Siunattu paaston aika on alkanut. Tämän palstan perinteenä on ollut, että paaston aikana käydään keskustelu kuolemasta. Onhan se aihe, joka koskettaa meistä jokaista, koska kukaan ei voi sitä välttää.
Meille katolilaisille kuolema on helpompi monestakin syystä. Ensinkään emme luule, että pelastuisimme "yksin uskosta", joka kuolinkamppailussa voi hyvin horjua, vaan Jumalan armosta. Toiseksi tiedämme, että meitä odottaa taivaassa ääretön joukko pyhiä, joista monet ovat meille rakkaita jo täällä maan päällä, aivan erityisesti tietysti Neitsyt Maria. Kolmanneksi meitä lohduttaa kiirastulen olemassaolo eli se, että voimme puhdistua vielä kuoleman jälkeen päästäksemme kirkkaina taivaan kunniaan. Lopuksi meitä lohduttaa myös se, että on olemassa lopullinen oikeudenmukaisuus, sillä helvetti on olemassa.
Kaikkien lohduttavinta katolisessa uskossa on, että me uskomme todella siihen, että Jeesus Kristus on voittanut kuoleman. Siksi me voimme rukoilla toistemme puolesta yli kuoleman rajan. Mitkään inhimilliset suhteet eivät mene kuolemassa rikki, vaan ne jatkuvat "hengellisinä" rukouksen suhteina puolin ja toisin. Tämä on hyvin kaunista ja syvällistä. On myös lohduttavaa tietää, että jokaisessa messussa kirkko rukoilee edesmenneiden puolesta. Meitäkään ei siis tulla unohtamaan koskaan.
Tämä on aiheena vaikea, mutta keskustelu siitä on ollut ainakin menneinä vuosina antoisaa.
Meille katolilaisille kuolema on helpompi monestakin syystä. Ensinkään emme luule, että pelastuisimme "yksin uskosta", joka kuolinkamppailussa voi hyvin horjua, vaan Jumalan armosta. Toiseksi tiedämme, että meitä odottaa taivaassa ääretön joukko pyhiä, joista monet ovat meille rakkaita jo täällä maan päällä, aivan erityisesti tietysti Neitsyt Maria. Kolmanneksi meitä lohduttaa kiirastulen olemassaolo eli se, että voimme puhdistua vielä kuoleman jälkeen päästäksemme kirkkaina taivaan kunniaan. Lopuksi meitä lohduttaa myös se, että on olemassa lopullinen oikeudenmukaisuus, sillä helvetti on olemassa.
Kaikkien lohduttavinta katolisessa uskossa on, että me uskomme todella siihen, että Jeesus Kristus on voittanut kuoleman. Siksi me voimme rukoilla toistemme puolesta yli kuoleman rajan. Mitkään inhimilliset suhteet eivät mene kuolemassa rikki, vaan ne jatkuvat "hengellisinä" rukouksen suhteina puolin ja toisin. Tämä on hyvin kaunista ja syvällistä. On myös lohduttavaa tietää, että jokaisessa messussa kirkko rukoilee edesmenneiden puolesta. Meitäkään ei siis tulla unohtamaan koskaan.
Tämä on aiheena vaikea, mutta keskustelu siitä on ollut ainakin menneinä vuosina antoisaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kiitos marialaiselle asiallisesta aloituksesta. Kerrankin tällä palstalla keskustellaan katolisesta aiheesta, eikä joistakin luterilaisten raamatuntulkinnoista.
Minusta katolinen usko on ihmisläheistä ja sen huomaa myös kysymyksessä kuolemasta. Meille kuolema on luonnollisempi ja vähemmän pelottava, koska taivaassa meillä on niin paljon ystäviä.
Viestisi on hyvä esimerkki siitä, miten kuolemaa pelkäävät ihmiset turvautuvat uskontoon kuvitellen siten saavansa jatkaa elämäänsä taivaassa.
Tosiasiassa kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, tunnustaa ihminen mitä uskontoa tahansa.
"Viestisi on hyvä esimerkki siitä, miten kuolemaa pelkäävät ihmiset turvautuvat uskontoon kuvitellen siten saavansa jatkaa elämäänsä taivaassa."
Luepa tarkemmin. Sanoin, että me katolilaiset EMME pelkää kuolemaa - emme ainakaan samassa määrin kuin muut.
"Tosiasiassa kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, tunnustaa ihminen mitä uskontoa tahansa."
Mistä sinä sen voit tietää? Näemme sen vasta kuoleman jälkeen. Me kristityt taas tiedämme uskon kautta, että sielumme on kuolematon.
