Kaikki me tarvitsemme paikan jossa avautua. Ex-hellareille on tälle jo oma ketjunse. Mutta hellareille ei tainnut vielä olla. Jospa purkaamme tänne sen kaiken pahan, vääryyden ym. jota olemme kokeneet omissa seurakunnissamme. Ihan vaikka yhden ainoankin ihmisen aiheuttaman. Tämä toimisi samalla vertaistukiryhmänä. Ja muut voisivat sitten ottaa opiksi jos jokin kolahtaa omassatunnossa.
Ja jos jollakulla on sana tai hyvä ohje/neuvo Jumalalta, hänellä on lupa tämä antaa. Olkoon tämä sellainen rakentautumispaikka meille jokaiselle helluntailaiselle. Tervetuloa myös muut kertomaan mitä vääryyttä olette kokeneet joka on saanut teidät lähtemään pois seurakunnasta tai jättäytymään pois seurakuntayhteydestä.
Ja jos jollakulla on sana tai hyvä ohje/neuvo Jumalalta, hänellä on lupa tämä antaa. Olkoon tämä sellainen rakentautumispaikka meille jokaiselle helluntailaiselle. Tervetuloa myös muut kertomaan mitä vääryyttä olette kokeneet joka on saanut teidät lähtemään pois seurakunnasta tai jättäytymään pois seurakuntayhteydestä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja ihan nimettönä ja ilman nimimerkkiäkin voi kertoa kokemuksistaan. Kenenkään ei tarvitse henkilöityä. Pidetään keskustelu asiallisena.
Mun on nyt kyllä avatta sanaisen arkkuni. Onki täs tullu ihan tarpeeks kauan kestettyä huonoa kohtelua muutamilta seurakuntalaisilta (itsekin siis oon hellari).
En vaan tiedä mistä aloittaisin... on niin monta asiaa jotka mielestäni olisi hyvä ottaa esille, nyt kun sille on kerrankin hyvä tilaisuus olemassa.
Jospa lähden liikkeelle vain asiasanoista, tulee muuten liian pitkää tekstiä.
Riviuskovaisuus, kylmät uskovat, mun uskon jäähdyttely, estäminen, kieltäminen, katuminen ja synnin tunnustaminen ei saa näkyä. Tässäpä suurin osa niistä asioita jotka mua on katkeroittanu ja mieltä pahoittanu. Ja näitä tekee vain muutama seurakuntalaisista, mutta silti nämä aiheuttavat sen etten enää viitsi lähteä seurakunnan tilaisuuksiin kun heiltä saa vaan "lokaa" niskaan. Siksipä olenkin usein jättäytynyt seurakunnan tilaisuuksista.
Mutta kuitenkin jos joku kysynyt miksen käy enää seurakunnan tilaisuuksissa, on minun kyynelsilmin tunnustettava etten ole heille pystynyt totuutta sanomaan vaan olen valehdellut sanomalla verukkeita ja tekosyitä. Miksi minä kuitenkin kunnioitan noita ihmisiä jotka ovat mua loukanneet ja mieltäni pahoittanut, niin paljon etten voi heitä muille ilmiantaa?! Ja pitäisikö minun?!
Niin ja se ettei Hengen hedelmistä saisi muut armolahjat näkyä ku kielilläpuhuminen. Kaikki muiden armolahjojen ja lahjojen käyttö pyritään estämään (taas näiden samojen muutaman taholta).
Onko se nyt niin väärin jos näkee hengellisiä unia, vähän niinkuin näkyjä. Pitääkö niistä vaieta?? Jos unissa näkee joitain varoituksia, niin enkö saa varoittaa niitä ihmisiä??
Mikä on oikeasti sallittua ja oikeasti kiellettyä. Teenkö minä väärin vai tekevätkö nämä ihmiset minulle vääryyttä?
Siis eikö tosiaankaa helluntaiseurakunnissa ole sisäisiä ongelmia? Ei klikkejä eri ihmisten välillä? Voiko tämä olla totta, vai vaikenetteko vain asioista. Jos niin miksi? Mikä teidät vaientaa, miksi pelkäätte, tarvitseeko teidän tosiaankin pelätä noin paljon ettei epäkohtia voi tuoda julki?
Parannusta nykyiseen ei voi tapahtua ennen kuin epäkohdat on julkituonut.
Merkillistä tosiaan, ettei edes nimettömänä uskalleta asioita esiin tuoda.
