Mitä mieltä olette siitä, että saako nainen ainoastaan yksinään päättää, siitä että hankkiutuu raskaaksi jättämällä pillerit väliin miehen tietämättä tai pois kokonaan. Itse haluaisin lasta kihlattuni on hiukan epäröivä, toisaalta joskus asia kiehtoohäntä, huomaan sen puheista, mutta silti ei ilmeisesti rohkeus ja varmuus riitä antaa asian toteutua. Itse olen tässä paininut asian kanssa, jätänkö pillerit pois? muttakun olen päättänyt että nyt jätän pois, samana iltana kerron että en ole ottanut pilleriä, saan sen anteeksi. nykyisin se ei vaikutea enään häneen millään lailla, ennen se oli niin tarkkaa että sit oltiin 2 viikkoa selipaatissa jos olin pillerin unohtanut. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni on sanonut että omapahan on asiani jos teen sen ominnokkinení, mutta se toivoisi että kuitenkin asiasta sitten sovittaisiin kun siitä sovittaisiin. Enkä ole sitten kyennyt rupemaan omin neuvoin toimiin ja kuitenkin se jää mua vaivaamaan niin paljon että mun on pakko kertoa jossain vaiheessa hänelle, tuntuu kuin pettäisin luottamuksen. Tietenkin itse päätän että syönkö pillereitä vai en mutta mielestäni hänen pitää siitä sitten tietää. Mitä mieltä olette rupeanko ominneuvoin touhuamaan vai rohkaistuisinko jättämään pillerien syönnin ja kertoisin sen, kävi miten kävi. Joskus vaan tuntuu että lasta ei tule jos en minä tee ratkaisua. Hän pitää lapsista mutta taitaa luulla ettei olis valmis isäksi, mutta se johtuu varmasti myös siitä että hänen lähipiirissä ei ole ollut lapsia, että olisi ollut lastenkanssa tekemisissä, nyt hän on saanut vähän lastenkanssa olemiseen varmuutta kun hän on joutunut olemaan siskoni lasten kanssa tekemisissä. Miten on?
ottaako päätös omiin käsiin.
vauvaa vailla 21
221328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus tulla toivottuna sekä isän että äidin puolesta. Ketään ei saa tehdä isäksi vasten tahtoa ! Eikä jättää ainakaan kertomatta asiaa suoraan, jos olet päättänyt jättää pillerit. Kestääkö suhteenne moista - uuden ihmisen tulo maailmaan ei ole mikään pieni, kiva asia !
Olet vielä nuori, anna miehellesi vielä aikaa kypystellä asioita ja nauti itse vapaasta elämästänne. Mieti, onko parisuhteenne niin vakaalla pohjalla, että olette kypsiä kantamaan lapsesta vastuun. Niin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Älä painosta miestäsi, vaan miettikää yhdessä realistisesti mitä perheen perustaminen käytännössä tarkoittaa hyvine ja huonoine puolineen(ja seuraavien 20 vuoden ajan).
Tiedän kokemuksesta, että kyllä miehiinkin se vauvakuume iskee, varsinkin jos kaveripiirissä on onnellisia esimerkkejä. Joihinkin ihmisiin vauvakuume ei tartu koskaan ja heillä on täytyy myös olla oikeus pysyä lapsettomia.
Tyttö 21!!!
Olet uskomaton hupakko! Ei suhteesikaan voi olla kovin vakaalla pohjalla, jos et tuon paremmin pysty asioista miehesi kanssa keskustelemaan!
Pillereitä poskeen vaan(tai jokin muu ehkäisy) ja kasva henkisesti muutama vuosi.
Sitten asiaa voi miettiä uudestaan...
Ettet vain olisi taas niitä tapauksia, jotka haluavat elämäänsä sisältöä...
