Puhutteko joskus ujoutenne takia epäselvästi? Itselläni jännittäessä puhe nopeutuu ja jätän joitain tavuja lausumatta, puhe ryöpsähtelee. Änkytän myös jonkin verran. Puheterapiassa olen käynyt r- ja s- vikojen takia, mutten tiedä auttaako se tähän ongelmaan, joka on enemmän korvien välissä (rentoutuneena puhun ihan selvästi). Onko kokemuksia ja/tai neuvoja mikä tähän auttaisi?
epäselvä puhe
0mituinenhöpöttäjä
51415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä, sanoisin että ujoista sitä tekee n. 90%. Epäselvää, lyhyttä...
Ja parannuskeinoahan ei sinänsä ole. Kokemusta puheterapiasta ei ole.
Minä änkytän ja muodostaessani lauseita sanon sanat väärässä järjestyksessä tai käytän vääriä sanoja.
Mun pitää monesti miettiä etukäteen miten rakentelen sen lauseen, mitkä sanat valitsen, mihin järjestykseen ne pistän jne. En osaa puhua pölöttää ihan ex tempore. Joku radiojuonto tai jonkin tapahtuman selostaminen ois täyttä helvettiä mulle ja toki myös kuulijoille.
Koska puhuminen on niin helvetin raskasta hommaa niin en oikeen jaksa iloita siitä enkä siksi puhukaan paljoa. Puuttuu motivaatio ja houkuttavat tekijät
Tuli tuosta motivaation puutteesta mieleen, että puheterapeutti kysyi minulta haluanko oikeasti puhua ihmisille. Menin sitten valehtelemaan että kyllä haluan, kun en jostain käsittämättömästä syystä kehdannut myöntää totuutta. Joskus taas puhuminen jonkun tietyn (suht samanlaisen kuin itse) tyypin kanssa sujuu ihan hyvin, ja olen huomannut että silloin haluaakin puhua... ehkä ei sitten aina pitäisikään puhua, pipari kun menin valehtelemaan puheterapeutille :D voisin oikeesti tietää mistä tää mumina johtuu
Musta tuntu joskus koulussa esitelmää pitäessäni että henki loppuu. Se oli perkeleellistä, varsinki ku ties että muutkin huomaa sen, koska itekin huomaan jonkun puheesta jos siitä tuntuu tuollaiselta.
Huonon puhetaitoni olen perinyt isältäni, hyvän kirjoitustaidon taas äidiltäni.
Paitsi isäni, myöskään omaa puhettani en taho jaksaa kuunnella, paitsi silloin ku puhun yksin (jota harrastan enemmän ku lääkäri määrää) tai kiroilen (joka päivä satoja kirouksia). Kai mä vaan jaksan jatkaa yksinhöpinää ja kiroilua koska se jotenkin rentouttaa.
No ei nuo tavat tietenkään aina rentouta, jos joku yllättää minut yksinhöpisemästä tai kiroilemasta niin syntyy sellainen jonkin aikaa kestävä hävetys joka vie melkein hengen.