Hei,
olen tässä miettinyt minkälaisia kokemuksia meillä aikuisilla yli 50 vuotiailla on rakastumisesta ja suhteen aloittamisesta? Mikä on vaikeinta suhteen aloittamisessa?
Tässä iässä ei kaipaa yhdenillan-juttuja vaan hyvä suhde on mielestäni paljon enemmän kuin pelkkä seksi. Toki rakastelukin kuuluu hyvään suhteeseen, mutta laatu taitaa ratkaista määrän.
Itse olen eronnut kuten kaverinikin, mutta vaikka olen syvästi ihastunut niin juttumme tuntuu junnaavan paikallaan. Ja tämä häiritsee....
Tapaamme aika harvakseltaan, ja se kai se pohjimmainen tyytymättömyyden syy on. Toisaalta olen halunnut antaa hänelle oman rauhan, sillä mikään ei ole niin rasittavaa kuin nainen joka soittaa tai pommittaa tekstareilla.
Uskon kuitenkin, että ihminen on onnellisimmillaan toisen ihmisen läheisyydessä.
Miehet ovat mysteeri ainakin minulle vaikka sanotaan että miehet ovat suoraviivaisia ja johdonmukaisia...heh heh. Toiset ehkä - tämä tapaus on mielestäni kaikkea muuta. Jokainen tietysti toimii omien henkilökohtaisen toimintamallin mukaan, mutta jos jollakin on kokemusta vastaavasta - kommentoikaa.
olen tässä miettinyt minkälaisia kokemuksia meillä aikuisilla yli 50 vuotiailla on rakastumisesta ja suhteen aloittamisesta? Mikä on vaikeinta suhteen aloittamisessa?
Tässä iässä ei kaipaa yhdenillan-juttuja vaan hyvä suhde on mielestäni paljon enemmän kuin pelkkä seksi. Toki rakastelukin kuuluu hyvään suhteeseen, mutta laatu taitaa ratkaista määrän.
Itse olen eronnut kuten kaverinikin, mutta vaikka olen syvästi ihastunut niin juttumme tuntuu junnaavan paikallaan. Ja tämä häiritsee....
Tapaamme aika harvakseltaan, ja se kai se pohjimmainen tyytymättömyyden syy on. Toisaalta olen halunnut antaa hänelle oman rauhan, sillä mikään ei ole niin rasittavaa kuin nainen joka soittaa tai pommittaa tekstareilla.
Uskon kuitenkin, että ihminen on onnellisimmillaan toisen ihmisen läheisyydessä.
Miehet ovat mysteeri ainakin minulle vaikka sanotaan että miehet ovat suoraviivaisia ja johdonmukaisia...heh heh. Toiset ehkä - tämä tapaus on mielestäni kaikkea muuta. Jokainen tietysti toimii omien henkilökohtaisen toimintamallin mukaan, mutta jos jollakin on kokemusta vastaavasta - kommentoikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin hipapsen yli 50 miehenä voin sanoa että en kaipaa jatkuvaa yhdessäoloa, käy helposti liian ahdistavaksi kun oma liikkumisvara puuttuu.
Oma vapaus mennä ja tulla, olla omien ajatusten ja tekemistensä kanssa on erinomaisen onnellista toimintaa.
Toki suhde on ihan ok kunhan ei mennä liiallisuuksiin ja sidota toisia liikaa.
Tässä iässä ei enää kaipaa tilanteita missä joutuu jatkuvasti selittelemään ja perustelemaan tekemisiään.
Puhun vain omasta puolestani.
Kannattaa hankkia hyviä harrastuksia ja ystäviä. Jätä jo nuo rakastumiset ja lapselliset vonkaamiset nuoremmille ja säilytä arvokkuutesi, ikäänny kauniisti.
Ei vanha koira opi enää uusia temppuja
On lapsia ja lapsenlapsia koiria ja kissoja sukulaiset ystävät jne
Jos ei mies/nainen harrasta esim, tanssia ,pitää istua kotonaan
Harvakseen tapaamiset ovat ihan kivoja,mutta yhteen en muuttaisi.
Mulla ainakin on jo muutaman vuoden ollut kuuma suhde ihanaan mieheen, ja olen reilusti yli 50-v. Voin sanoa rakastavani jopa enemmän kuin nuorena, vaikkei silloinkaan valittamista ollut. Ihminen voi rakastua ja rakastaa missä iässä tahansa, sanokoot kyynikot mitä haluavat. Huvittaa tuon yhden kirjoittajan ilmaisu "lapselliset vonkaamiset". Kuinka joku voi pitää rakkautta lapsellisena? Eikö ihminen saisi olla hyvä toiselle ja tuoda onnea toisellekin? Mitäpä jos itsekin joskus ehdottaisit tapaamista miesystävällesi hyvä Tuikku. Ehkä hän ei ole varma kiinnostuksestasi, ja siksi tapaatte harvoin.