Ei suinkaan asia ole niin etteikö miheni tiedä tästä. ajattelin vaan kysellä ihmisiltä että podenkoturhaan huonoaomaatunto jos ajattelen näin. ei missään nimessä ole tarkoituksenani tehdämitään ilman mieheni suostumusta, enkä siihen itseasiassa kykenisikään, kuten varmaan kävi ilmi edellisestä tekstistä. Mielestäni suotta haukutte hupakoksi. Pahoittelen jos en pystynyt tuomaan asiaa selkeästi julki. Ja vilä siitä. Pystymme kyllä asioista puhumaan, varmaan paremminkin kuin useat te aikuiset ihmiset. Seksistä puhumme avoimesti ja se on myös ihanaa, luulempa että siihen on syynä myös se että siitä keskustelemme joten, turha luulla että rupean täänne kirjoittelemaan siksi että minua haukutaa tietämättä sitä mitä todellisuudessa elämäni on. Tahdoin vain hiukan tukea ja tietoa ovatko muutkin sitämieltä ja potevatko tällaisesta tilanteesta kuin minä. Että en pysty valehtelemaan kumpanilleni ja sanon rehellisesti jos päässäni on liikkunut moisia ajatuksia pillereitten poisjättämisestä.
Ja sitä paitsi te "aikuiset luulette tietävänne kaiken ja olevanne niin perkuleen kypsiä!
Muuten olette sitten varmaankin myös sitämieltä että jos joku on saannut lapsen 18 vuotiaana hän on automaattisesti huono äiti ja vastuuntunnoton hupakko. Olen itse saannut 18 vuotiaan lapsen nyt olen 21 ja elän edelleen lapsen isän kanssa ja meillä menee oikein hyvin. olen itse vakituisessa työssä ja ansaitsen hyvin. Eli miksi ei 21 nainen voi olla äitinä hyvä? Tietenkin tämän henkilön täytyy keskustella mihensä kanssa, mutta näin on ilmeisesti ollut joten miksi rupeatte tuomitsemaan.
Niin, eli siis kauanko olette seurustelleet, vai oletteko jo naimisissa vai mikä tilanteenne on? Olet sen verran nuori että ehdit kyllä muutaman vuoden odottamaan. (olen itse nimittäin samanikäinen...) Ja jos miehesikin jo kuitenkin noin posotiivisesti suhtautuu asiaan, niin muutaman vuoden päästä hänkin varmasti tuntee itsensä valmiiksi. Älä missään nimessä ala kieroilemaan, muuten voi miehesi lähteä ja jäät yksin tulevan vauvasi kanssa. ja muista, vauva on vauva vain hyvin lyhyen aikaa, eli et voi haluta vain vauvaa, mieti ensin jaksatko uhmaiät yms. Älä ajattele asiaa vain ruusunpunaisten lasien läpi!
Joskus minua mietityttää se, että miksi kaikkien
pitäisi tehdä asiat samalla tavalla ja edetä samaa
tahtia asioiden kanssa? Siis jos ajattellaan, että
jos sinusta tuntuu siltä, että voit odottaa hyvin
(haluatkin) pari vuotta, niin miksi muiden pitäisi
toimia samalla tavalla?
Minä olen saman ikäinen, 21 ja kai tämän päivän
yhteiskunnan ajatusmallin mukainen kummajainen.
21v, toista kertaa naimisissa ja vieläpä raskaana.
-minttis
Sait lapsesi 18-vuotiaana.Oliko rahan kanssa
ongelmia?Kuinka opiskelujesi kävi?Olen
tilanteessa;minulla on vauvakuume ja olen
kans18v.Kirjoittaisin ens keväänä ja lapsi
syntyisi joulukuulla jos se saisi alkunsa
nyt.Mieheni on intissä, haluaa kans lapsen, mutta
mietin jaksanko odotusajan yksin kun on muutenkin
kauhea ikävä.Nyt olen kuitenkin jättänyt pillerit
pois.Voinko tulla heti raskaaksi???Auttakaa jos
osaatte!!!!!Kaipaan neuvoja!
