Länsimaissa kristityn elämä on naurattavan helppoa. Riittää että sanoo uskovansa, se on siinä. Tavalliseen elämään tämä "usko" ei vaikuta mitenkään. Esiaviollinen seksi, kyllä käy, ei sitä tuomita. Ehkäisyä saa käyttää ja jos vahinko tulee niin abortti on OK. Ryypätä saa, ei sitäkään tuomita. Huumeet, mikäs siinä, kunhan muistaa katua. Sama puolison pettämisen kanssa, pitää aina kovasti katua, sitten saa anteeksi.
Itse asiassa mitä tahansa voi tehdä, kunhan vain muistaa katua. Vaikka olisi lapsenraiskaajamurhaaja niin ei se mitään kunhan ennen kuolemaa katuu ja ottaa Jeesuksen sydämeensä niin pääsee taivaaseen.
Aivan loistava diili, ei tarvitse kuin uskoa ja katua syntejään niin pääsee Taivaaseen. Ja kukapa ei viimeistään kuolinvuoteellaan uskoisi kun kuolemanpelko iskee!
Itse asiassa mitä tahansa voi tehdä, kunhan vain muistaa katua. Vaikka olisi lapsenraiskaajamurhaaja niin ei se mitään kunhan ennen kuolemaa katuu ja ottaa Jeesuksen sydämeensä niin pääsee taivaaseen.
Aivan loistava diili, ei tarvitse kuin uskoa ja katua syntejään niin pääsee Taivaaseen. Ja kukapa ei viimeistään kuolinvuoteellaan uskoisi kun kuolemanpelko iskee!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nimimerkki "kannattaa uskoa" mielenkiintoinen kirjoitus mutta sallinet huomauttaa että sinun nimimerkkisi on virheellinen. Tässä perustelu:
Jos esitetään hyvin erikoinen väite, se vaatii tuekseen hyvin paljon todisteita. Tälläinen hyvin erikoinen väite on esimerkiksi, että maailman olisi luonut joku hyvin paljon ihmisen kaltainen, tietoinen olento, joka hallitsee ihmisten kohtaloa kuoleman jälkeen.
Mainitun kaltaisesta väitteestä ei ole mitään todisteita. Monet tuon väitteen pohjalta johdetut päättelyketjut ovat tieteen keinoin osoittautuneet virheellisiksi. Maailman synnylle on löytynyt parempia selityksiä.
Jos sinulle esitetään epätosi väite, lähtökohtaisesti sellaisen väitteen uskominen ei kannata. Sen sijaan jos teeskentelee uskovansa väitteen sisällön, voi tuollaisen esittäimisen palkintona olla esimerkiksi sosiaalista hyväksyntää. Näin juuri on kristinuskon kohdalla. Moni esittää "uskovansa" vain koska kokee että niin kuuluu asioiden olla. Todellisuudessa harva uskoo raamatun ihmeisiin.
Nimimerkkisi olisi parempi muodossa "kannattaa esittää uskovansa".
Pointtini on se kristittynä olemisessa ei ole mitään haittaa, ei yhtään mitään. On kuitenkin mahdollisuus päästä Taivaaseen, ikuiseen elämään. Vaikka tämä mahdollisuus, siis se että sellaista paikkaa edes on olemassa, olisi kuinka pieni niin so what, ilmainen lottorivi!
Hyvä pointti tuo sosiaalinen hyväksyttävyys. Ateisteista ei oikein pidetä, mitä lie sosialisteja, vihreitä ja muita kommunisteja. Epäilyttävää porukkaa, näin ainakin vapaan maailman johtavassa maassa Yhdysvalloissa ajatellaan. Eivätkä ateistit ole muuallakaan kovin suosittuja.
Eikös sitten yhtä erikoinen voi olla väite, ettei tällainen olento olisi luonut olevaista? Esiti juuri "hyvin erikoisen väitteen", joten haluan kuulla perustelusi sen puolesta. Lyö minut laudalta.