"Tosiasiassa kuoleman jälkeen ei ole enää mitään, tunnustaa ihminen mitä uskontoa tahansa."
Sinulla on ilmeisesti kokemusta kuolemisesta, kun noin itsevarmasti asiasta puhut?
On se ensimmäinen kerta, kun näen kenenkään kirjoittavan, että ihanaa kun on helvetti. Kristus ei olisi koskaan kirjoittanut näin, vaan varoittanut, opettanut ja opastanut.
Mutta on se hyvä, että käännynnäinen saa puristaa taskussa nyrkkiä: odottakaapas, kyllä te nyt juhlitte, mutta te joudutte vielä helvettiin ja minä pelastun, ähäkutti. Sellaista uskovaisuutta ja ihmisläheisyyttä, onko purkamattomia paineita? Varmaan iltarukouksessa muistat rukoilla, että voi kun noi joutuisi helvettiin, joutuvathan, joutuvathan! Raamattu ei opeta noin mutta katekismus varmaan opettaa?
Näin me kaikki katolilaiset rukoilemme Ruusukossa:
Herra Jeesus, pelasta meidät helvetin tulesta ja johdata taivaaseen kaikki sielut, erityisesti ne , jotka eniten tarvitsevat armeliaisuuttasi.
Emme siis suinkaan toivo ketään helvettiin! Kyllä se on meille äärimmäisen kauhistuksen paikka, valmistettu paholaiselle ja hänen seuraajilleen.
En ole sanonut toivovani jotakuta ikuiseen kadotukseen. Sen sijaan on katolista opetusta, että ikuinen kadotus on olemassa eikä minun ole vaikeaa löytää maailmanhistoriasta henkilöitä, joiden voin kuvitella siellä olevan.
Aivan samoin kuin sinun on helppo löytää maailmanhistoriasta henkilöitä, joiden voit kuvitella olevan ikuisessa kadotuksessa, niin minun on helppo kuvitella juuri sinut sinne.
Sama täällä,
Kuvitella voit tietysti aivan mitä tahansa.
Todellisuudessa helvetistä löytyvät paholainen ja hänen seuraajansa., ei siis Marialainen, joka elää Herramme ja kirkkomme yhteydessä.
Marialainen näyttää toivovan, koska on hyvillään helvetistä. Hän ei ole edes ensimmäinen katolilainen, yksi toinen on muistaakseni jopa RUKOILLUT HELVETTIÄ toisille katolilaisille.
Eihän Marialainen tai tämä toinenkaan sitä myönnä, vaan yrittää jälkikäteen kiistää ja selittää, kun siihen kiinnitetään huomiota. Jokainen voi kuitenkin lukea ne alkuperäiset tekstit. Niitä ei ilmeisesti pysty poistamaan.
"Hän ei ole edes ensimmäinen katolilainen, yksi toinen on muistaakseni jopa RUKOILLUT HELVETTIÄ toisille katolilaisille."
Minä olen rukoillut Jumalan oikeudenmukaista tuomiota katkirkkolaisille. Teen sen hyvissä mielin, koska olen tarkistanut yhdeltä korkeasti oppineelta ulkomaalaiselta papilta, että on täysin katolisen uskon muista tehdä niin. Marialaisesta en tiedä, onko hänkin näin tehnyt.
"Eihän Marialainen tai tämä toinenkaan sitä myönnä, vaan yrittää jälkikäteen kiistää ja selittää, kun siihen kiinnitetään huomiota."
En ole selittänyt mitään. Sinä se olet vääristellyt tietoja. En ole rukoillut helvettiä kenellekään, vaan Jumalan oikeudenmukaista tuomiota.
Valehtelet, etkä näköjään ensimmäistä kertaa. Kaikki löytyy palstalta, on turhaa kierrellä.
Olet kirjoittanut näin:
"Ilman muuta on oikein rukoilla ikuista kadotusta pahantekijöille, kuten mm. katkirkkolaisille."
"Olen itse täysin varma, että tällaisista peruuttamattomista vahingoista voi hyvinkin langeta se kaikista pahin Jumalan oikeudenmukaisista rangaistuksista. Sitä rukoilen heille."
Voi herranlettas! Ne suuresti ihailemasi katkirkkolaiset, jotka saivat hiippakuntamme sen nykyiseen alennustilaan, eivät varmaankaan valehdelleet koskaan.
Patakonservatiivi kirjoittaa täyttä asiaa! Hän ei vahingoita kirkkoa, toisin kuin sinä ja katkirkko-ystäväsi.