... sanoa, että odota kunnes miehesi tulee
armeijasta. Suorita lukio loppuun. Pillerien
jättämisen jälkeen voi tulla heti raskaaksi. On
minullakin ollut vauvakuume. Tiedän miltä se
tuntuu, kun haluaa lasta niin, ettei päähän mahdu
mitään muuta. Lapsen hoitaminen on kuitenkin niin
uskomattoman raskasta lapsettoman elämään
verrattuna jopa siinäkin tapauksessa, että kaikki
menee hyvin ja elämän muut perusteet ovat
kunnossa, että teet itsellesi palveluksen
laittamalla ensin mahdollisimman monen asian
kuntoon: parisuhteen virallistaminen
(avioliitto), opiskelu loppuun, rahatilanteen
selvittäminen ja kohentaminen. Kun olet hoitanut
nuo asiat kuntoon, sinulla monta huolta vähemmän
ja saat keskittyä vain vauvasta huolehtimiseen ja
siihen, että isällekin muodostuu alusta asti hyvä
suhde lapseensa. Haluathan perheellenne
mahdollisimman hyvän edellytykset onnelliseen
yhteiselämään!?
Jos vauvakuume käy sietämättömäksi, voit aina
käydä hoitamassa muiden tenavia. Sen pitäisi
hillitä omaa vauvakuumetta tehokkaasti ainakin
jonkin aikaa...
H!
En haluaisi olla tylsä, enkä muuten aiokaan alkaa
saarnaamaan sinulle asiasta. Monet varmasti ovat
sitä mieltä, että hoida ensin koulut kuntoon,
mutta koska en ole itsekään asioita niin hoitanut,
olen huono sanomaan. Sen siaan haluaisin antaa
ihan ystävällisen neuvon siitä, että odota, että
mies tulee armeijasta. Raskausaika voi olla hyvin
raskasta, vaikka kaikki menisikin hyvin. Itse olen
päässyt raskaudestani hyvin helpolla (olen
viikolla 25), mutta en tiedä olisinko selvinnyt
ilman tukevaa miestä. Lisäksi on miehellekin
kivempi, kun voi olla paikalla, nähdä vauvan
ekassa ultrassa, tuntea ensimmäisiä liikkeitä ja
niin pois päin. Oma mieheni on osallistunut
raskauteen niin täysillä, että surkutteli
kamalasti, kun ei päässyt neuvolaan mukaan
silloin, kun kuultiin ensimmäisen kerran vauvan
sydänääniä.
- minttis
Kannattaako ottaa asiaan kantaa jos jo käsitys
ihmisestä on täysin väärä? voin helpotukseksesi
kertoa että mieheni 25 vuotta. En ole kuulutkaan
että 25 vuotias vilä olisi armeijassa. NO
annetaan anteeksi tämä väärä oletuksesi. Toiseksi
olen itse ollut vakituisessa päivä työssä 4
vuotta. Lukiossa en ole enkä koskaan menisikään.
en halua uranaiseksi joka ei jaksa huolehtia
lapsistaa... Mutta sinähän voit olettaa mitä
oletat ja kuvittelevasi olevan niin kovin fiksu.
lue nimimerkilläni kirjoittanut, tämän
kirjottamasi tekstin yläpuolella. kiitos.
Kun en ole todellakaan niinkuin te täydelliset
akateemiset ihmiset.
4,5 vuotta yhdessä.
...mutta kannattaisiko lukea kunnolla? Vastaukseni
on selvästikin vastaus äidiksi haluavan
kirjoitukseen, jonka sisältö oli tämä:
Sait lapsesi 18-vuotiaana.Oliko rahan kanssa
ongelmia?Kuinka opiskelujesi kävi?Olen
tilanteessa;minulla on vauvakuume ja olen
kans18v.Kirjoittaisin ens keväänä ja lapsi
syntyisi joulukuulla jos se saisi alkunsa
nyt.Mieheni on intissä, haluaa kans lapsen, mutta
mietin jaksanko odotusajan yksin kun on muutenkin
kauhea ikävä.Nyt olen kuitenkin jättänyt pillerit
pois.Voinko tulla heti raskaaksi???Auttakaa jos
osaatte!!!!!Kaipaan neuvoja!
Tästä minä sain päähäni, että mies on armeijassa
ja nainen lukiossa.
