Minun mies ilmoitti minulle 7 vuotta sitten että hän ei ole kuin toiset miehet. Hän ei petä. Hän leuhki sillä ettei hän katso pornoa, ei mene naisten perässä niinkuin toiset.
Se on totta.
Siskoni exä soitti minulle, ja kertoi olleensa ihastunut minun parhaaseen ystävään. Kerroin sen ystävälleni. Nyt, kun ystävälläni on jo uusi mies, tämä siskon exä tuli humalassa meille, ja kertoi saaneensa ystävältäni pillua. Hän ehdotti minulle että lähtisin äidilleni, naapuriin, jotta hän saisi jutella mieheni kanssa.
En jaksanut kuunnella kuinka siskoni exä kehui miehelleni kaikkien minun ystävieni ulkonäköä, lähdin.
Siellä mietin tätä ystävääni, että meni sitten siskoni exän kanssa sänkyyn. Ja kuinka hän on lähetellyt miehelleni tekstareita, ja kerran pyysi saada puhua mieheni kanssa.
Mietin, pettääkö mieheni.. siellä äitini takkahuoneessa, yksin. Muistin kuinka hän oli sanonut puhelimessa ystävälle"olet typerin ämmä minkä tiedän, juttele vaimoni kanssa, olet idiootti."
En siis ole pettynyt mieheeni, hän on kuten sanoi: uskollinen vain minulle.
Ystäväni olen tuntenut 22 vuotta. Miten kerron hänelle etten hyväksy hänen käytöstään? Häneen olen todella pettynyt.
Aamulla soi puhelin. Mieheni kysyi vain:"kestätkö rakas?" Vastasin totta, siskoni exä käyttää mua vain hyväkseen, hän haluaa viedä kaverini, ja toivoisi mieheni lähtevän kanssansa naisiin.
Puhelin kiinni. Hetken päästä kun tavoitin häntä uudestaan,, hän oli heittänyt siskon exän"niska-perseotteella"pihalle.
Se ei jäänyt siihen. Siskon exä soittelee parin tunnin välein. Vaikka emme vastaa, hän soittaa aina uudestaan.
Mies on sitä mieltä että hän yrittää kateuttaan tulla väliimme. Mitä tehdä?
Se on totta.
Siskoni exä soitti minulle, ja kertoi olleensa ihastunut minun parhaaseen ystävään. Kerroin sen ystävälleni. Nyt, kun ystävälläni on jo uusi mies, tämä siskon exä tuli humalassa meille, ja kertoi saaneensa ystävältäni pillua. Hän ehdotti minulle että lähtisin äidilleni, naapuriin, jotta hän saisi jutella mieheni kanssa.
En jaksanut kuunnella kuinka siskoni exä kehui miehelleni kaikkien minun ystävieni ulkonäköä, lähdin.
Siellä mietin tätä ystävääni, että meni sitten siskoni exän kanssa sänkyyn. Ja kuinka hän on lähetellyt miehelleni tekstareita, ja kerran pyysi saada puhua mieheni kanssa.
Mietin, pettääkö mieheni.. siellä äitini takkahuoneessa, yksin. Muistin kuinka hän oli sanonut puhelimessa ystävälle"olet typerin ämmä minkä tiedän, juttele vaimoni kanssa, olet idiootti."
En siis ole pettynyt mieheeni, hän on kuten sanoi: uskollinen vain minulle.
Ystäväni olen tuntenut 22 vuotta. Miten kerron hänelle etten hyväksy hänen käytöstään? Häneen olen todella pettynyt.
Aamulla soi puhelin. Mieheni kysyi vain:"kestätkö rakas?" Vastasin totta, siskoni exä käyttää mua vain hyväkseen, hän haluaa viedä kaverini, ja toivoisi mieheni lähtevän kanssansa naisiin.
Puhelin kiinni. Hetken päästä kun tavoitin häntä uudestaan,, hän oli heittänyt siskon exän"niska-perseotteella"pihalle.
Se ei jäänyt siihen. Siskon exä soittelee parin tunnin välein. Vaikka emme vastaa, hän soittaa aina uudestaan.
Mies on sitä mieltä että hän yrittää kateuttaan tulla väliimme. Mitä tehdä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
JK. Ystäväni on helluntailainen.