Konservatiivinen sie liittyy valehtelijoihin: en tunne ensimmäistäkään katkirkkolaista, enkä enää muista edes nimiä.
Patakonservatiivi valehtelee, kuten yltä näet. Kurjuus kaipaa kumppania, ja Konservatiivinen sie vastasi heti. Opettele edes puhumaan totta.
Mitä katkirkkolaisille tapahtuu kuoleman jälkeen? Minun on vaikeaa kuvitella, että moiset kirkontuhoajat tultaisiin ottamaan riemusaatossa vastaan taivaaseen.
Mikä tarve sinulla on puolustella edesmennyttä katkirkkolaisuutta? Se tulee olemaan seuraavat vuosikymmenet erittäin likainen tahra hiippakuntamme historiassa.
En ole puhunut katkirkkolaisista, paitsi kertonut että minulla ei ole heistä mitään tietoa. Katkirkkolaisista ovat puhuneet Patakonservatiivi ja Konservatiivinen sie.
Ei meiltä kysytä, mitä me uskomme, vaan meitä käsketään rukoilemaan toistemme puolesta, ei toisiamme vastaan. Ei siitä velvoitteesta voi vapautua kenenkään papin yksityisellä mielipiteellä, olkoonkin tämä "korkeasti oppinut", kuten Patakonservatiivi uskottelee. Korkeasti oppineillakin on inhimilliset heikkoutensa, kun kuulevat sopivasti kerrotun tarinan.
Mikä tarve sinulla on puolustella tuollaista harhaoppisuutta ja Konservatiivisen Sien valheita? Jos tämä "korkeasti oppinut" olisi sanonut jotain jota voisi puolustella, varmasti olisimme jo lukeneet hänen perustelunsakin. Niitä ei ole näkynyt, joten lienee kysymys Patakonservatiivin toiveajattelusta ja omista tarinoista.
Sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän yrittää väittää, että ei ole koskaan helvettiä muille toivonutkaan. Se on aivan suora valhe. Hän voisi katua, ja sitten kertoa että hän ei enää syyllisty tuohon kauheaan syntiin ja että hän olisi sitä vastaan, mutta hänessä ei ole miestä tekemään sitä. Siitä selitykset.
Kovasti yrität kaunistella asioita katkirkkolaisten hyödyksi. Kun kerran heitä niin rakastat, voit sitten rukoilla heidän kääntymisensä puolesta, missä yhteydessä he voivatkin sitten julkisesti tunnustaa millä likaisilla kepulinkeinoilla muuan protestanttishenkinen ja mitään aikaansaamaton kappalainen saatiin ihan "piispaksi".
Niin kauan kuin tämä ei tapahdu, tulen minäkin rukoilemaan Jumalan oikeudenmukaista tuomiota katkirkkolaisilla ja kaikille muille, jotka syrjäyttivät katolisen piispamme Józef Wróbelin.
Konservatiivisen Sien järkeily menee juuri kuten arvelinkin: jos katolinen opetus on jossain "eduksi" väärille ihmisille, hän kumoaa katolisen opin siltä osin.
En tiedä katkirkkolaisista muuta, kuin (pienen osan siitä) mitä heistä on kirjoitettu.
Katsos nyt Konservatiivinen Sie -pieni, meille on käskyt annettu, ja niitä on noudatettava siitä riippumatta, mitä omat pikku halumme ovat. Ne voivat sokeuttaa ihmisen kokonaan.
Huomaat sen itse. Tolkutat, vaikka et kehtaa sitä suoraan sanoa, että toivot helvettiä etkä rukoile ihmisille pelastusta. Suorastaan piehtaroit synnissäsi, ja kuvittelet että sinua pitäisi siitä kiittää.
Näistä synneistä ei ole tosin Patakonservatiivi tai Henrikiläinenkään halunnut sanoa poikkipuolista sanaa. Henrikiläinen vain vaikenee, kun asia tulee puheeksi. Sama koskee Marialaista.
Minä en "piehtaroi synnissä", vaan käyn ripillä vähintään kerran kuussa. Minä en ole langettanut tuomioita, vaan jätän ne yksin Jumalalle.
Siksi rukoilen Jumalan oikeudenmukaista tuomiota katkirkkolaisille ja muille rakkaan piispamme Józef Wróbelin selkäänpuukottajille.
Sinulle vaikuttaa olevan ylivoimaista se, että tuomio on Jumalan eikä sinun. Haluaisit kovasti tuomita kaikki suoraan taivaan iloon. Mutta Jumala on oikeudenmukainen. Sinä et.
