Oma uskonratkaisu vai automaatio

Entiselle herätysläiselle rohkaisuksi sanon, että ei kristinuskon tarkoitus ole siinä, että ihmiset joutuvat sielullisiin tuskiin ja raastaviin synnillisyystaisteluihin. Monet herätysliikkeet ovat siinä mielessä henkisen väkivallan aiheuttajia, kun se julistavat ihmisen olevan luonnostaan syntinen ja siitä tilasta pitää kovasti kamppailla pois. Jotkut siinä onnistuvat, jotkut eivät.
Automaattinen usko on selvästi paras ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Koska kerran Jumala ja Jeesus on olemassa ja he tahtovat kaikkien pääsevän taivaaseen, niin ei ihmisen tarvitse taivaaseen pääsystä huolehtia millään erityisellä tuskalla. Eikä edes pidä ruveta siinä tuskittelemaan. Ihmisen psykologia on sellainen, ettei tuskissa pihtaroinnista tahdo päästä eroon, jos siihen antautuu.
Automaattisesti ihminen syntyy synnittömänä, koska ei ole vielä tehnyt mitään, eikä vanhempien tai ihmiskunnan teot siihen vaikuta. Yksilö on yksilö.
Kun elää eettisesti ja moraalisesti hyvän ihmisen elämää, sortumatta silti hyvyydellään kehuskelemaan, niin normaali ikäänkuin huomaamattomasti mukana kulkeva hyvyys vie ihmisen automaattisesti taivaaseen. Mitä toivoisit itsellesi tehtävän niin tee se toisille ihmisille.
Siis kannattaa luopua kaikesta synnin tuskittelusta ja elää normaalia hyvää elämää maan päällä, niin se vie vielä parempaan elämään kuoleman jälkeen taivaassa, jos sinne pääsyä tavoittelee, ja jos ei tavoittele niin elämä ajassa on kuitenkin onnellisempaa kuin muutoin.

Uskonto on oikeastaan psykologiaa. Voimme itse päättää mitä pidämme jumalanamme tai isolla j:llä Jumalanamme.
Kristinusko on juutalaisuudesta muuntunut , sivistyksen kasvun mukana kehittynyt uusi uskonnollisuuden muoto. Siihen sisältyy yksilöpsykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja pelkkää magiaa eli perinteisiä uskomuksia jumaluudesta.
Kristinuskon psykologisen ulottuvuuden käsittää helposti, kun huomaa miten tämäkin usko on hajaantunut nykyisin kolmeen päähaaraan eli 1) roomalaiskatolisuus, 2) kreikkalaiskatolisuus ja 3) protestanttis-reformistinen. Nämä kukin ovat seuraavalla portaalla hajaantuneet kymmeniin haaroihin, ja nämä taas seuraavaksi ainakin satoihin haaroihin. Näin aina ryhmien tai vahvojen yksilöiden mieltymysten ja vallanhalujen mukaan. Syntyy kuppikuntia ja tyylisuuntia kuten taidemaailmassa, tiedemaailmassa, politiikassa, muissa uskonnoissa, yhdistyselämässä j.n.e.
Raamattu on kristinuskon pyhä kulttikirja. Olkoon se sellainen, mutta tiedostakaamme mitä se tarkoittaa. Kulttikirja ei ole ehdoton elämän auktoriteetti ja mallin määrääjä. Raamatusta voi ottaa sen mikä on yleispätevää, esim. opetus ihmisen arvosta ja lähimmäisen rakkaudesta.
Sen sijään vanhoja tapoja ei pidä noudattaa sellaisenaan. Kussakin ajassa on omat tapansa ja norminsa.
Oppia synnillisyydestä ja siitä vapautumisesta en itse pidä paljonkaan arvoisena jumaluuden kannalta. Ihminen on syyllinen jos tekee vaikka murhan, ja syyllisyys tuo kärsimystä ellei sitä saa jotenkin sovitetuksi. Sen vaikuttaa psykologinen omatunto riippumatta siitä uskooko johonkin jumalaan vai ei. Sivistysyhteiskunnissa ratkaisut näissä asioissa päätetään poliittisesti ja uskonnollisesti puolueettoman oikeuslaitoksen prosessien kautta. Sivistymättömissä yhteiskunnissa tuomiot voi julistaa uskonnollinen tai poliittinen elin.
Kulttuurihistoriallisista syistä kuulun kirkkoon ja noudatan sen tapoja vähän niin kuin automaattisesti vaikka oppini on sellainen, että voin olla hyvä tai paha, mutta Jumalalla ei ole sen kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Kirkon opista voi saada yleisinhillisesti hyvää oppia. Sieltä voi kylläkin tulla myös kiihkouskovaista ns herätyspainostusta, jota pidän tahattomasti tuotettuna pahuutena, joka on ihmissielulle vahingoksi. Sielun vapaus sivistyneen asenteen kanssa kuulukoon hyvään uskonnollisuuteen ja samalla ihmisyyteen.

Olin ennen herätyshellumiini, mutta nyt olen vapaasti uskova. Automaattisesti anettu lievä uskonnollisuus on vapauttvaa ja henkiseti tervettä. Ei mitään painostusta. Sellaisen annan omille lapsilleni.