-minttis
sori. ei ollut tarkoitus. mää luin kyllä ton sun
jutun. mutta tuota taisin sekoittaan moneen
muuhunkin kirjotukseen sen. Anteeksi kovasti.
lähinnä tuo huomautus oli tuolle maltti on
valttia ihmiselle.
maltti on valttia ihminen (kuten häntä kutsuit)
kirjoitti vastauksensa lukiota käyvälle tytölle
hänen kysymyksiinsä eikä suinkaan Sinulle. Joten
kannattaisi opetella lukemaan oikeita asioita
ennenkuin haukkuu jonkun pystyyn. Ja mitä tulee
25v:n miehen armeijassaoloon, se on nykyisin aika
tavallista, sillä useat haluavat saada opiskelunsa
loppuun ennekuin menevät inttiin.
ensin miehesi kanssa, onko hän valmis lapsen kasvatukseen.. Mitei myös itse haluatko todella lapsen. Älä missään nimessä jätä pillereitä pois ilman, että miehesi tietää asiasta. Kyllä 21- vuotiaskin voi olla hyvä äiti... Onhan niitä yli kolmekymppisiäkin huonoja äitejä, joten mikä raja siinä iässä on??
Kirjoituksesi kuulosti tosi tutulta. Ainoa ero on se, että minä olin 26-vuotias ja ollut 7-vuotta yhdessä mieheni kanssa (joista 2 vuotta naimisissa), kun vauvakuume alkoi iskeä. Inhotti syödä pillereitä. Toivoin, että olisi sellainen ehkäisymenetelmä, että olisi ollut vaikka 10% todennäköisyys tulla raskaaksi. Tiesin, että mieheni olisi hyvä isä, mutta hänelle on tosi vaikeaa muuttaa elämäänsä eli aloittaa jotain uutta. Lisätään tähän vielä, että minulla oli hyvä työpaikka ja meillä omakotitalo. Mieheni opiskeli loppumetreillä.
Jätin pillerit pois helmikuussa 97, ilmoitin vain, että en niitä enää syö. Ehkäisyksi sovimme kondomin, vaikka en siitä itse pidäkään. No, ehkäisy ei ollut sen jälkeen aina niin viimeisen päälle, joten toivoa oli....
Elokuussa 97 mulle tuli aivan tajuton vauvakuume. En tiennyt vielä, että olin jo raskaana, mutta muutaman päivän kuluttua sekin selvisi. Vieläkään en ymmärrä, milloin raskaaksi tulo tapahtui, mutta Ella on ollut paras "vahinko", mitä kuvitella saattaa. Myös suhteemme kannalta. Nyt meillä on myös viimeisenpäälle suunniteltu pikkusiskokin Ellalle.
Sen sijaan ystäväni sai aikanaan lapsen miehen kanssa, joka oli kyllä puhunut lapsen tekemisestä. Tosi paikan tullen hän livisti eikä ole tavannut tytärtään 7 vuoteen. Tämäkin äiti on nyt onnellisesti naimisissa ja 2-vuotias pikkuveli on maailmassa. Mutta sen verran ystäväni viisastui, että heti kun pikkuveli ilmoitti tulostaan maailmaan, pariskunta meni vihille.
Jos nyt jotain vinkkiä kaipaat niin: punnitkaa suhteenne vakavuus, menkää avioon (se on sopimus, joka selkeyttää kaikki perheen asiat ja suhteet) ja antakaa luonnon ratkaista lasten tulo. Olen varma, että sinä pärjäät äitinä, mutta varmista ensin, että lapsellasi on lähellään isänsäkin. Se on palvelus itsellesi ja lapsellesi.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitos tuesta, on ihana kulla että joku muukin on
kohdannut tällaista, kun välillä tuntuu että
tässähän on seonnut päästää, juoksee kaiken
näköistä mielessä vaikka tietää ettei pitäisi
juosta. Kerroin myös miehelleni että kirjoitin
tänne ja siitä se jutteleminen lähti liikkeellä,
muuta en kerro mutta olen meidän yhteisestä
päätöksest todella iloinen=)
Siinä olet kyllä väärässä, että se on sinun
asiasi jos jätät pillerit ottamatta. Yrität sitoa
miehen sinuun väärin keinoin. Ehkäisy on aina
yhteinen asia, teidän tapauksessa on päädytty
pillereihin, mutta yhtä lailla voisit käyttää
kierukkaa tai vain kondomia.
Menisitkö silloinkin lääkärille salaa ja
poistaisit kierukan kertomatta miehellesi?? Tai
jos itse et missään tapauksessa haluaisi lasta ja
miehesi käyttäisi tahallaan rikottua kondomia
tehdäkseen sinut raskaaksi??