Miten koskaan voidaan edes löytää totuutta tieteenkään keinoin, jos kaiken takana vallitsee aina naturalistinen lähtökohtaoletus? Sehän tieteellistä maailmaa karakterisoi. Ateistinen usko puetaan tieteen kaapuun ja dogmaattisesti torjutaan kaikki muu epätieteellisenä. Tämänkin viestin takaa paistaa melko kirkkaasti ateistinen perususkomus. Yhtä hyvin voisin sanoa, että yhtä järjenvastainen on väite esitettynä naturalistisesta ja ateistisesta viitekehyksestä, koska sen tueksi esitettävät todisteet eivät vain riitä vakuuttamaan, joten teismi on tunnetun evidenssin valossa vähemmän järjenvastainen jne.
Todisteitahan Jumalan olemassaolon puolesta on vaikka millä mitalla kaatamaan ateistisen vakaumuksen milloin tahansa. Mutta jos henkilö edelleenkin sitoutuu naturalistis-ateistiseen maailmankuvaansa esim. kosmologisen, teleologisen ja aksiologisen argumentin sekä ihmisen tietoisuuden, älyn, järjen, havaintojen ja vapaan tahdon argumenttien läpikäynnin jälkeen, on se kiitettävä saavutus. Tämä on toki vain argumenttien apologeettinen taso. Jumalan henkilökohtainen kokeminen on sitten kokonaan toinen asia.
Kaikki "tieteen löytämät" selitykset maailman synnyllehän noudattelevat ns. sadun kerronnan kaavaa, eli tutkimusten mukaan niistä löydetään paljon samoja elementtejä kuin saduista. Säälivästi kunnioitan henkilöä, joka todella elää sellaisessa itsepetoksessa, että uskoo maailman syntyneen ei-mistään. Ensin siis tästä "ei-mistään" syntyy jotain, joka jo itsessään on täysin järjenvastainen ja mahdoton ajatus. Kun tästä mahdottomuudesta jotenkin on selvitty, täytyisi kehittää ne luonnonlait, jotka ohjaisivat tätä prosessia, että evoluutio olisi mahdollista. Näiden dilemmojen jälkeen jollain ihmeen kaupalla syntyy elävä solu, elämän ihme, jonka syntymisen todennäköisyys itsestään on tutkimusten mukaan yhden suhde kymmenen potenssiin 41 000. No, eikä siinä vielä kaikki. Jossain vaiheessa tämä aine päättääkin sitten tulla tietoiseksi itsestään, tsädääm. Miten ei-ajatteleva aine voi itsestään ja ohjaamattomasti synnyttää ajattelevan ja itsensä tiedostavan, hyvästä ja pahasta perustavia moraalisia käsityksiä omaavan olennon? Kaiken kukkuraksi tämä täysin sattumalta syntynyt olento ryhtyy muodostamaan jumala-uskoa tai muuta uskoa, kuten ateismia. Sattumalta?
Tämä nyt meni aika pahasti ohi keskustelun pääteemasta. Nämä ateistiset argumentit vaan saa aina mielenkiinnon heräämään, kun niitä yrittää itsekin ymmärtää. En vain vielä ole päässyt heidän päänsä sisään.
Todettakoon vielä, että naturalismi ja ateismihan ovat vain pakokeinoja ja tapoja torjua se vastaansanomaton jumala-todistus, joka hyökkää ihmisen eteen jokaisessa tosiasiassa. Ihminen haluaa olla oman itsensä herra ja ajatus siitä, että olisin vastuussa elämästäni jollekin minua suuremmalle, on epämieluisa.
tämä oli siis vastauksena "totuus kirvelee" -kommentille. Totuus ei niinkään kirvele - heti kun ihminen on totuuden tullut tuntemaan. =)
Mitä aloittajan avaukseen tulee, niin kyllähän tuo ajatuksia herättää. Varmaankin tarkoituksella asia esitetty kärjistetysti, jotta saadaan keskustelua aikaan.