* Vaihda nyt ensitöiksesi puhelin numerot !
kiitti vinkistä.
Sinun tilanteesi vaikuttaa melko samalta kuin meillä ollut tilanne. Paitsi että meillä ei ollut mitään noin läheisiä väliintulleita ja tilanne muutenkin vähän toisenlainen. Mieheni on luvannut samoin kuin sinun miehesi, olevansa uskollinen minulle. Ja niin hän on ollutkin, liki 10 vuotta.
Meidän väliimme yritti tulla minun silloinen paras ystäväni. Huomasin vain miten hän röyhkeästi silmieni edessä flirttaili miehelleni. No, ajattelin että se on hänelle luontaista. Kävin välillä jostain syystä toisessa huoneessa. Takaisin tullessani mies tuli luokseni ja pyysi minua lähettämään ystäväni tiehensä koska hän oli jo ryhtynyt tosissaan häntä yrittämään. Niinpä minä niska-lenkki -otteella taisin heittää hänet pihalle.
Muutaman kerran tuon jälkeen kylässä ollessaan hän vielä yritti vikitellä miestäni. Minkä jälkeen mieheni poistui kotoa aina kun tiesimme hänen tulevan kylään tai kun hän tuli pihaan. Kerran ystäväni tuli yllätysvierailulle ja kysyi miestäni. Sanoin ettei ole kotona, eikä ollutkaan kun oli lähtenyt sukulaisten luo viikonlopuksi auttelemaan lomallaan, minä en päässyt lähtemään kun en ollut lomalla. Sen jälkeen tuo kyseinen henkilö ei ole enää miestäni hakenut.
Kerroin oman tarinani, mutta en osaa sanoa mitä sinun tulisi tehdä. Haluan vain sanoa ettet ole yksin. Kateutta on monenlaista.
Joo, niin on. Tuntuu jotenkin typerältä tämä koko usko, ystäväni ja siskoni mies liikkuvat molemmat hellaripiireissä. Tämän ns.ystäväni kautta olen nähnyt hellareiden sen pimeän puolen. Sille on nimitys: haureus.
Suututtaa sinunkin puolesta, tuollaiset "ystävät", se on ollut tosi väärin häneltä kun on yrittänyt rikkoa välinne.
niin, mutta käytöksellään rikkoikin ystävyyden. Tuon jälkeen minun on ollut vaikea ystävystyä kenenkään kanssa tai muutoinkaan ylläpitää ystävyyssuhteita.
Minusta tuli rikkonainen.
Mietin tässä että jos minulla olisi sähköpostiossa(tai onhan mulla, se lukee jossain papereissa, en tiedä mihin on laitettu)niin antaisin sen sulle. Löydän sen ehkä huomiseen mennessä.
Jotenkin vaistosin että tarviit tilalle jonkun. Ystävät on tosi tärkeitä kanssa.
Minä sanoin tälle kaverilleni etten ole koskaan pitänyt häntä ystävänä, ja hän loukkaantui. Hän oli sanonut että ei ole koskaan ymmärtänyt arvostaa mua ennenkuin menetti.
Me ei nähty kolmeen vuoteen. Hän katosi elämästäni kun oli sitä mieltä ettei voida olla ystäviä jos en ota eroa. sitten hän tuli kuvioihin taas, ja jankkaa tuota samaa ******. Kaiken kaikkiaan mies on aina keskusteluissamme, vaikka on tässä elämässä muutakin... Ja esittää seurakunnassa niin kilttiä... pyh!
KulliNäyttääElämänSuunnan.
Niin, sulle varmaan????
KulliVieJaMiesSeuraaKiltistiPerässä.
"Mitä tehdä?"
Älkää vastatko häirikön puhelinsoittoihin ja eläkää onnellisina omaa elämäänne.
Olette kenties päästäneet heidät liian lähelle omaa avioelämänne.
"Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti".
Rauhoittakaa oma elämänne.
Ilmoittakaa heille, että hoitavat itse omat asiansa.
joo, näin on varmasti ollut mun kohdalla.
Joo,mun mies on ihanan suojelevainen...Hän ei ole vastannut ko.siskon exän puheluihin, viimeksi puhelin soi päivällä.
