KEPUn eduskuntavaalitulos oli odotettu

Kun Mari Kiviniemi nimitettiin pääministeriksi, hän paljasti suunnitelmansa, että on myös seuraava pääministeri. Hänen Armonsa pettämätön usko omiin kykyihinsä ja hänen loputon ylimielisyytensä leimasivat hallituksen työtä.
Ex-pääministeri osoitti avoimesti inhonsa oppositiota ja erityisesti sosiaalidemokraatteja kohtaan. Opposition asiallisiin kysymyksiin tuli vastaukseksi ”höpöhöpö”, tai hän syytti oppositiojohtajia epäisänmaallisiksi.

Kun silloinen oppositiojohtaja Jutta Urpilainen ehdotti pääministerille tapaamista, jossa olisi selvitetty väite epäisänmaallisuudesta, Kiviniemi kieltäytyi pöyhkeästi, käänsi selkänsä ja käveli korot kopisten pois.

Kiviniemi on ympäröinyt itsensä mielistelijöillä, joita hän kannustaa palvomaan itseään. Mediassa Kiviniemeä ympäröi uskollisten omatoimittajien piiri, joka ylisti hänen kauneuttaan, tyylikkyyttään, älykkyyttään ja kielitaitoaan. Lehdissä julkaistiin hänestä vain suuria ja hymyileviä valokuvia, vaikka aidoimmillaan Kiviniemi on hapannaamainen pirttihirmu, jollainen melkein jokaisessa pohjalaistalossa on.

Jo varhain KEPU alkoi pohjustaa Kiviniemi kakkosta. Valtavassa mainoskampanjassa lähes jokainen lehti julkaisi päivittäin kokosivun kuvan pääministeristä. Hänen kuvansa oli vahvasti käsitelty niin, että hän sai uudet silmät, nenän, huulet, hampaat, hiukset ja suurennetut rinnat, joiden päällä oli teksti: ”Asiaa.”

Koskaan ei selvinnyt, mitä asiaa hänellä oli. Mainostoimistossa keksittiin joitakin tyhjänpäiväisiä fraaseja peittämään sitä tosiasiaa, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa.

On hämmästyttävää, kuinka Mari Kiviniemi saattoi lietsoa kokonaisen puolueen voitonhurmaan. Tässä huumassa puolue otti miljoonia velkaa jättikampanjaansa. Velka oli tarkoitus maksaa takaisin vaalivoiton puoluetuella. Mielenkiintoista nähdä, miten puolue aikoo selviytyä veloistaan.

Puheenjohtaja Kiviniemen lisäksi myös puoluesihteeri Timo Laatinen osoitti monumentaalista arvostelukyvyttömyyttä ajaessaan puolueen edesvastuuttomasti velkaloukkuun, joka voi merkitä puoluetoimiston sulkemista pitkäksi ajaksi.