2).
Yleiskokouksen päätökset eivät ole sitovia, korosti Venäjän varaulkoministeri Gennadi Gatilov (3). Tämä on tärkeä seikka. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaan (artikla 12) yleiskokous voi vain antaa suosituksia tilanteessa, jossa yksimielisyyttä turvallisuusneuvostossa ei saavuteta.
Tällä tavoin länsi ja sen arabi- ja muslimiliittolaiset estävät peruskirjan noudattamisen ja loukkaavat sitä. Lisäksi puheenjohtajana tässä yleiskokouksen istunnossa toimi Australia, yksi kyseisen tekstin laatijoista. Monet kokousedustajat kysyivät, miksi esitys yleensä otettiin käsiteltäväksi. Vastausta ei saatu, sen sijaan kuultiin tunteenomaisia purkauksia, joilla pyrittiin välittömiin jyrkkiin toimiin.
Esityksellä oli kolmetoista laatijaa enemmän kuin niin sanotulla "Marokon luonnoksella". Tällä kertaa mukaan olivat tulleet Australia, Andorra, Unkari, Kreikka, Tanska, Komorit, Norja, Panama, Etelä-Korea, Somalia, Suomi, Kroatia ja Montenegro ja liittyivät "aloiteryhmään", johon kuuluivat Bahrain, Egypti, Jordania, Libya, Qatar, Kuwait, Marokko, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Oman, Tunisia, Turkki, Ranska, Britannia ja Yhdysvallat. Turvallisuusneuvostolle esitetyn luonnoksen oli määrä edustaa yleisarabialaista näkemystä. Nyt tehtiin kaikki mahdollinen kaikkien maanosien maiden saaminen esityksen taakse antamaan sellaisen kuvan, että sillä olisi ollut laajempi kannatus kuin mitä se todellisuudessa oli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Esityksellä oli kolmetoista laatijaa enemmän kuin niin sanotulla "Marokon luonnoksella". Tällä kertaa mukaan olivat tulleet Australia, Andorra, Unkari, Kreikka, Tanska, Komorit, Norja, Panama, Etelä-Korea, Somalia, Suomi, Kroatia ja Montenegro ja liittyivät "aloiteryhmään", johon kuuluivat Bahrain, Egypti, Jordania, Libya, Qatar, Kuwait, Marokko, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Oman, Tunisia, Turkki, Ranska, Britannia ja Yhdysvallat. Turvallisuusneuvostolle esitetyn luonnoksen oli määrä edustaa yleisarabialaista näkemystä. Nyt tehtiin kaikki mahdollinen kaikkien maanosien maiden saaminen esityksen taakse antamaan sellaisen kuvan, että sillä olisi ollut laajempi kannatus kuin mitä se todellisuudessa oli.
Esityksen toi yleiskokouksen pöydälle muodollisesti Egypti. Todellisuudessa tämä teksti oli sisällöltään sama kuin Marokon 4.2.2012 turvallisuusneuvostolle laatima luonnos. Vaikka tässä esityksessä vaadittiin väkivallan lopettamista kaikilta tahoilta, se tarkoitti todellisuudessa vain Syyrian hallituksen joukkoja ja jätti sivuun opposition ja terroristit. Tämä käy ilmi esityksen luvun C kappaleesta 6, jossa vaaditaan vain "Syyrian asevoimien vetäytymistä parakkeihinsa kaupungeista". Tässä on koko esityksen verenhimoisin ehto, joka johtaisi toteutuessaan massamittaisiin siviileiden kuolemiin ja täysimittaisen terrorismin päästämiseen valloilleen. Jokaisen, joka äänesti "kyllä", olisi pitänyt ymmärtää tämä.
Luku B ansaitsee myös huomiota. Siinä sanotaan, että "Syyrian viranomaisten tulee antaa kansainväliselle medialle vapaa pääsy kaikkialle maassa". Tosiasiassa tällä tavoin pyritään edistämään sellaisen uutismateriaalin levittämistä, jolla tuetaan sodanlietsojen tarkoitusperiä.
Kappale numero kaksi on kaikkein tärkein. Siinä sanotaan, että Syyrian viranomaiset "jatkavat laajalle levinnyttä ja järjestelmällistä ihmisoikeuksien ja -vapauksien loukkaamista, kuten voiman käyttöä siviileitä kohtaan, mielivaltaisia teloituksia, mielenosoittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja lehtimiesten tappamisia, mielivaltaisia pidätyksiä, lääkinnällisen hoidon estämistä, kidutusta, seksuaalista väkivaltaa ja myös lapsiin kohdistuvaa pahoinpitelyä (4).
Tämä on luettelo "seikoista", joka tultaneen esittämään kansainväliselle rikostuomioistuimelle. Ei merkitse mitään, että Syyria ei ole tunnustanut ICC:tä (International Criminal Court) - eikä siten ole sen jäsen. Olemme jo nähneet, kuinka tällaisia nimikkeitä on käytetty ICC:n ei-jäseniä kohtaan (Sudan, Libya). Yhdistyneen kansakunnan yleiskokouksen hyväksymän päätöslauselman viides kohta painottaa selvästi tarvetta tuoda esille "kaikki loukkaukset ihmisyyttä vastaan" (5).
Seuraava askel kampanjassa Syyriaa vastaan lienee sitten "asian" vieminen kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Se olisi uusi haaste Venäjälle yrityksissä ohittaa turvallisuusneuvosto, jossa saattaisi jälleen olla edessä veto-oikeuteen perustuva hylkäys. Samaan aikaan käynnistettäneen uusi Venäjän-vastainen hysteria, jolla pyritään nostattamaan arabi- ja muslimimaissa vihaa Venäjää vastaan. Vihan lietsominen Venäjää vastaan on lännen päätarkoitus ja kampanja on sopivasti ajoitettu Venäjän presidentinvaalien alle.
Kasvava hysteerinen kampanja menee kauas YK:n toimintaperiaatteiden ulkopuolelle. Viimeisin esimerkki tästä on "kansainvälisen median" levittämä propaganda, jonka mukaan "Syyrian viranomaiset käyttävät kemiallisia aseita venäläisten asiantuntijoiden valvonnassa".
Lisäksi Euroopan parlamentti hyväksyi 16.2.2012 kaksi päätöslauselmaa Venäjää vastaan. Se tuomitsee Venäjän 14.2. käyttämän veto-oikeuden ja vaatii Venäjältä aseiden toimittamisen lopettamista Syyriaan.
Lisäksi Venäjä tuomittiin Europan parlamentissa sen vuoksi, että Grigori Javlinskiä ei hyväksytty presidenttiehdokkaaksi (6) On mielenkiintoista, että tämän päätöslauselman yhteydessä tuomittiin Venäjän kanta Syyrian kysymyksessä. Päätöslauselmat hyväksyttiin samana päivänä. Niiden samanaikaisuus näyttää oudolta. On selvää, että ne liittyvät Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Tekstin julkaissut englanniksi 18.2.20120 Strategic Culture Foundation
Halleluja!