Hänkin voisi sanoa, että älä huoli kyllä minä
vauvan kanssa pärjään, kunhan vain maksat
olemattomista tuloistasi elatusapua seuraavat 18
vuotta!
Pillereiden poisjättäminen ilman toisen selvää
suostumusta on pahimmanluokan rikos luottamusta
ja rakkautta kohtaan. Miehenä en koskaan antaisi
sitä anteeksi. Naisena taas en ymmärrä miten voit
edes harkita moista.
Isäni tuomittiin elatusmaksuihin 60-luvun alussa.
Hänet oli haastanut oikeuteen nainen, jonka
kanssa isäni ei koskaan ollut tekemisissä. Hän
oli vielä siittämisenhetkellä armeijassa yli
tuhannen kilometrin päässä. Mutta sellainen oli
meininki siihen aikaan. Vauvan oikea isä oli
seilannut merten taa mistä oli tullutkin ja
korkein oikeus teki yhden niistä sen ajan
tavallisista oikeusmurhista ja pisti isäni
maksamaan. Puistattaakin ajatus, että jossain
tuolla on 40-vuotias nainen joka ajattelee, että
minun isäni on jonkinlainen sika koska ei ole
koskaan halunnut tavata häntä.
Olet niin nuori, elämä on muutakin kuin lasten
tekoa. Anna itsellesi elämä ja lakkaa
painostamasta poikaystävääsi.
H!
Itse en missään nimessä olisi alkanut hankkiutua
paksuksi ilman sitä, että mies halusi sitä myös.
Olen sitä mieltä, että lapselle paras tilanne on
syntyä toivottuna ja haluttuna. Raskauteen liittyy
paljon epävarmuutta myös silloin, kun lapsi on
haluttu ja jos toinen ei ole saanut "päättää"
asiasta voi tilanteesta tulla hyvin ikävä, kun
näin tapauhtuu.
Tällä tarkoitan sitä, että suurin osa vanhemmista
alkaa pelätä jossain vaiheessa raskauden aikana ja
tekisi mieli perua koko juttu. Itse olen halunnut
lasta pitkään ja siltikin minulle kävi niin ja
olen nähnyt sen myös miehessäni. Tuntui kurjalta,
kun yhtenä iltana mies sanoi, että välillä hänestä
tuntuu, ettei tähän olisi pitänyt ryhtyä, mutta
voi luoja, miten pahalta se olisi tuntunut, jos en
olisi tiennyt miehenkin halunneen tätä.
Mieheni oli meistä kahdesta se, jolle ensimmäisenä
iski vauvakuume, mutta minä olin kuitenkin se,
joka oli varma asiasta. Niinpä tilannetta
vehkattiin jonkun aikaa, koska halusin
ehdottomasti olla varma siitä, että mies haluaa
tämän vauvan. Voi miten onnellista raskausaika
onkaan ollut, kun mies rakastaa ja liki palvoo jo
vatsan pikkuasukkia ja me molemmat odotamme kesää,
jolloin se ei enää olekaan vatsassa vaan täällä
kanssamme.
Suosittelisin siis avoimuutta ja odottamista.
Kyllä se mieskin kypsyy siihen ajatukseen...
-minttis
Oli väärin tulla kysymään asiasta täältä. Miten
voinkaan kuvitella että täällä olisi ihmisiä
jotka ymmärtäis tilanteen. mutta ei suurin osa
teistä tulee saarnaamaan, eikä suinkaan kertomaan
oletteko kokeneet samaa. Joten lopettakaa asian
puiminen. Jätän nämä viestit omaan arvoonsa. Ja
nyt kerron teille että... OLEN KESKUSTELLUT
ASIATA MIHENIN KANSSA JA PÄÄTIMME ETTÄ ENSI
KESÄNÄ RUPEAMME SUUNNITTELEMAAN ASIAA. KUTEN JO
AIKAISEMMIN KERROIN OLEN PUHUNUT ASIASTA HÄNEN
KANSSAAN EN TARVITSE TEIDÄN MIELIPITEITÄ ENÄÄN.
KIITOS.