Valehtelet jälleen. Tiedän, että tuomio on jumalan, ja että minun tehtäväni on rukoilla kaikkien pelastukseksi. Sinä et tiedä sitä.
Opettele rehellisyyttä. Sinulla on siinä vielä pitkä tie.
Vaikea ottaa todesta ketään sellaista ns. "katolilaista", joka kirjoittaa Jumalan pienellä kirjaimella.
Kotiläksy sinulle: Kumpi on suurempi synti, tehdä kirjoitusvirhe vai valehdella ja puolustella syntejään?
"Sama koskee Marialaista."
Nyt en ymmärrä ollenkaan. Olen aloittanut keskustelun aiheesta "Me katolilaiset ja kuolema", mutta sinä kirjoitat joistakin katkirkkolaisista ja syytät minua vaikenemisesta, vaikka en ole vieraillut tällä palstalla moneen päivään. Pidän syytöksiäsi ja muutenkin käyttäytymistäsi epäasiallisena.
Nimimerkki "Puolesta, aina", itsehän tuomitset nyt Konservatiivista.
"Sinulle vaikuttaa olevan ylivoimaista se, että tuomio on Jumalan eikä sinun. Haluaisit kovasti tuomita kaikki suoraan taivaan iloon. Mutta Jumala on oikeudenmukainen. Sinä et."
Minusta tuo on hienosti sanottu. Katolilaisena uskon ilman muuta ikuisen kadotuksen olemassaoloon. Jos sitä ei olisi, mitään lopullista oikeudenmukaisuutta ei olisi. Tämä on kirkkomme usko ja opetus. En voi tajuta miten joku ylipäätään saa väännettyä tästä jotakin muuta, kuten esim. pilvilinnaisia kuvitelmia siitä, että kaikki kuolleet olisivat taivaassa.
Juuri niin. Erotuksena on se, että sinä olet nimimerkkisi mukaisesti aidosti katolilainen, tuo vakiojankuttaja taas jonkin informaatiokurssin käynyt protestantti, joka on ehkä säälistä otettu kirkkoon, vaikka katolilainen ei olekaan.
Katkirkkolaisten ikuinen pelastus on hyvin epätodennäköinen, eikä vaadita paljoa sen ymmärtämiseksi, että näin todella on.
Asiaan liittyvää luettavaa:
http://www.city.fi/artikkeli/Kuoleman+j%E4lkeen/1897/
Muistelus: Oli kesäinen aamu, kello noin 7. Odotin toista lastamme, jonka oli määrä syntyä loppuvuodesta. Jostakin syystä hengitykseni oli lakannut ja sydämeni lyönnit samoin. Olin siis kuollut. En tiedä, mikä herätti mieheni,
viimeinen hengenvetoniko vai mikä? Joka tapauksessa hän oli alkanut ravistella minua ja vähän ajan kuluttua saikin sydämeni toimimaan uudelleen.
Palatessani tajuihin sydän muljahteli vielä vähän aikaa, tasaantui sitten ja
niin olin taas elossa.
Kävi vain niin, että olin miehelleni kolme-neljä päivää vihainen siksi, että hän herätti minut. Olisin niin mielelläni jäänyt rajan taakse. Tajuntani sammuessa menin tunnelia pitkin ja sen toisessa päässä näin valon. Kun lähestyin, tajusin, että Jeesus oli edessäni. Tulin aivan hänene eteensä, ehkä metrin päähän. Hänestä hohti kirkkaus, keltaisen ja valkoisen hohtava, niin rakastava, että täällä maan päällä meidän suurinkaan rakkautemme
ei ole edes miljoonasosaa siitä. Vähän aikaa seisoin hänen rakkautensa valtapiirissä, sitten mieheni oli alkanut ravistella minua ja minun oli palattava
tähän vajavaisuuden maailmaan. Nelisen päivää pystyin säilyttämään tuon Jeesuksen läsnäolon tunnun, sitten se himmeni. Mutta sen tiedän, että sen suurempaa rakkautta kuin Jeesuksella on meitä kohtaan, ei ole missään täällä maan päällä. Tämän tapahtuessa olin ollut puolisen vuotta uskossa 15 vuoden harhailujen jälkeen. Uskossa olen edelleenkin, vaikkakaan en katolilainen. Luen vanhojen kirkkoisien, niin katolisten kuin ortodoksienkin kirjoja ja koen ne hyvin läheiseksi, koska haluan itsekin pysyä lähellä Jeeususta. Siunattua paastonaikaa kaikille!