Ko, ukko on erossa menettänyt asuntonsa, autonsa, lapset... Me ei haluttu olla julmia, kun hällä ei edes asuntoa. Nyt etsii naisista itselleen pelastajaa, omien sanojensa mukaan.
Ystävä raahasi hänet helluntaikokoukseen, mutta sitten taas viina vei miehen.Oma vika kuka käski olla sika...........
Kiitos avautumisestasi. Ensimmäistä kertaa törmään johonkuhun joka on kokenut lähes samanlaista.
Näemmä epäkohtien esiintuomisella voi aina saada hyvää aikaan, jos ei itselle niin jollekulle toiselle.
"Näemmä epäkohtien esiintuomisella voi aina saada hyvää aikaan,jos ei itselle niin jollekulle toiselle."
Tässä lapset aiheuttaa vähän"häiriötä", tarkoitus oli aluksi laittaa tämä Suhteet-palstalle, sitten avasin tämän sivun, lisäsin tuon"ystäväni on helluntailainen".. Heh.
Miehesi ei halunnut tavata naista, todella törkeetä että kysyi miestäsi kun tuli sinun luo kylään. Samoin ystäväni aina puhelimessa kyselee miehestäni,ja kerran mun puhelimesta laittoi tekstarin miehelleni.
Oltiin iltaa istumassa, suutuin, mutta ystävä vaan käänsi selän. Otin sitten hänen ex-miehensä tanssiin. Se oli virhe, mutta halusin antaa opetuksen, näyttää miltä se tuntui....
Ko.exä on entinen helluntaiseurakunnan nuoriso-ohjaaja.
Sellasia ne on ne hellarit, oikeesti!
no ei sentään. Itse olen hellari, mutta pakko myöntää että liian paljon sellaisia on seurakuntaan päässyt pesiytymään. Vaikka toisaalta, voihan olla että miehistä on kilpailua. En tiedä. Omasta seurakunnasta on lähes kaikki ikäiseni naiset lähteny isoihin kaupunkeihin. Ja mieheni ei jäljelle oleville kelpaa kun on luterilainen :)
Mutta tuolle ex-ystävälleni olisi kyllä kelvannu. Halusi liittyä helluntaiseurakuntaankin, ehkä nähdäkseen saako sillä miestäni mukaan. No ei olisi saanut. Eipä mulla liiemmin ole ystäviä ollu, ja nekin vähäiset on pettäny luottamuksen tavalla taikka toisella. Uskovaista ystävää en ole löytäny, en ainakaa niistä jotka paikallisseurakuntaani nuoruudessani kuuluivat. Monet syyt siinä oli, nykyisin olen kiitollinen etten ystävystynyt. Olisin pian minäkin langennut heidän mukanaan maailman menoihin ja viettelyksiin.
"Uskovaista ystävää en ole löytänyt, en ainakaa niistä jotka paikallisseurakuntaani nuoruudessani kuuluivat."
Mulla on yksi kaveri niiltä ajoilta kun vielä kuuluin helluntaiseurakuntaan. Sittemmin ihan rehellisesti luovuin. Tuntui tuolloin että olin ainoa joka otti uskonasiat tosissaan, ja jouduin siitä syystä ystäväni arvostelun kohteeksi. Ja silloisen uskovaisen miesystävän, jonka kaa ko.ystävä paljon viihtyi, ilman minua.
Ajattelin että jos Jumala rakastaa niitä ihmisiä, yhtä paljon kuin minua, mitä sitä sitten yrittämään minäkään.
Nämä ihmiset ovat seurakunnassa arvostettuja ihmisiä, eivät siellä kertoile tavoistaan.
Sinä vaikutat sellaiselta jollaista odotin että uskovan kuuluu olla.
Ja tuokin vielä. Miten voi olla joku joka on kokenut noin paljon samanlaista kohtelua?!
Musta tuntuu kans siltä että kun otan uskonasiat tosissani, niin muut läheiset lähtevät arvosteleen. Varsinki siks ku heistä uskovan kuuluu olla "hiljaa rivissä" ja "näkymätön kuin lapsi". No huono vertaus tuo lapsi... mutta tarkoitan sitä etteivät pidä siitä jos osoitan oman heikkouteni esim. menemällä eteen esirukoiltavaksi, varsinkaa minkää katumuksen tai syntiinlankeemuksen vuoksi. Tästä kerroin tuolla toisessa ketjussa.
