Suomen evankelisluterilainen kirkko
Synti
Synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta. Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa. Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan. Rakkaus vääristyy itserakkaudeksi.
Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3) on kirjalliselta lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta ja siitä seurannutta kadotuksen tilaa. Se kuvaa ihmisen hätään langenneena ja paratiisista karkotettuna eksyneenä orpona. Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.
Tekosynti ja perisynti
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.
Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.
Synti
Synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta. Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa. Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan. Rakkaus vääristyy itserakkaudeksi.
Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3) on kirjalliselta lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta ja siitä seurannutta kadotuksen tilaa. Se kuvaa ihmisen hätään langenneena ja paratiisista karkotettuna eksyneenä orpona. Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.
Tekosynti ja perisynti
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.
Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eikö ei nimmaria opeta tuosta sanasta, joka voi sielun pelastaa. Muiden en ole siitä nähnyt opettavan. Mistä se johtuu, että vain yksi opettaa oikein? Eikö tällä palstalla ole muita sanantuntijoita?
Jaak. 1:21
Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
Synti on todellakin asia, joka erottaa Jumalasta. Nyt samassa yhteydessä sanon, että me uskovanakin lankeamme monesti syntiin. Mutta siitä ei olekkaan kyse.
Synnin harjoittaminen erottaa Jumalasta. Siis jos tahallaan, tietentahtoen harjoittaa syntiä. Langeta uskova voi monesti ja Jumala hänet jälleen nostaa. Ei ole niin huonoa, heikkoa, epätäydellistä ihmistä, jota Jumala ei voisi täydellisesti pelastaa.
syntiin lankeaminen ei erota Jumalasta, vaan synnin tahallinen harjoittaminen.
Hepr. 10:26
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
On turvallisempi uskoa Jumalan Sanaan, kuin kehenkään ihmiseen. Minä uskon näin:
1. Joh. 3:9
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Onko tuo sun kuva J-P. Jos on, niin sinä olet kyllä niin kiltin näköinen, että onkohan sinulla tarvetta langeta synnin tekemiseen. En oikein usko. Jos sinä et vain käsitä syntiasiaa.
Noin minäkin uskon. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee, eli harjoita syntiä.
Kyllä on oma naama. Ja ymmärrän kyllä syntiasian. Siksi ei tee mieli tuomita ketään, kun ymmärtää oman tilansa Jumalan edessä. Ei mulla tarvetta ole langeta mihinkään syntiin, ei kai kellään uskovalla. Kyllä mä tunnustan, että en aina pysty olemaan kiltti.
Eihän esim. vihastuminen ole syntiä. Vihan kantaminen on syntiä, mutta ei vihastuminen. Ei sitä tarvitse niin kiltti olla, että eikö saa vihastua. Pidän pahimpana syntinä kaikkea vääryyttä, millä loukataan perheenjäseniä tai muita henkilöitä. Raamatun mukaan uskotonta pahempia ovat he, jotka eivät pidä huolta perheensä jäsenistä. Erittäin paha asia on se, että ihmiset saavat itsensä ja toisensa masentumaan. Se on syntiä, jos mikä.
" minä uskon "
tuo on selvää hourailua, sillä me olemme lihassa ja me elämme lihassa, joten tuollaiset 1.Joh 3:9... määritteet joutaa romukoppaan.
Eri asia sitten on, jos koko syntikäsite kumotaan ja muutetaan, kuten itse haluan.
Mutta mennään nykyisillä määritteillä, niin roskaa se on.
Näin on vihastuminen on syntiin lankeaminen, mutta niin kuin sanoit, jos kantaa vihaa, niin se muuttuu synnin tekemiseksi. Ei saa antaa auringon laskea vihansa yli. Meidän suomenkielinen Raamattumme ei tee monessakaan kohtaa eroa syntiin lankeamisen ja synnin harjoittamisen välillä, vaan puhuu monesti vain synnin tekemisestä.
Synti on elämän suola.
Tuo suola käy vielä kitkeräksi.
Paskapuhetta
Minusta oli vaikea rakastaa sellaista lähimmäistä, joka ei ollut rakastettava mielestäni. Muistin kuitenkin Jumalan käskyn rakastaa ja taistelin, jotta kykenisin rakastamaan tuota lähimmistä. Rukoilin ja pyrin rakastamaan. Tapahtui jotakin kummallista. Yhtenä päivän huomasinkin rakastavani häntä aivan aidosti. Silloin kiitin Jumalaa. Tiesin, että se rakkaus ei lähtenyt minun persoonastani, vaan sain sen Jumalalta. Se rakkaus pysyi, eikä ollut jotakin sielullista hömpää. Sen jälkeen olen aina luottanut Jumalaan. Tiedän, että Jumala voi pelastaa kaikesta, mikä vastustaa häntä.
Jäi sanomatta se, että mielestäni ihmisen pitää rakastaa, koska Jumala käskee niin tehdä. Syntiä on se, että ei pyritä rakkauteen. Siksi olen onnellinen, että saan luottaa Jumalan antavan kyvyn rakastaa. Olen itse sen kokenut.
"Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen."
Tuo on perussanoma ja sitä kummastelen, että nykyään on niin harva, joka tuohon uskoo. Jeesus on voittanut ja siitä meidän tulisi puha, eikä synnistä ja sen voimasta. Moni täällä kertoo olevansa kyvytön synnin kourissa. Miksi he eivät usko Jeesukseen? Kysyn tätä aivan itkien. Jos uskon perusta murtuu, niin mihin tämä kansa joutuu?
_Jos uskon perusta murtuu niin mihin tämä kansa joutuu_
Usko ei ole koskaan maailman historiassa ollut pelastava elementti eikä tule olemaankaan. Monesti uskosta ja sen harjoittamisesta on ollut hurjia seuraamuksia. Kun usko on fanaattista se tuhoaan usvovan ja läheisetkin saavat kärsiä. Usko tekee ihmisestä myös tasapainottoman ja psyykkisesti sairaan. Voipa puhkaista maanis-depressiivisyydenkin. Mistä ihmiskunta tarvitsisi pelastuksen?
Jos sinulla on "pipo liian kireällä useasti" niin olisiko aika hankkiutua hoitoon eikä syyttää milloin mitäkin.