No yleistää ei voi mitään. Tuossa yhdessä helluntaiseurakunnassa muutama nainen päätti, että he alkavat kokoontumaan toistensa kodeissa rukouksen merkeissä. Tämä tuli srk:n johtajan tietoon, joka tyrmäsi asian sanomalla, että mitään omia kuppikuntia ei sitten perusteta. Eihän tällaiseen tarvi kysyä lupaa keneltäkään.
Tuo on mielestäni jonkinlainen ongelma.
on kyllä.
Varsinkin kun vertaan omaan seurakuntaani jossa kokoonnutaan joka tiistai rukouskokoukseen jonkun seurakuntalaisen kotiin (seurakuntalaisen kutsusta) ja joka viikko eri kodissa. Lisäksi on jota torstai rukouksen ja sanan ilta.
No tämä rukouspiiri toimi ns srk:n ulkopuolella. Se oli vain muutaman ihmisen juttu. Oli sitten julkinen rukoustilaisuus tai pieni muutaman ihmisen rukouspiiri, niin lupaa ei tarvi kysyä keneltäkään. Rukous on etuoikeus. Eikä meillä pidä olla ketään, joka kontrolloi meitä jostain ylemmältä ihmisen tasolta. Päin vastoin, jos on tällaistas liikehdintää, niin pitäisi kannustaa siihen.
Voin kokemuksesta kertoa, että jos kyseenalaistat seurakunnassa jotakin. On se sitten farisealaista opetusta tai toimintaa niin joudut vanhimmiston silmätikuksi ja olosi tehdään niin sietämättömäksi, että on pakko erota.
samoin joutuu vanhemmiston silmätikuksi jos kulkee harvoin seurakunnan tilaisuuksissa. Minulle on käynyt niin...
En vain millään pysty kertomaan ainakaan puhelimessa, enkä oikein seurakunnassakaan kaikki seurakuntalaiset ympärilläni että miksi en kovin mielelläni tule seurakuntaan... Syy kun ei ole seurakunnassa vaan joissakin tietyissä seurakuntalaisissa. Miksi se on niin kamalan vaikeaa saada sanaa suustaan silloin kun pitäisi?
Tuossa ketjussa "Psalmilta kysyisin" puhutaan hyvä veli järjestöstä. Tällä palstalla alkaa tuollainen järjestö vaikuttamaan, jos KEHTAA, kun on joutunut paljastetuksi. Eri seurakunnissa noita järjestöjä on ja siksi vain halusin tuoda tuon asian esille. Nuo järjestöt eivät todellakaan edusta Jumalaa. Niissä järjestöissä on erimielisiä ihmisiä, mutta kun tapetille tulee heidän arvonsa seurakuntalaisten silmissä, niin alkaa yhteinen köyden veto. Silloin seurakuntalaiset eivät merkitse mitään. Aivan sama, vaikka koko seurakunta kärsisi, kunhan heidän "arvonsa" ihmisten silmissä pysyy.
Mitä tehdä silloin kun uskossaan kuolleet alkavat hyppiä omiensa silmille. Tai jotka ovat taantuneet uskossaan tai jämähtäneet paikoilleen ja omalla käytöksellään vetävät muita mukaansa. Eikä näiden uskontilaa huomaa muusta kuin siitä etteivät käy paljoa kokouksissa. Mutta sitten ei pidätä sekoittaa heitä niihin harvoin käyviin, jotka näiden takia itse käyvät harvoin mutta muutoin ovat eläviä uskossaan.
Mitä tehdä silloin kun nämä kylmät uskovat yrittävät toisten liekkiä sammuttaa. He tekevät sen seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella: puhelimessa, vierailujen ja kylässä käymisten yhteydessä sekä muilla kommunikointikonsteilla.
Kertokaahan, mitä tällaisissa tilanteissa voi tehdä??
Sitten on niitä jotka seläntakana puhuvat pahaa muista uskovista. Ikäänkuin heissä itsessään ei mitään vikaa olisi.
Puhutaan pahaa jos jollakulla on paljon sairauksia, joku käy harvoin töissä, joku ei anna kolehtiin rahaa, joku elää sosiaalisin avustuksin jne.
Sietämätöntä että tällaisten asioiden kanssa kamppailevista kehdataan vielä pahaa puhua!!! Eikö seurakuntalaisilla ole käytöstapoja?!