Juuri tuollaista elämää se nykyään onkin. Hyvä tehdä erottelu nimikristityn ja uudestisyntyneen Jeesuksen tuntevan kristityn välillä. Jälkimmäiseksi mainitun henkilön elämä on supernaturaalisissa, totuudellisissa, omnipotenteissa, ubiikeissa ja immanenteissa käsissä, joten avauspostin karakterisoima behaviori ei aktualisoidu. Jos se aktualisoituu, ei henkilö tunne totuutta eikä hän ole ylhäältä uudestisyntynyt ja Pyhän Hengen saanut.
kaikille kuoleman jälkeen ja Herran Jeesuksen rakastaminen on tahtonsa mukaan elämistä ja armoonsa ja totuuteensa turvaamista. Tieytsti Jumala ymmärtää ajan vaikeudet ja näennäinen helppous ei kerro vielä totuudellisesta sydämestä ja hengellisestä hyvästä. Tietysti kannattaa hyvästä kiittää ja olla valona ja suolana ja hyvää hedelmää esille tuoda sen armon mukaan, mikä kullekin annetaan. Samoin ei tule eksyä laittomuuteen eikä lainalaisuuteen vaan pyhittyä totuudessa ja elää Jumalan lahjavanhurskaudessa. Ei yhdeltäkään ihmiseltä lopu tavoittellisuus Jeesuksessa sillä jokainen joutuu itse muodostamaan omalla elämällään Jumalan palvelemisensa eikä ole helppoa, jos ei tahdo, toisaalta ei hyödytä omat teot, sillä Jumalan Hengen siunaus ja johdatus ja teot tarvitaan jos tahtoo Herran Hengessä vaeltaa eikä omassa voimassa ja sielullisessa uskonnollisuudessa.
Hapuilua voi olla ja autuaat ne, jotka palvelevat Herraa armossaan ja totuudessaan ja Hengessään. Ei eksytä.
Pastori Kylliäisen mielestä kaikki pääsee taivaaseen, helvettiä ei ole edes olemassa. Kylliäisen mukaan jumala on niin hyvä ihmistä kohtaan ettei kukaan joudu helvettiin, kaikille on varattu taivaspaikka. Kirkon johto ei kiistänyt Kylliäisen väitettä eli hän opettaa luterilaisen kirkon opin mukaan.
Kylliäinen ei opeta luterilaisen kirkon opin mukaan, vaan hän on harhaoppinen pettäjä.
"Länsimaissa kristityn elämä on naurattavan helppoa. Riittää että sanoo uskovansa, se on siinä. "
Eikö tarvitse edes uskoa? Riittää, että vain _sanoo_ uskovansa?
Ei se noin mene todellisen uudestisyntyneen kristityn elämä, mutta vauvakasteen saaneen nimikristityn elämä voi mennäkkin näin, jos he nyt yleensäkään mihinkään uskoo. Noilla metodeilla ei kukaan pelastu mitä kerroit. Synnistä täytyy olla aina halu luopua ja tehdä parannusta. Usko ei saa olla armon kääntämistä irstaudeksi, että armon varjolla saa tehdä niin paljon syntiä kuin huvittaa. Pois se.
Tämä oli siis aloittajalle.
Sitä en väitä, etteikö ihminen voisi pelastua jos tulee uskoon vaikka kuolinvuoteella. Sen asian päättää Jumala. Tarkoitin näissä jutuissani sitä, että uskova ei saa kahdella tiellä kulkea. Aina täytyy olla halu Jeesuksen voimassa tehdä parannusta. Armo ei ole lupalappu synnin tekemiselle.
Vielä sen verran sanon että ei missään nimessä kannata pitkittää uskoontuloa kuolinvuoteelle. Voi olla että silloin pelastus on myöhäistä koska ihminen saattaa olla niin paatunut, että uskoontulo ei ole mahdollista.
Kevyt ja sovelias kuorma ja lopussa voi olla koetus.
Mitään uskontoja ei tarvita kun vain pitää
elämänohjenuoranaan "älä tee sitä toiselle mitä et itsellesi haluaisi tehtävän".
Uskonnot ovat petosta, sensijaan tuonpuoleinen henkimaailmoineen on totta, samoinkuin jälleensyntyminen.
Mitään jälleensyntymistä ei ole eikä tule. SE on valhe.
Eivät kaikki kirkot Suomessa hyväksy esiaviollista seksiä, aborttia, ryyppäämistä jne. Eivät kaikki ole luterilaisia! Eivätkä kaikki luterilaisetkaan noita hyväksy.
Jumala ei hyväksy sitä, että sanoo katuvansa ja jatkaa synnissä rypemistä.
karman lain mukaan kaikki saavat ansioidensa mukaan.
Joko tässä tai seuraavassa elämässä.
Persoonallinen jumaa on mielikuvitusolento.