Musta alkas nuotten sättijöiden touhu tuntumaan niin teennäiseltä ja tekopyhältä kaikessa "pyhyydessään" että olen lakannut sanomasta itseäni uskovaiseksi. Uskon kyllä, mutta sana uskovainen tai uskovaisuus kuulostaa minun korvissani tekopyhältä, vaikkei se sitä välttämättä olisikaan. Sen verran olen katkeroitunut saamastani kohtelusta.
Pitkästä aikaa menin kokoukseen kun keli oli niin huono ja tiesin että oli sellaisia puhujia joita ei sättijäni mielellään mene kuuntelemaan. Eikä heitä siellä näkynytkään. Pari seurakuntalaista otti minut ilolla vastaan.
Noiden sättijöiden takia olen jättäytynyt monesti pois seurakunnan tilaisuuksista. Aatella, seurakuntalaisia liki sata ja vain muutaman ihmisen takia jättäydyn pois tilaisuuksista. Voitko kuvitella?!
Mutta tahdon kunnioittaa heitä ja pysyä jotakuinkin väleissä, mikä on aika hankalaa ainakin sikäli mikäli heidän nähtensä vietän sellaista uskonelämää kuin minusta oikein olisi.
Torontohengen tekii uskovista niin sexuaalisen haureita 80-luvulla,, että eivät meinasi pysyä omissa reviireisä ollenkaan,,, vaan etsi toisten puolisoiden kohteitta ja onnistui monesti sen seurauxella että tuli avioeroja liukuhihnalla ja se sama henki pyörii seurakunnissa vielä,, joka annetaan ja tartutetaan ihmsille kättä päälle temppuilla..
Varokaa uuskarismaattisen hengen,, pääsette niin paljon helpommalla ja jos olette saanet sen jo niin sankaa itsenne irti Jeesuxen Nimessä siitä koska jos percele vastustetaan niin se on häivyttävä !!!
Niin, se on totta. Äitien ja isien sukupolvi on onnistunut paremmin. VAin harvat on epäonnistuneet ja ero on tullut. Tämä nykyaika on vähän tällaista.
Oma kokemukseni hellareista on että seurakunta on vain kulissi,jonka suojissa sitten petetään.
Harvoin olen nähnyt ylistyskuoroissakaan vanhempia naisia, se on surullista. Heidän ihmisarvo on jo kyseenalainen. Itse en halua vanheta niissä olosuhteissa. Olla säälittävänä...
Tää meni mulle vähän liian monimutkasex...
Saisko lyhennelmän tästä Kauniit ja Rohkeat draamasta...:O
KTS, ja muutkin lukijat...Että joillekkin sellaiset asiat kuin seurakunta,ja ystävyys ovat kulisseja,joiden antaman suojan turvin voi hakea omaa etua, ja pettämällä hankkia elämänsisältöä.
En puhu vain itsestäni vaan erään naisen tähän ketjuun kirjoittama sanoma pysäytti.
Jos välitätte läheisistänne, älkää antako pahuuden voittaa.
Jochanan tänne! :O
Tää käy hankalax! :O
Uudestisyntynyt uskova voi rukouksessa myös sitoa pahoja henkiä, estää niiden toimintaa. Siinä ei paljon uskoa tarvita, vain harrasta rukousta.
Itselläni hämmästyttäviä kokemuksia, ihan parissa minuutissa.
Tuollaisella esirukoilijalle on TARVETTA!!! Se olisi sitä seurakunnan temppelin syväpuhdistusta.
Minun käy sääliksi niitä monia uskovia, millaisessa tilanteessa heidän vaelluksensa on ja mihin he ovat tyytyneet. Ja pahinta siinä on se että he haluavat vetää muita samanlaiseen uskonkylmyyteen mukaan.
En minä halua olla kylmä uskova vaan elävä uskossani. Rukousta tarvitaan etteivät uskovat syväjäätyisi ja usko kuolisi olemattomiin.